Massatasapainomalli

[Anssi H. Manninen]

Iltaa! Tulee nykyisin seurattua säännöllisesti myös Nick Norwitzin kanavaa. Uusin pätkä:

Is This Saturated Fat Really an Essential Nutrient? 15 Fast Facts About C15

https://www.youtube.com/watch?v=fKt3S25Q-as

C15-rasvahappo eli pentadekaanihappo on tyydyttynyt rasvahappo, jota esiintyy erityisesti täysmaidossa ja voissa. Viime aikoina on julkaistu tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että C15-rasvahapolla voisi olla tärkeitä terveyshyötyjä, ja se saatetaan jopa luokitella välttämättömäksi rasvahapoksi.

[Anssi H. Manninen]

Aamupäivää! Täällä taas Kant II. Mielenkiintoista debattia:

The Shocking Truth About Cancer: Genetics vs. Metabolic Debate

https://www.youtube.com/watch?v=X2uSRnQbWMw

Professori Thomas Seyfriedin näkemykset liittyen syövän metaboliseen lähestymistapaan keskittyvät vahvasti Warburgin efektiin [1] ja syövän alkuperään solujen energiatuotannossa. Hän kyseenalaistaa perinteisen geneettisen teorian ja korostaa, että syöpä ei ole ensisijaisesti geneettinen sairaus, vaan metabolinen häiriö, jossa solut siirtyvät riippuvaisiksi anaerobisesta energiantuotannosta, vaikka happea olisi riittävästi. Hänen mukaansa syöpäsolut ovat erityisen riippuvaisia fermentoinnista energiansaannissaan.

Seyfriedin pääpointit

Warburgin efekti: Syöpäsolut kärsivät mitokondriaalisista vaurioista, mikä johtaa siirtymiseen glykolyysiin hapesta riippumattomassa energiantuotannossa.

Metabolian hallinta: Ruokavalion ja metabolisten hoitomuotojen avulla, kuten ketogeenisellä ruokavaliolla, voidaan mahdollisesti rajoittaa syöpäsolujen energiansaantia ja siten hidastaa tai pysäyttää niiden kasvua.

Syövän metabolinen alkuperä: Seyfried väittää, että monet geneettisiksi luokitellut mutaatiot syövässä ovat toissijaisia seurauksia aineenvaihdunnallisista häiriöistä, eivät syynä syövän kehittymiselle.

Syöpään liittyvät ravitsemusstrategiat: Hän painottaa, että syövän hoitoon voisi liittyä ravitsemuksellisia strategioita, jotka tähtäävät syöpäsolujen aineenvaihdunnan rajoittamiseen, erityisesti rajoittamalla glukoosin saantia.

1. https://www.cell.com/trends/biochemical ... all%3Dtrue

[Anssi H. Manninen]

Agriravitsemustieteilijät yrittävät puolustaa ultraprosessoituja sapuskoja:

Ultra-processed foods and health: are we correctly interpreting the available evidence?

https://www.nature.com/articles/s41430-024-01515-8

Sponsorit: Coca-Cola, Nestle, McDonald's, Danone, Barilla, Ferrero jne.

European Journal of "Clinical" Nutrition on jopa agriravitsemustieteellisillä kriteereillä mitattuna poikkeuksellisen heikkotasoinen kvasitiedejulkaisu.

[Anssi H. Manninen]

Edellä mainittu artikkeli on malliesimerkki tupakkateollisuuden käyttämästä syy-seuraussuhteen eli kausaliteetin kiistämisstrategiasta.

”Salaliittoteoreetikoiden” (heh) väitteet siitä, että tupakkayhtiöillä ja Big Food -yrityksillä olisi samat suuromistajat, pitävät osittain paikkansa. 1980-luvulta 2000-luvun alkuun useat suuret tupakkayhtiöt, kuten Philip Morris ja R.J. Reynolds, omistivat merkittäviä osia suurista elintarvikeyrityksistä, kuten Kraft, General Foods ja Nabisco. Tämä omistuspohja auttoi siirtämään tupakkateollisuuden markkinointistrategioita, kuten riippuvuuteen perustuvaa myyntitapaa, myös elintarvikealaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tupakkayhtiöiden omistamilla elintarvikeyhtiöillä oli voimakas taipumus kehittää ja markkinoida ylikoukuttavia (hyperpalatable) ruokia, jotka yhdistävät korkeita määriä sokeria, vehnää, siemenöljyjä ja suolaa.

