els kirjoitti:
Ronja-Aliisa kirjoitti:
Minä olenkin sellainen, että poimin jokaiselta ne mitä haluan uskoa.
Hyvin kiteytetty

Ei tuo ole ihan helppo asia. Johonkuhun on pakko luottaa, kun ei itse tässä muun toimen ohella mitenkään ennätä ravitsemustieteen huippuasiantuntijaksi, mutta miten valitsee, kehen luottaa? Hörhöaikoinani löysin ihan lääkäreitä, jotka suosittivat erilaisia elävän ravinnon tyyppisiä juttuja (tai akupunktiota tai homeopatiaa), täältä Suomesta siis. Puhumattakaan Ameriikan ihmemaasta, josta löytyy tohtoria jos toistakin. Esimerkiksi tuo happo-emäs-asioista kirjan kirjoittanut Young on lääketieteen tohtori, samoin veriryhmä-d'Adamo.
Miten tulkitaan omaa kehoa? Tulkinnat voivat mennä pahasti pieleen. Minä olen nyt pari päivää ollut taas ihan perusväsynyt, jätänkö karppauksen sikseen? (No en jätä, mutta kyllähän jatkaminen puhtaasti uskonvaraista nyt on. Olkoon.)
Luottaako tieteeseen? Toki, mutta Puskaan vai karppausmyönteisiin? "Tiede" sinänsä on tyhjää sanahelinää, eturistiriitojen taistelukenttä. Ei kai sitä voi kokonaan hylätäkään, kovasti tutkimuksiin tässä itsekin luottaa ja kaivaa esiin niitä, jotka tukevat omaa näkemystä. Miten muutenkaan, kuka meistä ennättää tehdä kattavaa metatutkimusta tuhansista tutkimusta?
--Onko muuten mitään järjellistä tieteellistä tutkimusta tehty noista happo-emäs-asioista, vai ovatko ne lähtökohtaisesti niin höpöä, ettei ole? Minua vaivaa tämä happo-emäs -asia, kun olen siihenkin niin kovasti luottanut niin pitkän aikaa (ja tuntenut jatkuvaa huonoa omaatuntoa aivan liian happamoittavasta ruokavaliostani, vaikkei siihen aiemmin kuulunut edes liha...)
Kuten kirjoitin tappeluketjussa, karppauksella onnistuneita on niin valtava määrä, että se vakuuttaa (verrattuna esim. itupirtelöillä eläviin). Tosin mukana joukossa on paljon sellaisia ruokapäikkyjä, joiden ruokien katselukin tekee lähinnä sairaaksi. On tässä ainakin se etu, että ruoka on hyvää, jos niin haluaa, mauthan ihmisillä eroavat. Porkkanaraaste hamppuöljyllä kun ei ihan oikeasti ole, vaikka itselläni on moisista ruoista niin pitkä kokemus, että saatan melkein kuvitella sen olevan.
Ja ihan varmuudella tiedän, että viljat ei mulle sovi. Jo kymmenen vuotta sitten elin pätkän ilman viljoja, koska ne aiheuttivat aina kamalat vatsakivut ja jopa oksentelua. Ruokavalioremontin jälkeen otin viljat vähitellen takaisin, hölmö kun olin. Kaikki ruokailu oli ilman viljoja korvikeruokailua, jotain sinne päin. Karppaaminen on minusta viljavammaiselle ainoa keino syödä niin, että saa aidosti hyvää ruokaa ilman korviketunnelmaa.