Perustuuko ravintoaineiden saantisuositukset oikein mihinkään?

[Vargamor]

Tuli tämä mieleeni, kun teinikoiramme "nirsoili". Se söi noin puolet vähemmän siitä, mitä koirien suositusten mukaan "kuuluisi". Koira on hoikka, energinen ja hyvinvoiva*. Yritettyäni aikani saada sitä syömään enemmän iski mieleeni, että ehkä rakki tietää tarpeensa paremmin kuin koiranruoan valmistajat. Ja toisaalta, enpä tunnen suositusten mukaan syövää koiraa, joka olisi hoikka, ainakaan jos nappuloita syövät.

Tästä nokkelasti päättelin, että koiranruokien saantisuositukset on tosi yläkanttiin, että saadaan myytyä enemmän, ja hetken päästä sitten laihdutusruokaa, jossa on vähemmän mitään mutta enemmän hintaa.

Tuli sitten mieleen, että perustuuko ihmistenkään suositukset mihinkään? Miksi kaikissa paketeissa on nykyään se 2000kcal päivittäinen viitearvo, miksi juuri se? Eri maissa suositellaan eri määriä ainakin c-vitamiinia, verikokeissa viitearvot on erilaisia maittain.

Minulle lääkäri selitti kerran, että useimissa verikokeissa se "normaali" on määritelty siten, että on vaan mitattu arvo x määrältä terveitä ihmisiä ja sitten otettu 10 % hajonnasta pois kummastakin päästä. Ja että oli kyseessä mikä arvo hyvänsä, osa porukasta siten on aina "epänormaalin" puolella ja silti se on niille normaali.

Niin mietin, että onko jotain samanlaista noissa saantisuosituksissakin, että on katsottu että pauttiarallaa tuon verran ihmiset näyttävät saavan pysyessään kutakuinkin terveinä, mennään sillä? Ja sitten se, mitä ihmiset saa, on tyyliin laskettu siitä, mitä ne kertoo syövänsä, ei siitä, mitä ne oikeasti syö, saati mitä sattuu imeytymään?

Pliis, kertokaa mulle, että se ei mene näin vaan saantisuosituksissa on ihan oikeasti jotain tieteeksi tunnistettavaa taustalla. Pliis.



*Kuppi alkoi tyhjetä paremmin, kun kelit jäähtyi ja jahtikausi alkoi.

[Vargamor]

Aihetta näköjään sivuttiin jo kalium-ketjussa, mutta tämä on mielestäni niin tärkeä, että sopii olla oma ketju.

Olen sellaisestakin tutkimuksesta lukenut, jossa ihmisillä ravintoaineet imeytyvät paremmin, jos ne pitävät syömänsä ruoan mausta. Se oli toteutettu niin, että tulista thaimaalaista ruokaa annettiin sekä thaimaalaistaustaisille että perusruotsalaisille naisille, ja sitten mitattiin minkä verran oli ravintoaineet imeytyneet (söivät kaikki saman verran). Thaikut voitti, koska ruoka oli niistä hyvää.

Ja sekin tiedetään, että se, mitä ruoasta imeytyy, riippuu stressistäkin. Jos syöt stressaantuneena, ei imeydy juuri muut kuin makroravinteet.

Niin, ja eihän tämä koske vain mikroravinteita: makroista jo tiedämme, että niiden saantisuositukset eivät ainakaan perustu tieteeseen. Joten miksi hitossa mikroravinteiden suositukset olisi yhtään sen laadukkaampia? Kuidusta puhumattakaan, jos tahtoisimme senkin nähdä "ravinteena" tässä yhteydessä, kun siitäkin on kovat saantisuositukset...

Minun täytyy olla vähän tyhmä, kun olen vuosia ja vuosia ja vuosia pyörinyt karppilammikossa ja syönyt enemmän tai vähemmän hiilaritietoisesti, olen oppinut mättämään suolaa kaksin käsin jne. Mutta tähän saakka olen vaan olettanut, että kyllä ne vitamiinien ja hivenaineiden suhteen ovat vallan oikeassa. Miksi h*******ssä olisivat, pardon my french, kun ovat väärässä kaikessa muussa?

[Vanha Karppu]

Minulle lääkäri selitti kerran, että useimissa verikokeissa se "normaali" on määritelty siten, että on vaan mitattu arvo x määrältä terveitä ihmisiä ja sitten otettu 10 % hajonnasta pois kummastakin päästä. Ja että oli kyseessä mikä arvo hyvänsä, osa porukasta siten on aina "epänormaalin" puolella ja silti se on niille normaali.

Mitä lyödään vetoa, ettei mittaukseen osallistuneiden terveydentilaa ole edes pyritty kunnolla selvittämään. Heille on taatusti isketty vain paperi käteen, josta pitää ruksata lääkärin diagnoisoimat sairaudet, muttei lainkaan mitään oirekartoituslistaa. Esim. neurologisten sairauksien diagnosointi on niin huteraa, että suurin osa potilaista joutuu odottamaan 10 vuotta (oikeaa) diagnoosia. Ja osa ei saa sitä eläessään.

[Vanha Karppu]

Olen sellaisestakin tutkimuksesta lukenut, jossa ihmisillä ravintoaineet imeytyvät paremmin, jos ne pitävät syömänsä ruoan mausta. Se oli toteutettu niin, että tulista thaimaalaista ruokaa annettiin sekä thaimaalaistaustaisille että perusruotsalaisille naisille, ja sitten mitattiin minkä verran oli ravintoaineet imeytyneet (söivät kaikki saman verran). Thaikut voitti, koska ruoka oli niistä hyvää.

Noinkohan?
Entä jos heidän elimistönsä olikin sopeutunut sulattelemaan paremmin tulista ruokaa, koska on tottunut siihen? Jos vaikka chili muuttaa bakteerikantaa ja bakteerit osallistuvat ruoansulatukseen tms. Mahdollisia selitysmalleja on varmaan useita, mutta tuo imeytyi paremmin, koska oli herkullista kuulostaa kyllä hyvin, hyvin kaukaa haetulta. Minä ainakin saan hirveitä terveysongelmia ruoasta, joka on mielestäni herkullisinta maailmassa eli mm. smetana ja haudutettu kaali.

P.S.
Minkä tutkimuksen mukaan stressaantuneena syödyt hivenaineet ei imeytyisi?

[els]

^^ Tuota suolistobakteerikannan sopeutumista on tutkittukin, joten tästä pisteet vanhalle karpulle