Huume on minusta silti täysin väärä sana. Tuleeko siitä ongelmia, että nauttii kaksi kuppia kahvia päivässä? Voiko sen lopettaa jos haluaa? Aiheuttaako sillä jotain ikävää muille? Tuleeko ihmisestä jotenkin parempi jos hän jättää kahvin? Miksei samalla jätetä pois kaikkea mistä tykkää? Jonkun mielestä liikunta on huume. Jonkun mielestä ruoka. Jonkun seksi. Jne.
Ehkä askeettinen elämä luostarissa olisi myös aika ylevää. Mutta tulisiko siitäkin itsessään jossain vaiheessa kuin huumetta? Pakko olla ilman kaikkea. Jotain silläkin saavuttaa.
Kunhan mietin.
En ajatellut lopettaa kahvin juomista sen enempää kuin alkoholinkaan
Mikä muu sekoittaakaan niin täydellisesti koko kropan, kuin rakastamamme cofeiini. Hyppyyttää juoksemaan tarjousten perässä, aiheuttaa väsymystä ja päänsärkyä, jos täydennysannosta ei tule. Mikä se semmoinen on, jota ilman ei päivä lähde käyntiin ja josta ei niin millään halua eroon, kun ei edes haluakaan, vaikka no joo, haluaisi, mutta kun ei voi.
Ihan yhtä kamalaa, kuin sopimaton eksä, jota sekä vihasi että rakasti, eroon haluaisi oikeastaan, muttakun jotain hyvääkin...
aia kirjoitti: ↑Su Syys 08, 2024 5:18 am
Mikä muu sekoittaakaan niin täydellisesti koko kropan, kuin rakastamamme cofeiini. Hyppyyttää juoksemaan tarjousten perässä, aiheuttaa väsymystä ja päänsärkyä, jos täydennysannosta ei tule. Mikä se semmoinen on, jota ilman ei päivä lähde käyntiin ja josta ei niin millään halua eroon, kun ei edes haluakaan, vaikka no joo, haluaisi, mutta kun ei voi.
Ihan yhtä kamalaa, kuin sopimaton eksä, jota sekä vihasi että rakasti, eroon haluaisi oikeastaan, muttakun jotain hyvääkin...
Jaa. Kahvi onkin lopussa, pitääkin katsoa olisiko jossain tarjousta tälle päivää. Aloitin päiväni isolla mukilla pressokahvia, toinen muki tossa alkuiltapäivästä. Ehkä snadisti liikaa, minustahan ei todellakaan tule parempi ihminen kun noudatan kaikkia mielitekojani
