Johdanto syvyyspsykologiaan

[Anssi H. Manninen]

Olen mukana taikinoimassa johdantokurssia syvyyspsykologiaan. En ole millään tapaa spesialisti tällä rintamalla, joten opin itsekin samalla. Tämä kurssi on tarkoitettu espanjalaisen yliopiston psykologian pääaineopiskelijoille, ja opetus tapahtuu englanniksi. Pääluennoitsija on jungilainen, joten opetus painottunee Jungin ajatuksiin. Fair enough. Tähän ketjuun postailen aiheeseen liittyviä juttuja. Lyhyt esittely.

Syvyyspsykologia on psykologian suuntaus, joka keskittyy ihmisen psyykeen syvällisten ja tiedostamattomien kerrosten tutkimiseen. Sen keskeisiä lähtökohtia ovat ajatukset siitä, että ihmisen käyttäytymistä ja kokemuksia ohjaavat usein tiedostamattomat voimat, joita ei voi suoraan havaita. Syvyyspsykologian tärkeimpiä teoreetikkoja ovat Sigmund Freud, Carl Jung ja Alfred Adler, jotka kaikki tarjosivat oman näkemyksensä tiedostamattoman merkityksestä yksilön psyykkisessä elämässä.

Kurssin tavoitteena on tarjota johdatus syvyyspsykologisiin teorioihin ja menetelmiin, jotka poikkeavat modernin kokeellisen psykologian lähestymistavasta. Kokeellinen psykologia pyrkii tutkimaan ihmisen mieltä ja käyttäytymistä objektiivisten ja mitattavien tulosten kautta, mutta syvyyspsykologia vaatii erilaista episteemistä (tiedollista) lähestymistapaa. Se korostaa symbolien, unien, myyttien ja arkkityyppien tulkintaa sekä yksilön ainutlaatuista kokemusta, joka ei aina ole helposti mitattavissa tai selitettävissä kokeellisin menetelmin.

Syvyyspsykologian sovellukset ulottuvat monille alueille, kuten psykoterapian syviin prosesseihin, joissa tavoitteena on auttaa yksilöä tulemaan tietoiseksi tiedostamattomista motiiveista, konflikteista ja persoonallisuuden piirteistä. Tämän lisäksi syvyyspsykologiaa voidaan soveltaa taiteen, kulttuurin, mytologian ja uskonnon ymmärtämiseen, mikä tekee siitä laaja-alaisen ja monipuolisen välineen ihmismielen tutkimiseen.

Syvyyspsykologia ei asetu vastakkain modernin kokeellisen psykologian kanssa, vaan se tarjoaa erilaisen näkökulman ihmisen psyyken monimutkaisuuteen. Ihmismielen tutkiminen vaatii usein erilaisten lähestymistapojen yhdistämistä, jotta voidaan tavoittaa sekä tietoiset että tiedostamattomat prosessit, jotka ohjaavat ihmisen elämää ja kokemuksia.

[Anssi H. Manninen]

Lyhyt terminologinen huomio.

Termit "alitajunta" ja "piilotajunta" ovat ongelmallisia, koska ne kantavat mukanaan vääränlaisia mielleyhtymiä. "Alitajunta" luo helposti mielikuvan, että tiedostamaton mieli on jotenkin "heikompi" tai "alempiarvoinen" tietoiseen mieleen nähden. Tämä termi viittaa ikään kuin tietoisuus olisi aivojen yläkerros ja tiedostamaton alempi, vähemmän tärkeä taso. Jungin näkemyksen mukaan tiedostamaton ei kuitenkaan ole passiivinen tai tehoton, vaan erittäin aktiivinen ja merkittävä osa ihmisen psyykettä. Tiedostamaton voi olla jopa tehokkaampi kuin tietoinen mieli monissa tilanteissa, erityisesti symbolisen ja intuitiivisen tiedon käsittelyssä.

Toisaalta termi "piilotajunta" viittaa enemmän Freudin käsitykseen tiedostamattomasta, jossa tiedostamaton on paikka tukahdetuille impulsseille ja haluille, jotka pyrkivät nousemaan tietoisuuteen. Jung erosi Freudin näkemyksistä siinä, että hän piti tiedostamatonta laajempana ja moniulotteisempana ilmiönä, joka ei sisällä vain tukahdutettuja viettejä, vaan myös kollektiivisen tiedostamattoman ja arkkityypit.

