Kunnon ruokaa vai välipaloja?

[Vanha Karppu]

Tajusin juuri, ettei minun suvussani yksikään perhe suvussani syönyt lomalla kuin yhden lämpimän aterian päivässä!! Ja tekoäly vahvisti havainnon: vain n. 30 % päivän energiasta tulee kunnon ruoasta eli siitä, mitä on lautasella (en laske leipää kunnon ruoaksi).

Ei ihme että ihmiset on lihoneet, jos välipalat (kuten välipalatyyppinen aamiainen) ja sokerijuomat muodostavat n. 70 % ruokavaliosta...

Poikkeuksena lähinnä opiskelijat ja ns. lounarikansa taikka jäljelle jääneissä henkilöstöravintoloissa ruokailevat, jotka syövät arkipäivisin ilmaista tai subventoitua ruokaa, jonka saa eteensä lähes evää liikauttamatta.

Minä olen syönyt jo pitkään aasialaisittain eli vähintään 3 (oikeaa) ateriaa päivässä. Se myös selittää sen, että niin suuri osa ajastani kuluu ruoanlaittoon, vaikka elän yksin. (Tykkään myös pitkään kypsytetystä ruoasta.)

Tuo ilmiö saattaa myös selittää, miksi hyvätuloiset elävät pidempään. He syövät lounareidensa avulla ravitsevampaa ruokaa, kun ilman lounareita syödään varmaankin lähinnä voileipiä, pullaa ja ties mitä sokerijugurtteja ja vanukkaita.

[Weera]

Moni lounastaja korvaa kunnon lounaan vähärasvaisella niukkaenergisellä salaatilla.

[els]

Välipalat ovat monessa suhteessa hankalia, mutta kertovat juuri sen, mistä kiikastaa: nälkä tulee vieraaksi usein. Ja se on kuin onkin ongelma, oli mukana leipää tai ei. Meikäläisen suku on ollut normaalipainoista.

. Lapsuuskodissani aterioita oli neljä: aamupala, lounas, aika varhainen päivällinen ja iltatee, eikä välipaloja. Normaalipainoisia kaikki tyynni, noiden aterioiden sisältämästä leivästä (se oli aika isossa roolissa varsinkin iltateellä) huolimatta
. Itse tulin ekaa kertaa koskaan pudottaneeksi painoa yli kymmenen kiloa puolessa vuodessa vähähiilarisella eli zonen viiden aterian mallilla: aamiainen, lounas, päivällinen ja kaksi valkuaispitoista välipalaa, eikä mitään muuta (ei edes kahvia tai teetä) niiden välissä. Muuten hyvä, mutta zonen liian vähäiset kalorit aiheuttivat seuraavat muutaman vuotta ongelmia, aivan kuten muillekin näytti käyneen.
. Viimeiset pari vuosikymmentä olen selvinnyt oikein mukavasti 2..3 aterialla. Viimeiset vuodet se on ollut kunnon aamiainen ja kunnon iltapäiväpäivällinen ja niiden välissä usein kahvikupillinen. Riittävä rasva (muiden valintojen ohella) takaa riittävät kalorit ja siis nälän poispysymisen, oli paino menossa sitten ylös tai alaspäin, kuten se kausiluontoisesti välillä tekee. Ylläpitosapuskointia. Ja joo, leipää käytän nytkin lähes päivittäin: sen yhden palan gluteenitonta aamiaisella.

Ja toisin kuin karpun tapauksessa, tällä systeemillä minä mielestäni säästän myös ajassa: kerran päivässä ruokaan kuluu 0.5-1 tuntia ja se on siinä (tarjotut päivälliset ovat hiukan eri juttu, mutta niistä yleensä jää 1-2 helppoa päivää myös minulle, juhlien jälkeen). Se on hirmuisen paljon vähemmän kuin mitä ruoan val istukseen kului aikaa ennen karppausta - tai siinä alun zonessa, opetellessa.

[aia]

Meikäläisellä aamuruoka, päiväruoka, marja-ateria, iltaruoka. Jos tulee mielitekoja, sitä varten on naurista, porkkanaa, lanttua, kyssäkaalia nallen hinaja-astiassa, nam. Nesteytys etupäässä aamupäivisin, eihän nyt ole liikaa ollut hellepäiviäkään. Jotenkin tuohon tapaan se meni lapsuuden kodissakin, tietysti marjojen sijaan joivat kello kahden pullakahvit. Marjakeitto ja puuro oli yleensä jälkiruokana päivällä.

[Vanha Karppu]

Minkä tyyppistä se iltaruoka oli?

[aia]

Puhutaan siis historiallisista viis-kuuskytluvun iltasyömisistä. Paljolti olivat sitä samaa, kuin päiväruokakin. Pöydässä oli usein vierasta työväkeä, joita ei auttanut päästää nälkäisinä kotiinsa, jotta toistekin tulisivat auttamaan. Niihin aikoihin painavia traktoreita alkoi ilmestyä pelloille ja myrkkyjä alettiin syytää kasviensuojelun nimissä peltoon. Omavaraisuus oli toki kaventunut, voita ei kirnuttu, ja makkarat ja juustot ostettiin valmiina. Maito ja munat oli omasta takaa, samoin leivät, itse leivottua. Lihat ostettiin, paitsi kanan. Sikoja ei kotonani pidetty. Vesistöjä ei ollut lähistöllä, joten kala oli harvinaisuus, paitsi silakka. Ruokalautaset taisivat aina olla syviä, ja haarukan ja veitsen lisäksi oli katettu lusikka. Jos oli jäänyt keittoruokaa päivälliseltä, sekin lämmitettiin tarjolle uuden ruuan lisäksi. Peruna oli perussettiä kaikissa muodoissaan lihaisan kastikkeen kera. Kaaliruokia oli usein, - oi ne äiteen kaalikääryleet, vesi tulee kielelle nytkin. Juureksista tehtiin rosollia muulloinkin, kuin pitopöytiin, samoin laatikkoruokia. Jälkiruokaa oli: Samalle eturuokalautaselle otettiin päiväruualle tehtyä puuro-keitto-settiä, kattiloista lisättynä samoihin tarjoilukulhoihin. Tiskaamisen taidon siinä jo pienestä oppi.