karppaus.info

1980-luvulla oli muotia käyttää oliiviöljyn ja voin seosta paistamiseen. Kuvittelin, että kyse oli lähinnä siitä, että voi olisi ollut seoksessa paisto-ominaisuuksiensa vuoksi ja oliiviöljy siihen liitettyjen terveysvaikutusten vuoksi. Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa oliivi- ja kookosöljyn seosta. Syynä oli se, etten ollut onnistunut paistamaan pelkällä kookosöljyllä rapeapintaisia "ranskalaisia makaroneja". (Perinteisessä ranskalaisessa keittiössä kaikki muu paitsi salaatti käytetään pannulla ennen lautaselle laittoa.)

Oikeanlainen rapeansitkeä paistopinta ilmestyi sekä makaroneihin että kananmuniin aivan kuin itsestään! En ollut maistanut vastaavaa herkkua sitten nuoruuspäivien. Kyse oli kulinaarisesti ihan täysarvoinen ateria, vaikka se oli valmistettu vain viidestä raaka-aineesta. (Kananmuna, makaroni, rasvat ja suola.)

Kertatyydyttymättömän ja tyydyttyneen rasvan liitto näyttää todellakin pelittävän. Vai oliko ehkä kyse siitä, että lurautin pannulle vain tavallista enemmän rasvaa?

Näinhän se on, eikä johdu vain rasvan määrästä. Itse olen oppinut oliiviöljyn ja voin seoksessa paistamisen rapeamman paistopinnan vuoksi jostain kirjasta. Olisiko ollut Sally Fallonin Nourishing traditions?

Ostin kokeeksi (valkaisematonta) palmuöljyä. Väri oli kauniin punainen, mutta maku vähintään yhtä karvas kuin oliiviöljyllä ja suutuntuma aivan kamala, sillä se tarttui inhottavasti kitalakeen. Ei jatkoon!

En tiedä, mitä nyt tekisin tuolle puolen litran öljypullolle. Myyjän mukaan jotkut pitävät siitä ja sitä käytetään ainakin afrikkalaisissa ruoissa. (Eihän sitä tietty edes myytäisi, ellei joku siitä myös pitäisi varsinkin kun hintakin oli kokonaiset 4 euroa.) Tykkäähän monet myöskin oliiviöljystä vaikka minä en.

Ja ehkä tuo kitalakeen tarttuminenkin on jotain, mitä ei tapahdu, jos öljyä lisää normaalisti ruokaan. (Minä siis maistoin sitä paljaaltaan.)

Antaisin sen pois ilmaisella, lähetä yksäri, jos kiinnostaa.

Testaa nyt ihmeessä ruoanlaitossa, voi hyvinkin toimia.