Tämän vuoksi on perustellumpaa käyttää termiä "tiedostamaton" (unconscious), sillä se viittaa Jungin ajatukseen siitä, että tietoisuus ja tiedostamaton toimivat yhdessä, ja tiedostamaton on valtava ja voimakas resurssi, joka vaikuttaa ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen monin tavoin.

[Anssi H. Manninen]

Tähän alkuun yksi perustavanlaatuinen syvyyspsykologinen tosiasia:

”Alitajunta” on todellisuudessa ”ylitajunta”

Tiedostamattoman aivotoiminnan käsittämättömän massiivinen prosessointikapasiteetti asettaa sen aivan eri luokkaan verrattuna tietoiseen mieleen. Kun vertaamme tiedostamattomia ja tietoisia prosesseja, huomaamme nopeasti, että tiedostamaton ei ole vain taustalla passiivisesti toimiva järjestelmä, vaan itse asiassa monin tavoin ylivertainen prosessointikapasiteetiltaan.

Tiedostamaton säätelee jatkuvasti elintärkeitä kehon toimintoja, kuten hengityskaasujen tasapainoa, veren ionikonsentraatioita, hormonitasapainoa ja sydämen toimintaa. Nämä prosessit tapahtuvat täydellisessä tarkkuudessa ja reaaliajassa ilman, että meidän tarvitsee olla tietoisia niistä. Jos ihmisen täytyisi käsin säätää kaikkia näitä prosesseja tietoisesti, se olisi mahdoton tehtävä. Tämä kuvaa hyvin tiedostamattoman kapasiteetin valtavuutta.

Prosessointikapasiteetin numeerinen vertailu on tietenkin suuntaa antava, mutta joitain arvioita voidaan tehdä. Tutkijat ovat esittäneet, että tietoinen mieli pystyy käsittelemään noin 40-50 bittiä informaatiota sekunnissa, kun taas tiedostamaton mieli saattaa käsitellä samaan aikaan jopa 11 miljoonaa bittiä. Tämä valtava ero kertoo siitä, että tiedostamaton toimii massiivisesti tehokkaampana tietojenkäsittelijänä, suorittaen lukemattomia rinnakkaisprosesseja, jotka mahdollistavat sekä kehomme toimintojen ylläpidon että erilaisten ärsykkeiden käsittelyn taustalla.

Yksinkertaistettuna voitaisiin sanoa, että tiedostamaton mieli on kuin massiivinen supertietokone, joka prosessoi dataa jatkuvasti ja automaattisesti, kun taas tietoinen mieli on kuin kapealla kaistalla toimiva henkilökohtainen tietokone, joka voi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Tämä tekee tiedostamattomasta aivotoiminnasta eräänlaisen "ylitajunnan," sillä se ohjaa monimutkaisia ja kriittisiä toimintoja, joihin tietoinen mieli ei mitenkään edes kykenisi.

[Anssi H. Manninen]

Päivää! Täällä taas Kant II. Törmäsin Jungin tekstissä minulle uuteen termiin: ”misoneismi”. Ensin pitää kuitenkin käydä läpi pari perustavanlaatuista käsitettä, nimittäin ”yksityinen tiedostamaton” ja ”kollektiivinen tiedostamaton”.

Yksityinen tiedostamaton (personal unconscious)

Yksityinen tiedostamaton muodostuu yksilön omista henkilökohtaisista kokemuksista, muistoista, ajatuksista ja tunteista, jotka ovat jollain tavalla tiedostamattomia. Tämä osa tiedostamatonta syntyy elämän aikana ja koostuu asioista, jotka ovat unohtuneet, tukahdutettu tai joita ei ole koskaan tiedostettu täysin.

Jungin mukaan yksityinen tiedostamaton pitää sisällään mm. seuraavat elementit:

Tukahdutetut muistot ja tunteet

Monet tunteet ja muistot voivat olla liian kivuliaita, traumaattisia tai yhteensopimattomia tietoisen minän kanssa, ja siksi ne työnnetään tiedostamattomaan. Nämä tukahdutetut osat voivat kuitenkin vaikuttaa henkilön käytökseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, vaikka ne eivät ole tietoisia.

