Vähähiilihydraattinen ruokavalio - se parempi Ozempic

[els]

Kun tietopohja VHH, karppaus jne alkaa valjeta yksilön tarpeista mm yksilön geneettisestä kyvystä hallita elämänmittaisesti mm pitkälle jalostettuja hiilihydraatteja siihen saakka, kun insuliiniresistenssi ohjaa aineenvaihdunnan metabolisen oireyhtymän (MetS) moninaisiin oireisiin tai niiden yhdistelmiin (SV-taudit, lihavuus maksaongelmineen, Typin 2 Diabetes ym). Onneksi näiden ongelmien ymmärrys näyttää kehittyvän joskin hitaasti.

Totta että VHH voi auttaa laajalla kirjolla - ja aina yhtä hauskaa kuulla optimismistasi jo yli neljännesvuosisadan verran terveyspuolen täydellisen pysähtyneisyyden jälkeen. Eikä tuota voine ihmetellä, koska pillerit on kuitenkin se jokamikä kannattaa, joten veikkaan että muualle ei suuremmin tutkimusrahoja viskota. Vieläkään.

Biokemia ja evoluutiopuolen biokemia on siitä mukava kummajainen että sieltä löytyy ihmeen hyvä yhteys mm VHH'n ja hidastuneen ikääntymisen välillä. Ja happikin näkyy siellä (eikä vain 1900 luvun alkupuolen) kokeissa, ja istuu niiniään samoihin kehyksiin. Minkä lisäksi pehmeä kritiikki käärmesalvamaiseen lääkekehitykseen (Nick on leppoisa ja mukava kaveri) on tuollaisenakin todella piristävää.

Noissa tuoreissa biokemiallisissa pohdinnoissa on hapen määrän määräytyminen kudoksissa heitetty päälaelleen.
Kyse ei ole tarjonnasta vaan tarpeesta - ja kyvystä tyydyttää se tarve olemassa olevalla (ja hiljalleen heikentyvällä) kalustolla,
jokamikä kalusto (kudosmassa ja sen solujen mitokondrioiden laatu) kuitenkin määrää sen, paljonko kudoksiin voidaan happea tuoda.
Se katsantokannan muutos ehkä vähän hämmentää?

[Timo Kuusela]

Ajankohtainen oma ymmärrys ylipainehoitoja suosittelevien ajatuskulusta on: mitokondrioiden kuntoa/toimintaa korjaavaa.
Sekin, että VHH / keto eivät ole vielä lyöneet siellä läpi. Onneksi keskustelu on sallittu.
Kunhan sateet ajavat vanhat gurut takaisin kotiin, alkaa puhelinrumba, tietokantatzekkaus. Sekin on tiedossa, että useimmat ovat uineet muissakin kuin kesävesissä.

[Yhden miehen komitea]

Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyy mitattavissa olevia muutoksia aivoissa. Voisiko ylipainehappihoidosta olla apua? David Perlmutterin video:

https://youtu.be/6W7Bi59ITCE?si=Y7xMOVoY3oG7L1eM

[els]

Ajankohtainen oma ymmärrys ylipainehoitoja suosittelevien ajatuskulusta on: mitokondrioiden kuntoa/toimintaa korjaavaa.

Selvä, ja kiitos tarkennuksesta, tuo on aika suoraa jatkumoa niistä viime vuosisadan kokeista (vaikkei silloin mitokondrioista puhuttukaan).
Tulevaisuus näyttää, saitko apua, ja toivo on aina hieno juttu.

Minä taidan kuitenkin tyytyä runsasrasvaketoon ja kevyeen liikuntaan, Peterin ja Lanen ohjastamana.
Mitokondrioiden ylläpito mahdollisimman työkykyisinä niin kauan kuin elämä muuten kantaa on mielessä, ei niinkään elämän itsensä pidentäminen

[els]

Jatkan hetken omia pohdintojani kahden viikon kirjaretriitin pohjalta (meikäläiselle kaikki muu aktiviteetti on näissä lämmöissä mahdotonta; toisaalta, mikäpä kiire tässä olisi, valmiissa maailmassa ja jo oloneuvoksena)

Happi on käyttökelpoinen lisä jos hengitystiet tai keuhkot ovat huonossa kunnossa, jos kohta silloinkin suositellaan varovaisuutta. Ongelma näkyy silloin tyypillisesti oksimetrissä.

Sen sijaan kudosten mitokondriot pyytävät/vaativat kemiallisin signaalein tasan sen happimäärän, jonka ne voivat prosessoida.
Jos sitä tulisi yli tarpeen, se synnyttäisi vain jonoja elektroninsiirtoketjussa, jossa ATP (tai käänteisessä krebbsin kierrossa solun rakenneosat) tehdään, ja ne jonot ovat kovasti eitoivottuja, koska jokainen ruuhka lisää vapaiden radikaalien mahdollisuutta. Ja vapaat radikaalit, jotka syntyvät mitokondrioiden lähellä, altistavat taas uusiin mutaatioihin; niihin jotka hiljalleen aiheuttavat vikoja energiantekokoneistoomme eli niihin mitokondrioihin, eikä noita vikoja todellakaan korjata hapella.

