Miksi ranskalaiset ovat hoikkia?

[Vanha Karppu]

Hesarissa pohdittiin tänään, miksi ranskalaiset ovat hoikkia. Ovat siis edelleen Euroopan hoikimpia italialaisten ja sveitsiläisten ohella.

Haastateltu ravitsemusterapeutti esitti joitakin järkeviäkin selityksiä, kuten sen, että ranskalaiset syövät yleensä korkeintaan yhden välipalan päivässä ja että makeat ruoat syödään aterioiden päätteeksi eikä niitä puputeta tv:n äärellä kuten Suomessa kuulema tapahtuu. (Jos ihmiset syövät tosiaankin tv:tä katsellessa, ei kyllä pitäisi ihmetellä, miksi ovat lihavia.)

Mutta sitten siellä oli myös tällaisia ihan tuulesta temmattuja selityksiä kuten se, että ranskalaisten hoikkuus voisi perustua siihen, että siellä harrastetaan Suomea enemmän hedelmätäytteisiä leivonnaisia. Ja samaan hengenvetoon kerrottiinkin sitten, että nauttivat suklaakroissanteja aamiaiseksi. (Ja vieläpä ilman hedelmätäytettä!)

Mutta tuo on kyllä sinänsä totta, että sokeroidut tuotteet kannattaa nauttia nimenomaan aterioiden yhteydessä eikä missään nimessä välipalana.

Tärkein jäi kuitenkin kertomatta: Ranskassa ja Sveitsissä syödään eniten tyydyttynyttä rasvaa Euroopassa. Ja tyydyttynyt rasva pitää parhaiten nälkää.

[aia]

Kirjahyllyssäni muistini mukaan lymysi keittokirja ranskalaiselta tekijältä Mireille Guiliano, ”ranskattaret eivät liho”-teemalla itsensä tunnetuksi tehneeltä. Otin sen esille ja tutkistelin. Hänellä oli täti, joka ei koskaan paljastanut, miten hän aina laihdutti itsensä kesäksi hoikkaan kuosiin. Ehkä se kirjaa lukiessa voisi paljastua. Kirja oli näitä poistohankintoja, jotka työnnetään hyllyyn odottamaan tutkimista. Mutta, mutta: kirjassa oli reseptihakemistoa 6 sivua, ja lihareseptejä niistä oli 2(kaksi). Kanaa, kaloja ja mereneläviä resepteissä oli. Voi ja kuohukerma ovat kunniassa kyllä. Kirjat, joita on tuolla teemalla kait kolme, ovat ilmeisesti myyneet hyvin.

[Ella]

Kukaan tuntemani ranskalainen ei syö eineksiä
kirjoittaa Makka Snellman Hesarissa.

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011676458.html

... Suomalaiset pelkäävät nälkää – ranskalaiset kuuntelevat kehoaan. Suomessa syödään varmuuden vuoksi, ennen nälkää, mikä on mielestäni koko ongelman ydin. Kun keho loitonnetaan luonnollisista aistimuksista, ihminen syö mielihalujensa, ei tarpeensa mukaan. Ranskassa ei ole tarkkoja ruokarytmejä, toisin kuin ravitsemusterapeutti HS:n jutussa väittää. Suomessa korostetaan aamupalaa ja kaurapuuroa – mikä sekin on osa ongelmaa. Jos aamulla ei ole nälkä, ei pidä syödä. Ainut mittari on nälän tunne, joka säätelee syödyn ja kulutetun energian tasapainoa, jos sitä vain kuunnellaan. ...

[mlv]

Onhan siitä aikaa kun olen asunut Ranskassa, mutta silloin ei croissantit kuuluneet yleensä aamiaiseen vaan kadun toisella puolella olevasta leipomosta haettiin tuoretta baguettia joka täytettiin voilla, juustolla ja kinkulla, lapset sai maitosuklaata ja aikuiset maitokahvia. Välipalaa saivat lapset koulusta tultua, ateriat syötiin pöydän ääressä kiireettä niin että kylläisyyshormoonit ehtivät tulla annoksia säätämään. Ja laatu on siellä tärkeää ja helppo ostaa lähituotettua kun siellä tuotetaan ja paikalliset ruoat kunniassa. Lapsilla oli päivällä reilu ruokatunti ja suurin osa kävi kotona syömässä lounaan kun silloin perheelliset naiset olivat kotona hoitamassa huushollia. Kauppahallista sai eläviä kanoja ja kaneja ja sieltä ostettiin lapsille kilpikonnakin. Hedelmiä käytettiin ruoanlatossa eikä välipalana. Puuroja ei näkynyt eikä margariineja.
Tämä Burgundialaisessa pienehkössä kaupungissa.