Unohdetut muistot

Kaikki menneisyyden kokemukset, joita ei jatkuvasti muistella, voivat siirtyä tiedostamattomaan. Ne eivät ole aktiivisesti mielessä, mutta niihin voi silti päästä käsiksi esimerkiksi unien tai assosiaatioiden kautta.

Kompleksit

Jungin tunnettu käsite kompleksi viittaa emotionaalisesti latautuneisiin ryhmiin, jotka ovat muodostuneet yksityisessä tiedostamattomassa. Kompleksi voi syntyä esimerkiksi lapsuuden kokemuksista, ja vaikka se ei ole suoraan tiedostettu, se voi ilmetä vahvoina reaktioina tai käyttäytymismalleina. (Tätä käsitellään tarkemmin huomenna.)

Kollektiivinen tiedostamaton (collective unconscious)

Kollektiivinen tiedostamaton on Jungin ehkä tunnetuin ja samalla kiistellyin käsite. Se eroaa yksityisestä tiedostamattomasta siinä, että se ei perustu henkilökohtaisiin kokemuksiin, vaan se on jaettu koko ihmiskunnan kesken. Jungin mukaan kollektiivinen tiedostamaton on biologinen ja psykologinen rakenne, joka on periytynyt sukupolvien kautta ja joka pitää sisällään yhteiset muistot ja kokemukset ihmiskunnan historiasta.

Kollektiivinen tiedostamaton koostuu arkkityypeistä, jotka ovat perusluonteeltaan yleismaailmallisia psyyken malleja tai symboleja. Pureudumme näihin pikapuolin.

[Anssi H. Manninen]

Carl Jungin käsite "misoneismi" on kiehtova analyysi ihmisen taipumuksesta vastustaa muutosta ja uusia ideoita. Jungin mukaan misoneismi on syvälle juurtunut ilmiö, joka viittaa irrationaaliseen pelkoon ja jopa vihaan kaikkea uutta kohtaan. Tämä vastustus ei ole pelkästään älyllistä tai tiedollista, vaan myöskin emotionaalista ja tiedostamatonta. Se on ikään kuin ihmispsyykessä oleva itsesäilytysmekanismi, joka suojelee yksilöä tuntemattomalta ja turvattomalta.

Misoneismin psykologinen juurisyy

Jung selittää misoneismia osana ihmisen tiedostamatonta ja psyykkistä rakennetta. Ihmisillä on taipumus rakentaa ympärilleen tuttuja ajatusmalleja, arvoja ja uskomuksia, jotka antavat heille vakautta ja turvaa. Uusien ideoiden tulo koettelee tätä vakaata rakennetta, jolloin yksilö saattaa kokea psyykkistä epämukavuutta tai uhkaa. Tämä voi johtaa siihen, että ihminen torjuu suorilta uudet ideat, vaikka niillä olisi selvää potentiaalia olla hyödyllisiä tai totuudenmukaisia. Kyseessä ei siis ole pelkästään rationaalinen hylkääminen, vaan syvemmällä oleva pelko ja vastustus tuntematonta kohtaan.

Arkkityyppien ja kollektiivisen tiedostamattoman vaikutus

Jungin käsittelemä misoneismi voidaan myös liittää hänen näkemykseensä kollektiivisesta alitajunnasta ja arkkityypeistä. Ihmiset perivät psykologisia rakenteita, jotka ovat muotoutuneet sukupolvien saatossa ja edustavat tiettyjä toistuvia kuvioita tai malleja ihmisen ajattelussa ja toiminnassa. Näitä rakenteita on vaikea murtaa, koska ne edustavat pitkäaikaisia perinteitä ja psykologisia malleja, joita yksilö on tottunut noudattamaan. Kun uusia ideoita ja innovaatioita tulee esiin, ne voivat olla ristiriidassa näiden kollektiivisten mallien kanssa, mikä laukaisee misoneistisen reaktion.

