karppaus.info

Kiitos vastauksista. Palaan lukemaan vanhoja Pienettaren juttuja (onko kukaan haneen enaa yhteydessa koska tuskin on taalla?)

Ajattelin,etta jos kerran alkaa laakkeet niin sitten ei ole enaa mahdollista lopettaa, etta sita ei katsottais suotuisasti. Pakko satsata loppuelamaan.

Minä luin silloin kun söin lääkkeitä, että niitä ei yleensä pysty lopettamaan jos on syönyt yli 1.5 vuotta (mistä se luin ja mihin se perustui? Ei hajuakaan). Aloitin niiden vähentämisen ehkä vuoden jälkeen, mutta se eteni aluksi niin hitaasti, että söin niitä lopulta varmaan 2-2.5 vuotta.

Jos pärjää ilman lääkkeitä niin helpommalla pääsee kun ei joudu niistä vieroittumaan, mutta toisaalta ei niitä kannata liikaa pelätäkään jos oma toimintakyky on huono ilman.

Monesti noissa hormoniläkkeissä on se, että jos on omaa tuotantoa jäljellä, niin se voi loppua kun lääkkeet korvaavat, esimerkiksi kortisonilääkitys lopetettava vähitellen että oma tuotanto käynnistyy, sama taitaa olla testosteronin kanssakin, kilpparihormoonejahan on useampia joten niiden keskinäiset suhteet ja lääkkeiden koostumus ei ole ehkä yhtä suoraviivaista. Mutta ainakin minulla ruoka vaikutti ja vaikuttaa!

Weera kirjoitti: ↑To Kesä 04, 2026 2:01 am Hyvä wou, kun oot saanut kilpparin toimivaksi ruokavalion avulla. Mutta aikapaljon joudut kasviksia ja kalaa syömään, jotta energiavarastot täyttyvät. Rasvan saantikin tuntuu olevan niukkaa. Mahtuuko hiilarit alle 20g per päivä?!

Miksi pitäisi olla alle 20 g??

jepa kirjoitti: ↑Ma Heinä 20, 2026 6:40 am Minä luin silloin kun söin lääkkeitä, että niitä ei yleensä pysty lopettamaan jos on syönyt yli 1.5 vuotta.

Mielenkiintoista. Voisiko elimistö alkaa sopeutumaan lääkitykseen jotenkin väärällä tavalla? Kun monelle käy niin, että tyroksiini toimii aluksi jonkin aikaa ja sitten ei enää.
Minulle myös kävi niin ja sama myös liotyroniinin kohdalla (T3). Ja huom: ei ollut varmaankaan kyse plasebo-ilmiön laantumisesta, koska muistihäiriöni estää aika tehokkaasti koko plasebovaikutuksen.

Siirryin T3:sta eläinperäiseen, minkä jälkeen aloitin lektiinittömän ruokavalion, joka paransi lopulta kaikesta päätellen koko tulehduksen. Ja totta kai lääkitystä voidaan pienentää tai se voidaan jopa purkaa, jos saa liikatoiminnan oireita. Vai eikö muka?? Itse lopetin lääkitykseni siihen paikkaan ongelmitta, mutta annokseni oli jo alun perin tosi pieni.

Ja totta kai lääkitystä voidaan pienentää tai se voidaan jopa purkaa, jos saa liikatoiminnan oireita.

Tottakai, käsitin että siinä 1,5 vuodessa pointti oli, että jos vaiva ei ole tilapäinen niin se on pysyvä, tai juuri tuo mitä sanoit. Että elimistö ”oppii lääkitykselle” eikä osaa enää olla ilman.

Luin etta "iakkaammilla" ei tarvetta laakkeeseen jos veriarvo vasta vahan rajan yli eika paljon oireita. Mutta miten pystyn itse arvioimaan mika se hyvaksyttava raja on oireidelle tai mitka edes on tasta johtuvia oireita?