Kunnon ruokaa vai välipaloja?

[Vanha Karppu]

Kahdeksan maissa, muistelen. Riippui vähän vanhempien töistä, olivat kumpainenkin sisäoppilaitoksen hommissa. Eikä telkkaria ollut

Minäkin muistelen, että meillä syötiin iltapalaa vain hiukan ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Mahani tottui siis jo lapsena siihen, että nukahtaminen tapahtuu ruokaa vatsassa, mikä ei ole yhtään hyvä juttu...

[Matami-Mimmi]

Tähän väliin pieni oma muisto, jota olen ehtinyt itsekin ihmettelemään.
Uusperheeni oli aika tuore. Esikoinen varmaan jotain vuoden tai vähän yli. Itse tein leirityötä ja olin välillä viikon tai vähän ylikin duunissa putkeen kodin ulkopuolella. Erään leiripätkän jälkeen kun palasin kotiin oli mies kehittänyt päivään erillisen iltapalan. Ja se tapa myös jäi. Sitä ennen en muista että olisi omassa lapsuuden kodissa ollut mitään iltapaloja. Ruoka oli vanhempien työpäivän jälkeen ja sillä mentiin seuraavaan päivään.

[aia]

Jokseenkin liukuvia aikoja noudatettiin. Hellalla oli aamusta iltaan lämpöä saatavilla, joten karjan hoitajatkin töiltään päästyään löysivät pannusta lämmintä ryystettävää. Työn loppuun saattaminen, vaikkapa tummien pilvien uhkaamana, oli asetettava etualalle, sapuskaa kyllä aina sai. Vieras väki, etenkin sesonkiaikoina, einehti ensin ja lähti koteihinsa, sitten oli oman väen vuoro. Puolivälissä kuuskytlukua tulivat sitten jääkaappi ja sähköhella. Keltään ei ollut kiellettyä hakea huikopalaksi voileipää maidon kera, jos siltä tuntui. Miten oli naapureissa sitten,- jokaisella omat tapansa ja maakunnittaiset eroavaisuudet lisäksi.

[els]

Minäkin muistelen, että meillä syötiin iltapalaa vain hiukan ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Mahani tottui siis jo lapsena siihen, että nukahtaminen tapahtuu ruokaa vatsassa, mikä ei ole yhtään hyvä juttu...

Miksei ole?
Keski- ja eteläinen Eurooppa näyttää kestävän iltapainotteisen aterioinnin hyvin, myös terveysmielessä.

[Vanha Karppu]

tekoälyn mukaan olisi hyvä odottaa n. 3 tuntia ennen kuin menee maata. Mutta sehän ei ole mikään todellinen asiantuntija...

[Vanha Karppu]

Keltään ei ollut kiellettyä hakea huikopalaksi voileipää maidon kera, jos siltä tuntui. Miten oli naapureissa sitten,- jokaisella omat tapansa ja maakunnittaiset eroavaisuudet lisäksi.

Oliko se sananmukaisesti voileipää vai oliko siinä muutakin päällä kuin voita?

[els]

tekoälyn mukaan olisi hyvä odottaa n. 3 tuntia ennen kuin menee maata. Mutta sehän ei ole mikään todellinen asiantuntija...

Niinpä.

[Vanha Karppu]

Tekoälyn neuvo perustui näihin:

-Syvään ja palauttavaan uneen pääseminen edellyttää kehon ydinlämpötilan laskemista. Raskas ruokailu juuri ennen nukkumaanmenoa häiritsee tätä luonnollista jäähtymistä, mikä voi lisätä yöllistä heräilyä ja vähentää REM- sekä syvän unen määrää.

-Iltaa kohden kehon insuliiniherkkyys heikkenee osana luonnollista vuorokausirytmiä (sirkadiaaninen rytmi). Myöhään illalla syöty suuri ateria aiheuttaa voimakkaamman ja pitkäkestoisemman verensokerin sekä insuliinitason nousun kuin sama ateria päivällä syötynä. Pitkällä aikavälillä tämä voi altistaa painon nousulle ja heikentää sokeriaineenvaihduntaa.

-lyhyt väli ruokailun ja nukkumisen välillä (alle 3 tuntia) on suoraan yhteydessä lisääntyneeseen gastroesofageaaliseen refluksitautiin (GERD) ja närästykseen. Ruoan siirtyminen mahalaukusta ohutsuoleen kestää keskimäärin 2–4 tuntia ja erittäin rasvainen ateria voi vaatia jopa 4–6 tuntia sulaakseen. (Rf-tauti voi ilmetä myös ns. hiljaisesti, jolloin närästystä ei itse havaitse.)

[els]

... ja silti myöhään syövät eurooppalaiset kansat näyttävät voivan paremmin myös terveytensä puolesta - ja elävät pitempään
Joku/jokin ehkä enemmän kuin kompensoi keinoälyn löytämiä puutteita

[aia]

Keltään ei ollut kiellettyä hakea huikopalaksi voileipää maidon kera, jos siltä tuntui. Miten oli naapureissa sitten,- jokaisella omat tapansa ja maakunnittaiset eroavaisuudet lisäksi.

Oliko se sananmukaisesti voileipää vai oliko siinä muutakin päällä kuin voita?

Olivat sota-ajan niukkuudesta tointuneet joten iltatähti sai varmaan vaikka kuun taivaalta niihin aikoihin. Koska jokainen teki osuutensa elämisensä eteen, se pieninkin, niin oli sen ansainnut, mitä pyysi, vaikka juustonpalan leivälleen, jollei se ollut loppunut. Kun sille ei kahvikaan kelpaa, niin hyvä että edes jotain syö. Itsestäni puhun.