Hyvä pohtia eri puolia. Kahvittakin tosin nauttisimme vaikkapa kello viiden teen kolmioleipineen, skonssitkin maistuisivat, kaikki ihanaa, puhdasta vehnää ja rasvaa maun mukaan. Joisimme limpparia ja mehuja = paljon sokeria, joka myös aiheuttaa riippuvuutta. Itse kai kittaisin viskiä kahvinkin edestä Mutta jos kahvi ei tee hyvää, on hyvä parhaansa mukaan olla ilman. Se sitten, pystyykö, on joillekin tosi vaikea asia. Mutta minäkin tunnen ihmisen, joka ratkaisi terveyshuolistaan ison osan lopettamalla kahvinjuonnin. Häneltä se onnistui, eikä sitten juo edes kohteliaisuuskahveja Tupakki sitten maistuu edelleen...
Oma kahvinjuontini on kai osittain addiktoitunutta, mutta väitän, että juon siksi, että pidän siitä. Se ei ole mulle mustaa pahanmakuista litkua, vaan ihana tummapaahtoinen lempeä kokemus, tauko, aamun oma hetki, jne. Väitänpä vielä, että teen paljon pahempia asioita itselleni kuin kahvinjuonti. Onneksi ihmisellä on vapaa tahto -näin ainakin väitetään. Ei ole PAKKO juoda kahvia jos se on a) pahaa, b) ei sovi itselle. Siitä on minusta yhtä helppo kieltäytyä kutsuilla kuin mistä tahansa muustakin. EI kiitos, en käytä.
Minulla on kahvin juominen nykyään enää aamun rutiineihin liittyvää. Aika harvoin tulee juotua muuten. Ja olen ollut aikanaan varsinainen kahviratti. Ei ole ollut aktiivista pyrkimystä vähentämiseen, vaan se on vaan hiljaksiin vähentynyt. Tiedä sitten miksi. Maisuu se kuitenkin hyvälle aamulla
Jonkinlainen rytmi on minullakin kahvin suhteen. Olen joskus juonut sitä tosi paljon, ollut toisinaan vuodenkin ilman tai lähes ilman, sitten taas lipitellyt reippaammin tai kohtuullisemmin ja nyt tuntuu menevän 1-3 mukillista päivässä. Kokonaista tai vajaata, jonkinvertaista
Ennen join vain aamulla ison kupin, mutta nyt sekin jäänyt, ei vaan tee mieli. Earl Grey'tä ennemmin, vatsakin on tykännyt.
Satunnaisesti joskus pieni kahvi.
Paitsi että kofeiiniton kahvi kuitenkin sisältää kofeiinia. Sitä kun pysty millään prosessilla täysin poistamaan. Hermomyrkky se todella on ja myrkkykuormaa lisää se, että kasvatus vaatii tuhoeläinten myrkytystäkin runsaasti.
Käytännössä kaikki ulkomaiset (ja yllättävän iso osa kotimaisistakin) kasvipuolen ruoista on tuotettu myrkyillä, ja aika harva välttää silti tuon faktan takia niitä kaikkia. Mutta kukin valitkoon omat myrkkynsä. Itse välttelen tarkemmin oikeastaan vain monityydyttämättömiä rasvoja (lue: omegakuutosta nimeltään LA eli linolihappo), fruktoosia, gluteenia ja ylenpalttisen jalostettuja tuotteita
Erkki eli eläinrasvakarppi terveys- eko- ja eettisistä syistä.
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla (Art Ayers)
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)
Sammelweiss epäili ihan aiheesta synnytyssalien kuolleisuuden aiheuttajaksi huonoa hygieniatasoa, ja sai synnyttäjien turhat kuolemat loppumaan niinkin yksinkertaisesti kuin käsien pesemisellä. Epäilijöillä voi olla hyviä uutisia tuomisinaan. Kun joku asia on ajettu hyviksenä kaikkiallisesti takaraivoihin, niin epäilijällä täytyy tietysti olla esittää tarkat faktat, jotta muutosta syntyy. Netissä on asiasta löydettyä tietoa. Oma tilanteeni on ratkennut jo yli puolivuosisataa sitten, ettei tarvitse alkaa läpikäymään vieroitusoireita. Niitähän ei välttämättä kaikille tule. Entäs jos kofeiini onkin se, joka on sekoittanut aineenvaihduntasi ynnä koko kropan? Voisiko se tosiaan olla...
Ooo kirjoitti: ↑La Elo 24, 2024 5:41 am
Oma kahvinjuontini on kai osittain addiktoitunutta, mutta väitän, että juon siksi, että pidän siitä. Se ei ole mulle mustaa pahanmakuista litkua, vaan ihana tummapaahtoinen lempeä kokemus, tauko, aamun oma hetki, jne. Väitänpä vielä, että teen paljon pahempia asioita itselleni kuin kahvinjuonti. Onneksi ihmisellä on vapaa tahto -näin ainakin väitetään. Ei ole PAKKO juoda kahvia jos se on a) pahaa, b) ei sovi itselle. Siitä on minusta yhtä helppo kieltäytyä kutsuilla kuin mistä tahansa muustakin. EI kiitos, en käytä.
Mulla oli aiemmin sama suhde tupakkaan, kuin sinulla kahviin. Aamun oma hetki jne... Nyt tuosta viimeisestä omasta hetkestä on kulunut 28 vuotta enkä enää niitä hetkiä kaipaa lainkaan.
Kahvista luovuin reilut kolme vuotta sitten, jälkeenpäin maistoin tilkan enkä kadu luopumista tämänkään huumeen kohdalla. Nykyisin lähinnä huvittaa katsella ihmisiä jotka kittaavat kahvia kotona, autossa, jonottavat sitä töissä, aterian jälkeenkin täytyy saada... kyllä huume se on kahvikin.
Mutta jos kahvi ei tee hyvää, on hyvä parhaansa mukaan olla ilman. Se sitten, pystyykö, on joillekin tosi vaikea asia. Mutta minäkin tunnen ihmisen, joka ratkaisi terveyshuolistaan ison osan lopettamalla kahvinjuonnin. Häneltä se onnistui, eikä sitten juo edes kohteliaisuuskahveja 
Tupakki sitten maistuu edelleen...