Misoneismi ja yhteiskunta

Misoneismi ei ole pelkästään yksilöllinen ilmiö, vaan sillä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. Kokonaiset kulttuurit ja yhteisöt voivat kokea misoneistisia reaktioita, kun uudet ideat, teknologiat tai yhteiskunnalliset muutokset kyseenalaistavat olemassa olevat normit ja järjestelmät. Tämä voi johtaa konservatiiviseen vastarintaan, joka voi olla hyvin voimakasta, vaikka muutoksen tarve olisi ilmeinen. Jung katsoi, että tämä ilmiö on ollut historiallisesti toistuva: uudet ajatusmallit, filosofiat ja yhteiskuntarakenteet kohtaavat usein aluksi voimakasta vastustusta ennen kuin ne vähitellen tulevat hyväksytyiksi.

Misoneismin positiivinen ja negatiivinen puoli

Jungin analyysissa on myös syvällinen ymmärrys siitä, että misoneismissa ei ole kyse pelkästään negatiivisesta ilmiöstä. Vaikka irrationaalinen pelko ja viha uusia ideoita kohtaan voivat hidastaa kehitystä, misoneismi voi myös toimia eräänlaisena suodattimena, joka estää epäkäytännöllisten tai haitallisten ideoiden leviämisen liian nopeasti. Tietyssä määrin se voi suojata yksilöä ja yhteiskuntaa liialta muutokselta, joka saattaisi olla haitallista, jos sitä ei ole ensin harkittu perusteellisesti. Toisaalta liiallinen misoneismi voi estää yhteiskunnan kehittymistä ja uusien ideoiden hyödyntämistä.

Now, kognitiivinen dissonanssi ja Jungin käsittelemä misoneismi liittyvät molemmat siihen, miten ihminen käsittelee uusia, ristiriitaisia tai epämiellyttäviä ideoita, mutta niissä on merkittäviä eroja. Näitä käsitellään pikapuolin.

[Anssi H. Manninen]

Täällä taas Kant II, uudelta kunnianimeltään Universalis Omnisapientissimus.

Syvyyspsykologiaan liittyvä terminologinen huomio.

Modernissa psykiatrisessa ja psykologisessa terminologiassa termit "neuroosi" ja "hysteria" ovat jääneet suurelta osin pois käytöstä, mutta ne vastaavat monia nykyisiä diagnooseja ja käsitteitä.

Neuroosi

Freud käytti "neuroosi"-termiä kuvaamaan monenlaisia psyykkisiä häiriöitä, joissa yksilö kärsi ahdistuksesta, pakonomaisista ajatuksista tai irrationaalisista peloista. Neuroosit olivat Freudille seurausta tiedostamattomien konfliktien tukahduttamisesta, erityisesti lapsuuden kokemuksista ja viettien tukahduttamisesta.

Nykyaikaisessa terminologiassa "neuroosi" on jäänyt pois virallisista diagnooseista, ja sen tilalla käytetään tarkempia ja eriytetympiä käsitteitä. Monet neurooseiksi luokitellut häiriöt kuuluvat nykyisin seuraaviin ryhmiin:

Ahdistuneisuushäiriöt

Näitä ovat esimerkiksi yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (GAD), paniikkihäiriö, fobiat ja sosiaalinen ahdistuneisuus. Nämä häiriöt vastaavat suurelta osin Freudilaisia neurooseja.

Pakko-oireinen häiriö (OCD)

Freudin kuvaamat pakonomaiset ajatukset ja rituaalit voivat nykypäivänä ilmetä OCD:na, joka on selkeästi määritelty häiriö.

Persoonallisuushäiriöt

Joissain tapauksissa neurooseiksi luokitellut oireet voivat nykyään viitata persoonallisuushäiriöihin, kuten epävakaaseen persoonallisuuteen (rajatilapersoonallisuus).

Hysteria

"Hysteria" oli Freudin ja Jungin aikoina hyvin keskeinen termi, ja se liittyi erityisesti somaattisiin eli kehoon liittyviin oireisiin, joille ei löytynyt lääketieteellistä selitystä. Freud yhdisti hysterian tiedostamattomiin seksuaalisiin konflikteihin ja piti sitä erityisesti naisilla esiintyvänä häiriönä.