[Wi-]

Itse olen viettänyt Pariisissa jonkin verran aikaa ystävien luona (natiiveja) ja lomaillut myös Etelä-Ranskassa. Eihän kulttuuri mitenkään yhtenäinen ole, mutta nämä asiat minusta pitävät paikkansa:

1) Sosiaalinen kontrolli. Totta kai asiaan liittyvät myös kauneusihanteet, mutta Ranskassa on perheen sisällä ihan ok ottaa puheeksi, että painoa on tullut, eikä siitä tule mitään draamaa. En oikeastaan ihan ymmärrä, miksi painosta ja lihomisesta on tullut niin vaikea puheenaihe. Eikö asiasta muka voi puhua traumatisoitumatta tai sairastumatta syömishäiriöön? Onko vika siinä tavassa, miten asiasta puhutaan? Sosiaalinen kontrolli ulottuu jopa vaatekokoihin, osa ranskalaismerkeistä lopettaa naisten vaatteiden mitoittamisen meikäläiseen kokoon 40 ja loputkin kokoon 42 (miesten puolta en ole tutkinut). Tälle voi toki pyöritellä silmiään, mutta onko tuo nyt lopulta paha asia?

2) Välipalojen vähyys / olemattomuus. Kolme ateriaa tuntuu olevan aika lailla vakio. Aamupala ei ole monellekaan kovin keskeinen ateria, mutta illallisiin ja jopa lounastamiseen työkavereiden kanssa suhtaudutaan hartaudella. Lounaalla pariisilainen voi mennä puistoon syömään täytetyn patongin, mutta muuten mussuttamista julkisilla paikoilla ja kulkuvälineissä ei näe.

3) Prosessoimattoman ruoan arvostaminen. No joo, kuluuhan sitä einestä näköjään Ranskassakin. Silti oma kokemus on se, että ihan perus keskiluokkakin arvostaa kauden raaka-aineita. Ruoka ei aina ole kovin monimutkaista, mutta on ihan tavallista nähdä vähän vaivaa keittiössä ja istua ruokailemaan rauhassa yhdessä.

[Vanha Karppu]

leipomosta haettiin tuoretta baguettia joka täytettiin voilla, juustolla ja kinkulla, lapset sai maitosuklaata ja aikuiset maitokahvia.

Minulle tarjottiin aamiaisella aina patonkia, voita ja hilloa. (Ja sama juttu Italiassa.)

Mutta söivätkö lapset tosiaankin suklaata aamiaiseksi vai tarkoititko ehkä maitokaakaota, (jota ranskalaiset ja ruotsalaiset kutsuivat suklaaksi)?

Puuroja ei näkynyt eikä margariineja.

Hyvin vaikea kuvitella, että kukaan itseään kunnioittava ranskalainen suostuisi edes maistamaan kaurapuuroa.

[mlv]

Maitokaakaota se tosiaan oli. Kiitos tarkistuksesta!

[aia]

Guilianolla oli amerikkalainen mies, joka ihmetteli sitä, että ranskalaiset puhuvat paljon ruuasta. Jos he eivät ole syömässä, niin he suunnittelevat mitä seuraavaksi syödään! Onhan se mukava, kun yhdessä suunnitellaan seuraavaa yhteistä ruokahetkeä, tietää mitä odottaa. On vähän kuin joulunodotus joka päivälle. Kulttuuriin kuuluu sekin, että lapset opetetaan pienestä pitäen kunnioittamaan ruoka-aikoja. Onhan se täälläkin ollut hyvänä tapana, joillakin kyllä vieläkin. Välipalakoulutus on mennyt hyvin läpi ja kauppiaat kiittää. Kouluajoilta tuli mieleen jo kuuskytluvulla muotiin tulleet juuresvälipalat,- nämä meidänkin hyväksi huomaamamme lanttu-porkkanatikut.

[Vanha Karppu]

Guilianolla oli amerikkalainen mies, joka ihmetteli sitä, että ranskalaiset puhuvat paljon ruuasta.

Tuo on niin totta!

Jotkut jopa korvaavat tavanomaisen mitä kuuluu -lausahduksen kysymällä "T'a bien mangé?" (oletko syönyt hyvin?).