Vaikka tupakkayhtiöt myivät osuutensa elintarvikealasta 2000-luvulla, omistajat, kuten sijoitusrahastot, voivat silti hallita sekä tupakka- että elintarvikeyrityksiä. Tämä luo tilanteen, jossa strategiat ja intressit ovat yhteneväisiä, vaikka yhtiöt toimisivatkin eri toimialoilla. Täten tupakka- ja elintarviketeollisuudet ovat hyödyntäneet samantyyppisiä kiistämisstrategioita, kun ne ovat kohdanneet terveysriskeihin liittyvää kritiikkiä.

Ruoka on ihmiselle elinehto, kun taas tupakka ei ole lainkaan välttämätön terveyden tai elämän ylläpitämiseksi. Tämä perustavanlaatuinen ero vaikuttaa merkittävästi syy-seuraussuhteen kiistämisstrategioihin. Kun kyseessä on ruoka, keskustelu keskittyy enemmän siihen, millaiset elintarvikkeet ovat haitallisia tai hyödyllisiä, eikä itse ruoan tarpeellisuutta voida kyseenalaistaa. Tupakka taas on selvästi tarpeeton aine, ja tupakkateollisuuden strategia oli pitkään kiistää syy-seuraussuhde kokonaan pyrkien hämärtämään yhteyttä sairauksien ja tuotteen käytön välillä. Ruoan kohdalla tällainen täydellinen kiistäminen ei tietenkään ole mahdollista, mikä tekee kiistämisstrategiasta luonteeltaan erilaista.

[Anssi H. Manninen]

Kant II leijaili paikalle antamaan lyhyen argumentaatioluennon.

Pointti nro 1: Epidemiologisen näytön kiistäminen ultraprosessoitujen elintarvikkeiden (UPF) osalta

Jos UPF-tuotteiden syy-seuraussuhteita sairauksiin kiistetään sillä perusteella, että näyttö on "vain epidemiologista", tämä argumentti pätee loogisesti myös kaikkeen muuhun ravitsemustutkimukseen, joka perustuu epidemiologiaan. Toisin sanoen, kiistäessään syy-seuraussuhteen epidemiologisen aineiston pohjalta, kommentaari heikentää samalla merkittävästi kaikkien väestötasoisten ravitsemussuositusten perustaa, koska ne pohjautuvat pääasiassa epidemiologiseen dataan.

Tällainen kiistämisstrategia voi johtaa tilanteeseen, jossa tieteellisen näytön hyväksyttävyys muuttuu satunnaiseksi. Tiettyä epidemiologista näyttöä hyväksytään, kun se tukee haluttua johtopäätöstä, mutta samanlaista näyttöä voidaan hylätä, kun se ei ole sopivaa. Tämä on klassinen esimerkki ad hoc -argumentista, jossa näytön totuusarvoa muokataan tilanteen mukaan ilman johdonmukaista periaatetta. Argumentaation tulee perustua pysyviin periaatteisiin eikä muuttua tarpeen mukaan vain tiettyä johtopäätöstä tukevaksi.

Pointti nro 2: Prosessoinnin ja lisäaineiden erottaminen

Kirjoittajien väite siitä, että "prosessi ei välttämättä ole syyllinen, vaan tietyt lisäaineet" vaikuttaa kursorisesti tarkasteltuna loogiselta, mutta sisältää argumentaatiovirheen, joka liittyy käsitteiden keinotekoiseen erottamiseen.

Kirjoittajat yrittävät erottaa prosessoinnin ja lisäaineiden lisäämisen toisistaan väittäen, että ongelma ei välttämättä ole prosessointi per se (sinänsä), vaan lisäaineet, joita tuotteisiin lisätään. Lisäaineiden käyttö on kuitenkin olennainen osa prosessointia. Tämä argumentti on esimerkki väärästä dikotomiasta, jossa kaksi asiaa esitetään vastakkaisina, vaikka ne kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

Jos lisäaineet ovat ongelma, se tarkoittaa, että ainakin osa prosessoinnista (lisäaineiden lisääminen) on ongelmallista. Tällöin väite siitä, että prosessointi itsessään ei ole syyllinen, ei voi pitää täysin paikkaansa.