Nykyisin termi hysteria on poistunut käytöstä, koska sen katsotaan olevan vanhentunut ja vahvasti naissukupuoleen sidottu käsite. Nykyaikaisessa psykiatriassa se on korvattu tarkemmilla diagnooseilla, kuten:

Muuntumishäiriö

Tämä häiriö vastaa läheisesti sitä, mitä Freud kuvasi hysteriaksi. Muuntumishäiriössä psykologinen stressi "muuntuu" fyysisiksi oireiksi, kuten halvaantumiseksi, näkö- tai kuulokyvyn menetykseksi, vaikka mitään lääketieteellistä syytä ei löydy.

Somaattinen oirehäiriö

Tämä diagnoosi kuvaa tilannetta, jossa yksilöllä on jatkuvaa huolta fyysisistä oireista tai sairauksista, mutta oireille ei löydetä lääketieteellistä selitystä.

Dissosiatiiviset häiriöt

Freudilainen hysteria liittyi myös dissosiaatioon, kuten muistinmenetykseen tai identiteetin häiriöihin, ja nykyään dissosiatiiviset häiriöt muodostavat erillisen ryhmän psykiatriassa.

[Anssi H. Manninen]

Petersonin uusin pätkä kuuntelussa:

The Intersection of Science and Meaning | Dr. Brian Greene | EP 486

https://www.youtube.com/watch?v=bPHIMXiZ7bw

Ei välttämättä liity suoraan syvyyspsykologiaan, mutta pätkässä mainittu Karl Fristonin Free Energy Principle -malli [1] on yksi neurotieteiden viime vuosien mielenkiintoisimpia lähestymistapoja.

Peterson on käsitellyt asiaa aiemminkin:

Perception: Chaos and Order | Dr. Karl Friston | EP 298

https://www.youtube.com/watch?v=feS1zuKz2N8

Analyysi seuraa.

1. https://www.nature.com/articles/nrn2787

[Anssi H. Manninen]

Entropia on luonnontieteissä keskeinen käsite, erityisesti termodynamiikassa ja informaatioteoriassa. Se kuvaa järjestelmän epäjärjestyksen tai epävarmuuden astetta. Termodynamiikassa entropia liittyy energian jakautumiseen: mitä suurempi entropia, sitä enemmän energiaa on hajaantunut ja järjestelmä on kaoottisempi tai vähemmän organisoitunut. Toisin sanoen entropian kasvu tarkoittaa, että järjestelmä siirtyy kohti suurempaa epäjärjestystä. Maailmankaikkeudessa entropia pyrkii aina kasvamaan, mikä tarkoittaa, että järjestelmät luonnostaan etenevät kohti suurempaa epäjärjestystä, ellei ulkoinen voima järjestä niitä uudelleen.

Karl Fristonin Free Energy Pricinple -mallissa entropia liittyy epävarmuuteen: aivot pyrkivät jatkuvasti vähentämään ympäristön ja tulevaisuuden ennustamisen epävarmuutta, mikä vähentää aivojen entropiaa ja sitä myötä lisää positiivisia tunteita. Mallin ydinlogiikka on raudanluja. Lyhyt analyysi.

Free Energy Principle -mallissa aivot ennustavat jatkuvasti ympäristönsä tilaa perustuen aiempiin kokemuksiin ja tietoihin. Aivot luovat ennustuksia siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja vertaavat näitä ennustuksia todellisiin aistihavaintoihin. Jos ennustukset ja havainnot ovat lähellä toisiaan, aivot ovat ikään kuin oikeassa, ja tämä vähentää ennustamiseen liittyvää epävarmuutta eli entropiaa.

Kun epävarmuutta vähennetään onnistuneesti, syntyy positiivisia tunteita, sillä nämä tunteet kertovat aivoille, että ne ovat onnistuneet ennustamaan ympäristönsä oikein ja sopeutumaan siihen. Tämä on erityisen tärkeää selviytymisen kannalta, sillä aivojen tavoitteena on ylläpitää homeostaasia eli elimistön tasapainoa. Positiiviset tunteet voivat olla merkki siitä, että tämä tasapaino on saavutettu ja että aivot ovat onnistuneet ennustamaan ympäristöään tehokkaasti.

