Viime ja tämä vuosi täällä on erikseen satsattu rasvoihin, joten nyt ne alkaa ollakin jo aika monipuolisia - ainakin välillä

Voita kuluu paaaljon enemmän kuin kermaa (onko 1-2 pakettia viikossa paljon vai vähän, kun meitä on sentään kaksi?),
... mutta menee kermaakin. Ja kirkkojogurttia ja punaemmentaalia (miesväen juustosuosikki) ja koskenlaskijaa.
Marketista saatavien lihojen kunkkuja ovat (edelleen) snellmannin sikanauta, joka voilla täydennettynä on jo aika kivaa.
... ja se mitä rasvaista sikaa löytää: kylkipaloja tai näin keväällä viimeisiä kinkunpuolikkaita nahan ja luiden kera,
... leikkeleinä Pajuniemen erikoiskypsää kassleria ja joskus nokipalvin rasvareunaisia siivuja (onneksi niillä edes on tiskillä mistä valita)
... ja kaikkia noita itse asiassa useammin kuin pekonia tai kylkisiivuja, vaikkei nekään vieraita ole
... ja harvinaisena herkkuna Turun kauppahallista järjettömän hyvää uunilihaa (Humppilan kotipalvaamoko se oli?)
Rasvanautaa ei marketista löydä, paitsi potkaluina, joista tulee liemi, jossa on pinnalla useamman sentin kerros rasvaa, muuhunkin.
Itse asiassa monesta muustakin luusta, ynnä nahan ja räiskeiden rippeistä tulee yllättävän rasvaista (eikä vain maukasta) lientä.
Noilla voi sitten terästää luomunautaa, josta saimme harmittavan rasvattomia (jos kohta muuten hyviä) paloja.
Keltuaisia en laske rasvaksi vaan valkuaiseksi ja ravinteiksi, kun niihin pitää yleensä lisätä sitä (rasvaa) että saa suunmukaiseksi.
Kevään olemme herkutelleet Hanhialan farmin hanhenrasvalla, jota onnistuin jouluksi hankkimaan ämpärillisen.
Viime- vaiko edelliskeväänä puolestaan karppituttu lahjoitti säkillisen sianpintaa, josta keittelin omat ihrat.
Etsivä ehkä löytää?
Ai niin, ja siippa nauttii käytännössä vain yhtä (soijattomasta ja hevosellisesta) metukasta, jossa on ihan kivasti rasvaa.
Hiukan kuluu ooöötäkin, useimmiten sitä mautonta, mm harvoin tehtyyn voimajoneesiin ja pikkuisen sipulien marinointiin.
... ja kasvirasvaa tulee nautittua jonkun verran kokonaisina manteleina, suolapähkinöinä, siemeninä ja sensellaisina.
... ja tyydyttyneinpiä kasvirasvoja tulee käytettyä esivalmistettuinakin, vaikka suklaassa ja kookoshiutaleissa.
Pientä se kasvirasvojen saanti silti on näistäkin, verrattuna ylempänä esiteltyihin eläinperäisin.
Muoks,
tarkistelin: Manteleita kuluu päivässä usein noin 10 kpl = 10g --> 5g kasvirasvaa
Suolapähkinöitä kuluu päivässä 0-25g (kolme pähkinää = 1 gramma vanhasta muistista) --> kasvirasvaa 0..12g
Suklaata kuluu päivässä 0-25g --> kasvirasvaa 0...8g
Ooöötä kuluu päivässä 0-10g --> kasvirasvaa 0..10g ... (muita menee harvemmin ja vain hyvin satunnaisesti)
Summa summarum: päivän kasvirasvat 15-20g = reilu rkl = vain 10% päivän rasvoista. Ei kovin paljoa, sanoisin
Olisihan tuossa elukkapuolessa vieläkin laajennettavaa; jatkanee kasvuaan vähitellen, kuten tähänkin asti?
Kesällä pääsee taas kiertämään maakuntia, sieltä löytyy joskus tosi kivoja uutuuksia.
Ai niin, määrä jäi sanomatta, tiedänköhän edes? No en, muttei ainakaan alle 150 gramman per päivä.
Eikä varmaan myöskään yli 200 gramman, kun en satu kuulumaan himoliikkujiin...
_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä.
Tyyli täällä, kliksEi eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)