[Anssi H. Manninen]

Kiinalaiset kardiologit olivat nakanneet eetteriin mielenkiintoisen lapun: ”The ketogenic diet has the potential to decrease all-cause mortality without a concomitant increase in cardiovascular-related mortality” [1]

Tässä epidemiologisessa tutkimuksessa tarkasteltiin ketogeenisen ruokavalion (KD) vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen ja sydän- ja verisuonitautien (CVD) kuolleisuuteen, käyttäen dataa National Health and Nutrition Examination Survey -kyselystä (NHANES) vuosilta 2001–2018. Tutkimuksessa analysoitiin 43 776 aikuisen ruokavalion ketogeenistä suhdetta (DKR) ja sen yhteyttä kuolleisuuteen.

DKR tarkoittaa energiaravintoaineiden jakautumista siten, että se kuvaa niiden kykyä edistää ketoosia. Se lasketaan rasvojen ja proteiinien suhteen sekä hiilihydraattien osuuden perusteella. Mitä korkeampi DKR-arvo, sitä todennäköisemmin ruokavalio aiheuttaa ketoositilan.

Keskeiset tulokset

Ketogeeninen ruokavalio oli käänteisesti yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen. Monimuuttujamallien analyysissä DKR:n nousu oli yhteydessä 24 % vähennykseen kuolleisuuden riskissä (HR=0.76, 95 % CI 0.63–0.9, P=0.003). Sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden osalta ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä (HR=1.13, CI=0.79–1.6, P=0.504).

Now, en ole ravitsemusepidemiologian fani, mutta tässä tutkimuksessa on selkeitä vahvuuksia verrattuna aiempiin vastaaviin tutkimuksiin.

Suuri otoskoko ja pitkä seuranta-aika

Tutkimuksessa analysoitiin yli 43 000 aikuista lähes 20 vuoden ajalta NHANES-tietokannasta, mikä tekee siitä huomattavan laajan otannan pitkällä aikajänteellä. Tämä lisää tulosten luotettavuutta ja yleistettävyyttä. Suurta dataa pitkällä seurannalla on kuitenkin analysoitu aiemminkin, joten ei mitään uutta auringon alla.

Monipuoliset tilastolliset analyysit

Kiinalaiskardiologit käyttivät monimuuttuja-Cox-regressioanalyysiä sekä rajoitettua kuutio-spline-mallia, mikä mahdollisti sekä lineaaristen että ei-lineaaristen yhteyksien tarkastelun. Tämä tarkoittaa syvällistä analyysimenetelmää verrattuna yksinkertaisempiin malleihin, joita on käytetty aiemmissa tutkimuksissa.

Alaryhmä- ja herkkyysanalyysit

Tutkimuksessa tehtiin laajoja alaryhmäanalyyseja (ikä, sukupuoli, BMI, tupakointi, diabetes jne.), mikä vahvisti löydösten yleistettävyyttä eri populaatioihin. Herkkyysanalyysit lisäävät tutkimuksen robustiutta, poistamalla mahdollisia sekoittavia tekijöitä.

Laadukas tietokanta

NHANES-tietokanta on yksi maailman laajimmista ravitsemus- ja terveystutkimuksista, joka sisältää kattavat tiedot ravitsemuksesta, terveysmittauksista ja kuolleisuusdatasta. Tämän tietokannan käyttö parantaa tutkimuksen luotettavuutta verrattuna pienempiin tai vähemmän laadukkaisiin aineistoihin perustuviin tutkimuksiin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä kiinalaistutkimus erottuu edukseen huolellisella analyysilla ja vahvalla tilastollisella käsittelyllä.

1. https://www.nature.com/articles/s41598-024-73384-x

[Anssi H. Manninen]

Mikä ihmeen DKR?

Dietary Ketogenic Ratio (DKR) on kaava, jota käytetään arvioimaan ruokavalion kykyä tuottaa ketoosia eli tilaa, jossa keho alkaa käyttää rasvaa pääasiallisena energianlähteenään. DKR lasketaan ottaen huomioon ruokavalion rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien osuudet. Korkeampi DKR-arvo viittaa ruokavalioon, joka todennäköisemmin edistää ketoosia.