Vastaavasti negatiiviset tunteet, kuten ahdistus ja stressi, liittyvät tilanteisiin, joissa aivot eivät pysty vähentämään entropiaa eli epävarmuutta. Kun ennustukset eivät vastaa todellisuutta, syntyy "ennustevirhe," joka lisää epävarmuutta ja häiritsee homeostaasia. Tämä saattaa aktivoida stressi- ja pelkojärjestelmiä, jotka puolestaan lisäävät negatiivisten tunteiden kokemusta.

Psykologisesta näkökulmasta katsottuna Fristonin malli tarjoaa mielenkiintoisen selityksen sille, miksi ihmiset pyrkivät jatkuvasti vähentämään epävarmuutta elämässään ja miksi he hakeutuvat kohti tuttuja ja ennustettavia tilanteita. Tämä voi selittää myös monia psykologisia ilmiöitä, kuten turvallisuuden tunteen merkityksen ja motivaation löytää järjestystä maailmassa.

[Anssi H. Manninen]

Aiheen tiimoilta nousi mieleen ahdistuneisuushäiriöiden ehkäisyn ja hoidon kulmakivi: RUTIINIT KUNTOON.

Tämä maksiimi kytkeytyy suoraan Fristonin malliin, mutta myös moniin muihin psykologisiin ja neurotieteellisiin malleihin ahdistuneisuushäiriöiden hoidosta. Aivot pyrkivät jatkuvasti ennustamaan ympäristöään ja vähentämään epävarmuutta, ja rutiinit toimivat juuri tässä ennustettavuuden luomisessa.

Kun elämän perusasiat, kuten unirytmi, ruokailut ja muut arjen rutiinit, ovat säännöllisiä ja ennustettavia, aivot pystyvät luomaan vahvat ja tarkat ennusteet tulevista tapahtumista. Tämä ennustettavuus vähentää epävarmuutta, mikä vähentää aivojen kokemaa entropiaa (epäjärjestystä tai hämmennystä). Kun ennustevirhe on pieni, aivot eivät kohtaa suuria yllätyksiä tai häiriöitä, mikä taas vähentää ahdistusta.

Jopa Käypä hoito -suositusten laatijat ovat tämän viimein tajunneet:

”säännöllinen uni- ja ruokailurytmi ja muut elintapatekijät” [1]

1. https://www.kaypahoito.fi/hoi50119

PS. Kaikki metabolisiin häiriöihin ja sairauksiin liittyvät Käypä hoito -suositukset tarvitsevat perinpohjaista päivitystä. Tällä hetkellä niistä hyötyvät eniten lääketehtaat ja hautaustoimistot.

[Anssi H. Manninen]

The Eagle -hankkeen tiimoilta tulossa mahdollisesti tärkeää infoa vartin päästä, joten pitää leikkiä yökyöpeliä. Odotellessa lyhyt lisänootti liittyen ahdistuneisuushäiriöihin. Alla lainaus Petersonin teoksesta 12 elämänohjetta: Käsikirja kaaosta vastaan (pokkariversion s. 73-74).

”[Valtahierarkiaan liittyvää] Asemaa laskeva mekanismi voi kuitenkin toimia väärin. Epävakaa uni- ja ruokarytmi voi häiritä sen toimintaa. Epävarmuus voi hämmentää sen. Monesta osasta koostuvan ihmisruumiin täytyy toimia kuin huolella harjoitelleen orkesterin. Jokaisen osan täytyy huolehtia tehtävästään ja vieläpä täsmälleen oikealla hetkellä, tai muuten seurauksena on möykkää ja kaaosta. Juuri tästä syystä rutiini on niin merkityksellinen asia. Asioiden, jotka teemme joka päivä, täytyy olla automaattisia. Ne täytyy muuttaa vakaiksi ja luotettaviksi tavoiksi, jotta niistä häviää monimutkaisuus ja niistä tulee ennustettavia ja yksinkertaisia. Tämän huomaa selvimmin pienistä lapsista, jotka ovat iloisia, hauskoja ja leikkisiä, kun nukkumis- ja syömisajat ovat vakaat, mutta kamalia tai taipuvaisia ruikuttamaan, jos rutiinit ovat epävakaat.

