^Se on totta. Ja viralliset suosittelijat ovat olleet kuin eivät olisi pro-inflammatorisen linolihapon haittoja koskeneita tutkimuksia havainneetkaan.
Virallisten suosittelijoiden wannabe pääpropagandisti Laatikainen tietenkin kiiruhti Färkkilän HS-haastattelun seurauksena blogissaan virallisten suosittelijoiden avuksi. Näin Laatikainen yrittää valkopestä virallisten suosittelijoiden ylistämää rypsiöljyä:
http://www.pronutritionist.net/2017/11/ ... -koliitti/Lainaa:
Linolihapon ja IBD:n yhteys ei ole vakuuttava epidemiologisissa tutkimuksissa. Toki löytyy tuo yksi EPIC-tutkimuksen osatutkimus vuodelta 2009, jossa linolihappo lisäsi IBD:n riskiä. Toisaalta esimerkiksi uudessa meta-analyysissä ja Harvardin viisi kertaa pidemmässä kohortissa yhteyttä ei havaittu.
Linolihappo kaikkinensa ei ole niin pro-inflammatorinen kuin on aiemmin on luultu, siihen siihen viittaavat edellä mainitut satunnaistetut tutkimukset Crohnin tautipotilailla ja lukuisat terveillä tehdyt satunnaistetut tutkimukset (systemoitu katsaus 1 ja systemoitu katsaus 2).
Suomalaisten linolihapon saanti on kansainvälisesti ottaen vaatimatonta (tilasto edellä). Kaikki edellä oleva huomioiden en olisi laittamassa rypsiöljyä mustalle listalle.
Itse kukin voi keskuudessaan päätellä, kannattaako virallisten suositusten mukaisesti korvata tyydyttyneen rasvan lähteitä rypsiöljyllä siksi, että linolihappo ei Laatikaisen mukaan lisääkään inflammaatiota niin paljon kuin on luultu (mutta lisää kuitenkin) ja siksi, että muualla terveyttä tuhotaan linolihapolla vielä enemmän kuin Suomessa - esimerkiksi Yhdysvallat tuottaa massiiviset määrät tolkuttomasti linolihappoa sisältäviä auringonkukka- ja soijaöljyjä.
Kannattaa huomata, että viralliset suositukset eivät ainoastaan jätä sijoittamatta rypsiöljyä mustalle listalle, vaan kehoittavat lisäämään sen käyttöä. Laitosruokasuositusten takia rypsiöljyä ja siitä tehtyä margariinia pakkosyötetään suurelle osalle kansaa.
Lisäksi kannattaa muistaa, että suolistotulehdukset ovat vain yksi monista kansantaudeista, joihin sairastumisen riskiä pro-inflammatorisen linolihapon runsas nauttiminen nostaa.
Lainaan Turpaduunaria:
http://turpaduunari.fi/miksi-ravitsemus ... ehtelevat/Lainaa:
P/S-suhde on monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvojen välinen suhdeluku. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan sen kuuluisi olla välillä 0,5-1,0. Virallisen matematiikan mukaan tähän päästään kun eläinrasvat – nuo pahat kovat rasvat – jätetään kokonaan pois ja käytetään ravintorasvana rypsiöljyä jonka P/S-suhde on 5,8. Lisää virallisterveellisiä rasvoja saa saksanpähkinöistä joiden P/S-suhde on 7,7. Vegaanit voivat juoda ulkomailta rahdattua Alpro soijajuomaa jonka P/S-suhde on 3,3, Halvin tukusta löytyvä kala eli uhanalainen pangasius omaa P/S-suhteen 1,2. Turpaduunarin ja Birdien matematiikan taidot eivät edes päät yhteen lyöden keksi miten näiden lukujen keskiarvoksi saadaan 0,5-1,0.
Korkean P/S-suhteen vaarat terveydelle eivät ole mikään uusi asia. Esimerkiksi Mikael Fogelholm on kirjoissaan onnistunut muodostamaan seuraavan kaltaisia lauseita:
”…monityydyttymättömien rasvahappojen suuri saanti lisää samalla helposti hapettuvien sidosten määrää elimistössä. Tällöin taas antioksidanttien eli hapettumisen estoaineiden (mm. C- ja E-vitamiini) tarve kasvaa.” (Mikael Fogelholm: Liikkujan ravitsemus – teoriasta käytäntöön, 2. painos 2004)
...
Ruoan korkealla P/S-suhteella on toki rankempiakin haittavaikutuksia kuin kohonnut C-vitamiinin tarve ja Monsanton rikastuminen. Esimerkiksi Pekka Puska on tutkinut, että testosteronitasot laskevat kun P/S-suhteet nousevat. Mutta tämäkin on vielä pientä sydänterveysongelmien ja syöpien rinnalla.
Alleviivaus minun.