Kudosten hapenottokykyä voi kasvattaa, vaikkapa liikunnalla (joka lisää hapen ja ravinnon tarvetta, ja tarpeeseen solut tekevät lisää sekä mitokondrioita että hiussuonistoa lihasten sisään), mutta ihan kuten ravinnon (eli vaikka sokerin osalta, ylimääräinen glukoosi solussa on vaarallista joten se pyritään pitämään sieltä poissa jos vain suinkin voidaan (insuliiniresistenssi liittyy tähän)

Se, kuinka paljon vanhenevissa soluissa on vielä kunnollisia mitokondrioita, on elämänmittainen kysymys. Ne vanhenevat kropan mukana, ja vaikka jakautuminen suosii paremmin toimivia energiatehtaita, ei solulla ole kuin omat varastonsa joista nuo valinnat tehdään.

Ps. Solujen mitokondrioston seuraaminen (esim vanhat vs. nuoret lihassolut) on jokseenkin mahdotonta, koska toimimattomat puretaan ja syödään siististi apoptoosissa ja ne katoavat jälkiä jättämättä. Lihasmassan kato toki näkyy, muttei juurikaan merkkejä siitä, miksi/miten näin kävi.

[Timo Kuusela]

Pohdinnot ovat tärkeitä. On tuntunut jo pitkään, että nykyaika pärjääkin vain tekemällä ja suuremmin pohtimatta. Kiireestäkö se johtuu?
Mitokondrioita kannattaa pohtia. Englannissa jo tehtiinkin. Vajaa kymmenen lasta on syntynyt, joiden mitokondrioiden geenivirheitä kantanut äiti toimi ”vain kohdunvuokraajana”, kun taas ”äitigeenit” tuli kolmannelta henkilöltä (naiselta). Lapset elävät ja tietojen mukaan voivat hyvin. Ymmärrystä seurasi tekemisen kukonaskel, itse asiassa jättiloikka.
Näistä pohdinnoista ponnisti akatemiaprofessori Anu Wartiovaara, ei niinkään monia vuosia sitten, ja seurauksena on vuotuinen merkkirakennusten (mm Eiffel-torni) juhlavalaistus.
Maailmansotien väliaika oli keski-Eurooppalaisen pohtimisen mahtiaikaa. Rakentui ne linkit, joilla selvisi materian ja energian välinen yhteys. Jos nyt atomien ydinreaktioiden tuhovoima testattiin, mitokondrioiden kyky biologisen energian tuottamiseen selvitettiin ”elektronien tanssina” ja ”kiertoratahyppelynä”. Atomit olivat tähän aivan liian grouvia. Se onkin jäänyt vallankäytön välineeksi.
Mutta valtava on se vaikutus biologisessa maailmassa, jonka aiheuttaa pieni elektroni”kvantti” ATP—-> ADP + energia”tippa”. Jokaisessa solussa kaikki valmistuu sen avulla - omilla konsteillansa, joihin els’kin viittasi mainitsemalla Krebsin. Niin ja nyt ravustaminen onkin taas sallittu (Krebs on suomeksi rapu).
Näitä kaivellessa muistuu mieleen myös sotien välisen terveydenhuollon korkeakulttuurin aika Berliinin Charite’-sairaalan muodossa. Charite’:sta oppinsa ammentanut Rudolf Nissen pelastettiin Hitlerin vainoilta Turkin kautta Amerikkaan ja kiertomatkan päätteeksi Sveitsin Baselin kirurgian professoriksi. Vaikuttava persoona!
No pohdintoja kannatta jatkaa. Kaikki ei ole vielä (läheskään) valmista.

[els]

Tuli sitten luettua uusiksi (ja hitaammin, vaikkakin putkeen) kaikki mainitsemani professorin elämän syntyä ja mitokondrioita käsittelevät kirjat, kun ei tuota hellettä päässyt oikein muuten pakoon. VHH mainittu vain kerran, mitokondrioiden rakennetta ja alkua käsittelevän kirjan lopussa, jonka aiheena oli ikääntymisen hidastaminen (kun lopettaa sitä ei voi, koska se tuli mitojen huomenlahjana).

Lainaus on tuolta neljännen kirjan (painovuosi 2015, eli tuoretta tiedettä) toiseksi viimeisestä kappaleesta
linkki: https://els.kuvat.fi/kuvat/kukkia2025/2 ... oitasi.jpg

Varmasti näissäkin ajatuksissa on virheitä (peterin tapaan hänkin toteaa näyrästi että kaikki niitä tekevät, ja tulevat tekemään; on vaarmaan helpompaa olla biokemisti kuin aina erehtymätön lääkäritutkija), mutta aika iso osa tämän hetken tuloksista kallistuu juurikin tuonnepäin.

[Timo Kuusela]

On helteistä hyötynsäkin, lukemisessa ja sitten muussakin. Ja käsityskyky on pakko myöntää rajalliseksi. Jos vielä rakenteiden morfologia ymmärretään hyvin (ainakin omasta mielestä) ml biokemia, huonommin käsitys yltää selittämään biologiseen elämään liittyvää dynamiikkaa. Seinään törmääminen onnistutaan monesti estämään biologisella joustavuudella. Siinä puolestaan osuutensa on geeneilläkin ja ”geneettisellä säkällä”.
Turusta julkaistiin tuore väitös ja hutaistu luku päivälehdistä viittaisi sellaiseen tulokseen, että ”metaboolikkojen” lisätty liikunta eli vähennetty istuminen ei näyttäisi vaikuttavan sydänterveyteen. Oma mielipide on ollut jo vuosikymmeniä, että se mitä syöt vaikuttaa 60 -80 % kokonaisterveyteen. Valitettavasti tämä EI KOSKE virallisterveellistä syömistä.