DKR-laskukaava

DKR = (0.9 × rasvan grammojen määrä + 0.46 × proteiinin grammojen määrä) / (0.1 × rasvan grammojen määrä + 0.58 × proteiinin grammojen määrä + hiilihydraattien määrä)

Esimerkkilaskelma

Oletetaan, että henkilö syö päivässä:
- 150 g rasvaa
- 70 g proteiinia
- 20 g hiilihydraatteja

Voimme laskea DKR:n seuraavasti:

Ylälaskuri: 0.9 × 150 g rasvaa + 0.46 × 70 g proteiinia = 135 + 32.2 = 167.2

Alalaskuri: 0.1 × 150 g rasvaa + 0.58 × 70 g proteiinia + 20 g hiilihydraatteja = 15 + 40.6 + 20 = 75.6

DKR = 167.2 / 75.6 ≈ 2.21

Tässä esimerkissä DKR-arvo on siis 2.21, mikä tarkoittaa, että ruokavalio on hyvin ketogeeninen ja suurella todennäköisyydellä edistää ketoositilaa.

Miksi proteiini huomioidaan?

Proteiini otetaan laskelmassa huomioon, koska hyvin runsas proteiinin saanti voi lisätä glukoneogeneesiä, jossa keho muodostaa glukoosia aminohapoista. Tämä voi estää ketoosin syntymistä, koska elimistö voi käyttää glukoosia energiaksi sen sijaan, että se siirtyisi täysin rasva-aineenvaihduntaan.

[Anssi H. Manninen]

New & Improved DKR by Kant II

Proteiinin vaikutuksen hienosäätö

Proteiinilla on kaksitahoinen rooli ketoosissa, koska riittävä määrä proteiinia tukee lihasmassan säilymistä, mutta liiallinen proteiininsaanti voi estää ketoosin käynnistymisen glukoneogeneesin kautta. Tämän vuoksi voisi olla järkevää käyttää proteiinin määrälle adaptiivista kerrointa, joka vaihtelee yksilön painon, aktiivisuustason ja proteiinin tarpeen mukaan. Tämä voisi heijastaa paremmin proteiinin yksilöllistä vaikutusta ketoosin ylläpidossa.

Hiilihydraattien laatu

Kaavassa hiilihydraatit otetaan huomioon yhtenä suurena ryhmänä, mutta erilaisilla hiilihydraateilla voi olla eri vaikutuksia ketoosin syntymiseen. Esimerkiksi runsaskuituiset hiilihydraattilähteet eivät vaikuta veren glukoositasoihin samalla tavalla kuin nopeasti imeytyvät sokerit ja tärkkelykset. Täten voisi olla hyödyllistä erotella "nettohiilihydraatit" (hiilihydraatit, jotka todella vaikuttavat verensokeriin) muista hiilihydraateista, ja antaa näille omat kertoimet.

Henkilökohtainen ketoosiherkkyys

Ketoosiin pääsy on yksilöllistä, ja jotkut voivat saavuttaa ketoositilan korkeammalla hiilihydraattien ja proteiinien saannilla kuin toiset. Kaava voisi sisältää painon, sukupuolen ja jopa insuliiniherkkyyden kaltaisia muuttujia, jotka vaikuttavat siihen, kuinka herkästi henkilö siirtyy ketoosiin. Tämä voisi olla mahdollista esimerkiksi lisäämällä kaavaan yksilöllisiä kertoimia ketoosiherkkyyden mukaan.

Energiatarpeen huomiointi

Suurilla energiantarpeilla (esim. urheilijoilla) voi olla erilaisia vaikutuksia ketoosin saavuttamiseen. Voisi olla hyödyllistä lisätä muuttuja, joka ottaa huomioon energiantarpeen ja suhteuttaa rasvan, proteiinin ja hiilihydraattien määrät yksilön päivittäiseen kokonaisenergian saantiin.

Esimerkki tarkennetusta kaavasta

DKR = (0.9 × rasva + k₁ × proteiini) / (0.1 × rasva + k₂ × proteiini + k₃ × nettohiilihydraatit)

k₁, k₂ ja k₃ ovat proteiinin ja hiilihydraattien muuntokertoimia, joilla voidaan säätää edellä mainittuja juttuja.

