Psykologiaa opiskellut nuoruudenystäväni kertoi minulle kyllä, että miehillä on tapana suosia laihojen ja lihavien sijaan pikemminkin "keskipaksuisia" naisia. Uskoin kyllä häntä viimeistään silloin, kun näin omin silmin ko. tutkimuksen. Mutta aivopesuhan tarkoittaa käytännössä sitä, että aivot ehdollistuvat vaikka valheelle, jos valhetta vain hoetaan riittävän pitkään.
Ja minä olen altistunut laihojen naisten kuville/laihoista naisista kuvatulle filmi-/videomateriaalille jo 60 vuoden ajan! Vaikka olen tosiaankin jo 60 + -muija, en vertaa vartaloani ensisijaisesti oman ikäluokkani naisiin enkä oman ikäluokkani miehiin, vaan edelleenkin 20-30-vuotiaista valokuvamalleista otettuihin fotoshopattuihin valokuviin.

Muutama päivä sitten ostin isohkon satsin mascarponea, koska löysin sitä tavallista halvempaan hintaan. Siinä kävi sit niin, että vedin mascarponeöverit jo samana iltana. Kaloreita tuli paljon yli normaalin päivätarpeen - hui kamalaa!

Seuraavana aamuna olin edelleen todella kylläinen.

Rasvakudoksen määrä lisääntyi hiukan jo parissa päivässä. Lisärasva sijoittui kuitenkin sellaisiin kohtiin ruhossani, ettei se vaikuta esim. vaatteiden istuvuuteen. Lisäksi huomasin, että olen paitsi kylläisempi, myös reippaampi. Verenkiertoni toimii selvästi paremmin, koska tarkenen nyt paremmin esim. ulkosalla.

Lihasteni koko on myös lisääntynyt selvästi rasvakudoksen määrää enemmän. Tunnen olevani vahvempi etenkin kävellessä. Käveleminen tuntuu nyt samalta kuin nuorena, jolloin kuvittelin, että minun täytyy olla lihava, koska en ole kapea kuten filmitähdet ja jalkani tuntuvat painavilta. Tiesin kyllä olevani huomattavasti keskivertonaisia lihaksikkaampi, mutta aivopesu voitti silti järjen äänen.
Enää en usko olevani "lihava" tai "ylipainoinen". Olen aikeissa mennä kehonmittaukseen ja jos sieltä tulee "punainen tulos" tulen tulkitsemaan sen niin, että ihannepainotaulukot/BMI-indeksit/rasvaprosenttitulkinnat ovat paitsi virheellisiä myös epätieteellisiä. Aliravitsemuksen rajaa pitäisi nostaa nykyisestä, koska kevyet naiset kuolevat nuorempina.
Yritin googlata hakusanoilla rasvaprosentti ja hyvinvointi, aliravitsemuksen terveysvaikutukset jne. En löytänyt mitään muuta kuin maininnan anoreksiasta ja maininnan siitä, että aliravitsemus voi johtaa kuukautisten loppumiseen. Mutta minä väitän, että (lievälläkin) aliravitsemuksella on lukuisia haitallisia vaikutuksia terveyteen, hyvinvointiin ja toimintakykyyn. Ja väitän, että aliravitsemuksen virallinen raja on asetettu naisilla aivan liian alas. Etenkin yli 50-vuotiailla naisilla, jotka tarvitsevat läskien tuottamaa estrogeenia.
Ai että vatsakkuus ei ole nättiä? Voi olla näin, mutta sekin on totta, että rasvainen vatsa tuntuu kädessä paljon kivemmalta kuin pyykkilauta. Itse asiassa ihanan pehmoselta. Muistelen, että aihetta käsitellään jopa yhdessä maailmankirjallisuuden klassikossa (Emil Zola?).
Miksi visuaalinen kokemus olisi haptiilikokemusta yhtään merkittävämpi? Elämmekö me ventovieraille vaiko itsellemme ja läheisillemme?
Ja väitän, että joka ruokapurnukassa oleva suositus 2000 päiväkalorista on silkkaa fasismia!

P.S. Eva Wahlströmkin kertoo, että ahtaa itsensä aina ihan täyteen iltaisin, koska haluaa mennä kylläisenä nukkumaan. Ihan terveeltähän tuo silti vaikuttaa.

LISÄYS 30.3.: Reisistäni on tullut entistä paksummat, mutta ne ovat ihan teräsbetonia. Pehmeää kudosta on vain sisäpinnalla. Sitä oli toisaalta siellä jo lapsena, vaikka olin silloin muutoin aivan keskitysleirilaiha. Eli sisäpintojen läskit kuuluvat täysin asiaan.
