Kaupoissa tosiaankin myydää nykyisin lähes yksinomaan valmisruokaa. Raaka-aineiden valikoimissa sen sijaan on toivomisen varaa. Esim. läskiä tai edes rasvaista lihaa on äärimmäisen vaikea löytää.
Voitteko kuvitella, että 1970-luvun alun pikkiriikkisessä lähiömarketissa myytiin esim. tuoretta silakkaa ja munuaisia? (Se ei ollu edes lähiön suurin ruokakauppa vaan yksi erilleen sijoitelluista kulmakaupoista.)
Ymmärrän kyllä ajatuksen siitä, että voi ja juusto olisivat pikemminkin raaka-aineita tai lisukkeita kuin "varsinaista" ruokaa. Voin sijoitan itsekin raaka-ainekategoriaan, mutta juustoa en enää, koska nykyisin voin syödä periaatteessa ateriaksi/välipalaksi pelkkää juustoa eli se ei tarvitse enää mitään kylkeensä.
Esimerkiksi Blå Castello punahomejuusto on mitä mainiointa kaupunkiruokaa. (Ei ole varaa syödä ravintolassa.)
Se, että syön Blå Castellon yhdeltä istumalta liittyy maitotuoteongelmaani. En pysty mitenkään säännöstelemään maitotuotteiden käyttöä! Sama juttu oli aina makeisten ja makeiden leivonnaisten kanssa. Ei tullut mieleenikään ostaa kotiin "ylimääräisiä" karkkeja tms. koska ne olisivat kadonneet kaikki saman tien kitaani.
Juustoja en ostanut koskaan paitsi kerran kesässä, kun lähdettiin uimarannalle. Silloin ostin sinihomejuuston tai mustaleimaemmentalin ja tomaattia. Siitäkään ei jäänyt ylimääräistä kotiin vietäväksi.
En minä nytkään osta kotiin juustoja. Ovat liian hintavia ja tiedän, että muu kuin satunnainen käyttö riehaannuttaisi nivelrikkoni.
Noh, omapa on määritelmäsi.