[Anssi H. Manninen]

"Sinisillä vyöhykkeillä" viitataan maantieteellisiin alueisiin, joissa ihmisten elinajanodote on huomattavasti korkeampi kuin muualla maailmassa. Näillä alueilla, kuten Sardiniassa, Okinawassa ja Ikariassa, on havaittu poikkeuksellisen suuri määrä 100-vuotiaita ja vanhempia ihmisiä. Sinisten vyöhykkeiden asukkaiden pitkäikäisyyttä on perinteisesti selitetty terveellisellä ruokavaliolla, vahvoilla sosiaalisilla verkostoilla ja liikunnan määrällä. Nämä alueet ovat herättäneet suurta tieteellistä kiinnostusta, ja niitä on pidetty esimerkkeinä siitä, kuinka elintavoilla voi olla merkittävä vaikutus elinikään.

Vastikään on kuitenkin paljastunut, että sinisiin vyöhykkeisiin liittyvään tutkimusdataan nitoutuu huomattavaa huijausta. Saul Justin Newmanin tuoreen tutkimuksen [1] aiheena on supercentenaarien ja muiden huomattavan pitkäikäisten yksilöiden rekisteritiedot, jotka viittaavat laajoihin virheisiin ja petoksiin, erityisesti sosiaalietuuksiin liittyen.

Newman analysoi Yhdysvaltojen, Italian, Ranskan, Englannin ja Japanin väestötietoja, erityisesti supercentenaarien (yli 110-vuotiaat) ja semisupercentenaarien (yli 105-vuotiaat) osalta. Tutkimus paljastaa, että poikkeuksellinen pitkäikäisyys liittyy enemmän köyhyyteen, matalaan elinajanodotteeseen, korkeisiin rikollisuuslukuihin, heikkoon terveyteen ja rekisteröintivirheisiin kuin perinteisiin biologisiin tai sosiaalisiin tekijöihin.

Yhdysvalloissa syntymätodistusten käyttöönotto vähensi supercentenaarien määrää 69–82 %. Italiassa ja Ranskassa huomattava pitkäikäisyys liittyy alueisiin, joilla on korkea köyhyysaste ja alhainen elinajanodote. Tutkimus kyseenalaistaa monien niin sanottujen sinisten vyöhykkeiden luotettavuuden ja väittää, että suuri osa näistä havainnoista johtuu virheistä tai tietoisesta petoksesta.

Pääpointit

- Rekisterivirheiden ja sosiaalisen huijaamisen laajuus on huomattava.

- Supercentenaarit ovat ylikorostuneesti edustettuina köyhillä, syrjäisillä alueilla.

- Synnyintodistusten puuttuminen ennustaa poikkeuksellisen pitkää ikää.

Kotiläksy

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että läheiset tai tuttavat ovat väittäneet kuolleiden henkilöiden olevan edelleen elossa ja nostaneet heidän nimissään sosiaalitukia, kuten eläkkeitä. Tämäntyyppinen petos selittää ainakin osan tilastoiduista supercentenaaritapauksista. Erityisesti sellaisilla alueilla, joilla on korkea köyhyys, matala elinajanodote ja heikot rekisteröintikäytännöt, tämän kaltaiset virheet ja petokset ovat tutkimuksen mukaan yleisiä. Usein kuolleen henkilön virallinen kuolinaika on jäänyt rekisteröimättä, jolloin heidän nimissään on voitu nostaa etuuksia vielä pitkään heidän kuolemansa jälkeen.

1. https://www.biorxiv.org/content/10.1101/704080v3

[Anssi H. Manninen]

Westmanin kanavaa kannattaa myös seurata säännöllisesti:

NEW STUDIES! Red Meat Causes Diabetes? - Doctor Reacts

https://www.youtube.com/watch?v=ZwmTRkmGsac

Kuten monet täällä tietävätkin, Westman oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, jotka testasivat Atkinsin ruokavalio-ohjeiden vaikutuksia hyvin kontrolloituiduissa kokeissa. Jos Atkins raportoi erinomaisia tuloksia sadoilla potilailla, se ei ole enää anekdootti, vaan varteenotettava hypoteesi, jota on syytä testata.