1980-luvulla oli muotia käyttää oliiviöljyn ja voin seosta paistamiseen. Kuvittelin, että kyse oli lähinnä siitä, että voi olisi ollut seoksessa paisto-ominaisuuksiensa vuoksi ja oliiviöljy siihen liitettyjen terveysvaikutusten vuoksi. Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa oliivi- ja kookosöljyn seosta. Syynä oli se, etten ollut onnistunut paistamaan pelkällä kookosöljyllä rapeapintaisia "ranskalaisia makaroneja". (Perinteisessä ranskalaisessa keittiössä kaikki muu paitsi salaatti käytetään pannulla ennen lautaselle laittoa.)
Oikeanlainen rapeansitkeä paistopinta ilmestyi sekä makaroneihin että kananmuniin aivan kuin itsestään! En ollut maistanut vastaavaa herkkua sitten nuoruuspäivien. Kyse oli kulinaarisesti ihan täysarvoinen ateria, vaikka se oli valmistettu vain viidestä raaka-aineesta. (Kananmuna, makaroni, rasvat ja suola.)
Kertatyydyttymättömän ja tyydyttyneen rasvan liitto näyttää todellakin pelittävän. Vai oliko ehkä kyse siitä, että lurautin pannulle vain tavallista enemmän rasvaa?