Juuri tämäntyyppisistä syistä minä kysyn asiakkailtani aina ensimmäiseksi, miten he nukkuvat. Heräävätkö he aamuisin jotakuinkin samaan aikaan kuin muut, ja heräävätkö he joka päivä samaan aikaan? Jos vastaus on kielteinen, suosittelen heitä ensimmäiseksi korjaamaan sen. Ei ole niinkään tärkeää, menevätkö he joka ilta nukkumaan samaan aikaan, mutta samaan aikaan herääminen on tärkeää. Ahdistuksen ja masennuksen hoito vaikeutuu, mikäli niistä kärsivän henkilön rutiinit ovat ennustamattomat. Kielteisiä tunteita säätelevät järjestelmät on sidottu tasaisessa syklissä toimivaan päivärytmiin.

Seuraavaksi kysyn aamiaisesta. Kehotan asiakkaitani syömään runsaasti rasvaa ja proteiinia sisältävän aamiaisen mahdollisimman nopeasti heräämisen jälkeen (ei yksinkertaisia hiilihydraatteja eikä sokeria, koska ne sulavat liian nopeasti johtaen verensokeripiikkiin ja sitten sen nopeaan laskuun). Suosittelen sitä siksi, että ahdistuneet ja masentuneet ihmiset ovat jo valmiiksi stressaantuneita, eritoten jos heidän elämänsä ei ole ollut pitkään toviin hallinnassa. Heidän ruumiinsa ovat siis taipuvaisia erittämään liikaa insuliinia, jos he harjoittavat mitään monimutkaista tai vaativaa. Jos niin tapahtuu koko yön paaston jälkeen ennen syömistä, veren ylimääräinen insuliini vie kaiken verensokerin. Sen jälkeen verensokeri on liian alhaalla ja heistä tulee psykologisesti epävakaita.22 Koko päiväksi. Järjestelmää ei voi käynnistää uudelleen kuin vasta nukkumisen jälkeen. Minulla on ollut useita asiakkaita, joiden ahdistus saatiin vähennettyä terveelle tasolle vain sillä, että he alkoivat nukkua säännöllisen rytmin mukaisesti ja syödä aamiaista.”

Pureudutaan ensin aamiaisasiaan. Suluissa oleva lause on epätarkka; Peterson selvästikin viittaa nopeasti imeytyviin hiilareihin, ja niitä ovat myös monet pitkäketjuiset hiilarilähteet. Ohje on kuitenkin validi eli aamiaiseksi pääasiassa proteiinia ja rasvaa, eikä mitään hemmetin muroja tai pikapuuroa.

Petersonin väite, että ahdistuksesta kärsivillä olisi suurempi potentiaali joutua verensokeri-insuliini-vuoristorataan, perustunee siihen, että ahdistus ja stressi voivat vaikuttaa hormonitasapainoon. Stressi nostaa kortisolitasoja, mikä vaikuttaa verensokeriin ja insuliiniherkkyyteen. Tämä voi johtaa siihen, että ahdistuksesta kärsivillä ihmisillä on jo valmiiksi epävakaampi verensokeritasapaino, mikä saattaa pahentaa tilannetta, jos aamiainen koostuu pääasiassa nopeista hiilareista.

Ja muutama sana unirytmistä. Petersonin väite "Kielteisiä tunteita säätelevät järjestelmät on sidottu tasaisessa syklissä toimivaan päivärytmiin" on perustelulta nykytutkimusten valossa, kun tarkastellaan tunteiden säätelyä ja biologisia rytmejä. Ihmisen kehon toimintoja, kuten uni-valverytmiä, metaboliaa ja tunteiden säätelyä, ohjaavat sirkadiaaniset rytmit. Nämä noin 24-tuntiset syklit säätelevät melatoniinin, kortisolin ja muiden hormonien eritystä. Aivoissa oleva hypotalamus toimii eräänlaisena "sisäisenä kellona," joka synkronoi kehon toimintoja päivänvalon ja pimeyden vaihteluiden mukaan.