karppaus.info

Tervehdys yökukkujat!
Mä olen kuvitellut että joo en oo nälässä ym. Totuus on että mul on koko ajan vähän nälkä. Olen nyt saanut painon n 4kg alaspäin kuukaudessa suunnilleen mutta en oikein keksi mitä syödä. Joo tiedän mistä saa reseptejä mutta kun tuntuu niin helpolta keitellä porkkanoita ja paistella munia. Lihaa syön aika paljon.
Olen kyllä todella energinen kun vertaan entiseen aikaan. Paljon perunoita ja rasvasii ranskalaisii (yök) ja käytin koiran ulkona ja ah ihana sohva...siinä meni 3 tunnin unet.

Mun pitäis saada jotain puhtia jostain. Olo on välillä outo. Hirveesti touhuun ja heilun, jopa jumppaankin. Lenkkeilen koiran kanssa mut nyt sil rasitusvamma joten ei paljon nyt mennä.

Mutta olen tyytyväinen kun diabetes on asettunut ja tosi nopeesti. Ja tänään teki mieli lakuja, ihan hirvee himo. Lähin koiran kanssa Seolle päin ja 5e mukana. Ajattelin että jos nyt ostan, en sit pitkään aikaan. Hah hah mulle, en ostanut vaan ostin kurkkukarkkeja sokerittomia. Koska mulla kyllä välillä menee muutamat palat suklaata ja oon pitänyt lauantaita namipäivänä, niin eilen meni suklaata vähän ni oli hyvä etten tänään sortunut.

Tuntuu että jotain piristystä kaipaan. En muutenkaan käy hirveemmin missään kun täältä kylästä on kurja aina lähtee kaupunkiin, Mikkeliin bussilla. Ois ees uimahalli mutku ei oo. On koululla joku kuntosali. Haa, mäpä kysyn vähän mitä veloittaa työttömiltä. Ja heti huomenna teenkin sen.

Hyvää yötä ja alkavaa viikkoo kaikille!

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Sofia, ihmettelin kun sanoit että ei oo lääkitystä korkeaan verensokeriin. Onko sulla todettu diabetes? Hämmästyin aika paljon kun yleensä aina ollaan heti pillerii tunkemassa. No jos saisit kotikonstein sokerit alemmas ni sehän ois hyvä. Mul vajaassa parissa kuukaudessa pitkäsokeri laskenut 8:sta 5.5:een. Ja vhh:n avulla.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Minulla arvot, jos nyt oikein ymmärsin, ovat aivan ylärajalla sekä verensokerin että kolesterolin suhteen. Kerroin lääkärille että karppaan, mutta minusta tuntuu, ettei hän oikein kuunnellut. Oli hirveän puhelias nuori kaveri, joka innostui selittämään kaikenlaista terveyteen liittyvää, mm. liikunnan parantavaa vaikutusta. Pyydän labratulokset itselleni ja kysyn minua askarruttavat asiat jostain muualta.
Mutta hienoa, että sinä, Santikka, olet saanut sokerit alenemaan. Siihen itsekin tähtään.

Nyt on projektinani tutustuminen warrioriin. Tosin en ole aivan varma sopiiko ainakaan tiukka paasto minulle ensinkään. Ajatuksena se on kuitenkin houkutteleva ja suunnittelen kokeilevani sitä joskus lähitulevaisuudessa. Peruskarppausta on nyt takana nelisen kuukautta hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Saan itseni välillä vieläkin kiinni mielialasyömisestä. Henkinen krapula on sen jälkeen kova. Syömisen rajaaminen illan tunteihin voisi auttaa tässä. Mutta kokeilemalla se selvinnee.

On ollut mielenkiintoista lukea pätkäpaastoajien kokemuksista. Useampi tunti on mennyt koneella ketjuja selatessa. Kaikenlaista tietoakin on tarttunut haaviin. Minua tuo kaikki ainakin innostaa syömään yhä terveellisemmin, vaikka itse paastoa en vielä olekaan kokeilemassa. Koko ajan tässä oppii uutta aineenvaihdunnasta yleensä ja sitten omasta systeemistä. Ja tällä foorumilla on tosi fiksuja tyyppejä kommentoimassa ja jakamassa tietoa periaatteella: tämä sopii minulle, mutta ei välttämättä sinulle. Alan vähitellen uskoa, että pääsen eroon sokeririippuvuudestani ja opin syömään normaalisti. Mutta vaivannäköä se vaatii, asioiden tutkimista ja myös sen kokeilemista, mikä sopii ja mikä ei. Itselläni ei kroppa (ts. sydän) oikein meinaa hyväksyä ketoosia, joten haave pätkäpaastosta taitaa jäädäkin haaveeksi. Ei se silti haittaa, kun kuitenkin olen koko ajan etenemässä kohti tavoitetta, korkeammilla hiilillä tosin.

Stressin merkitys painonhallinnassa on mietityttänyt viime aikoina. Stressi mistä asiasta tahansa tuntuu itselläni lisäävän syömisen tarvetta ihan huomattavasti. Joku kirjoitti, että stressi lihottaa ja olen taipuvainen uskomaan, että se on totta. Sananlaskujen kirjassa sanotaan, että "hyvä mieli on kuin alituiset pidot". Mieliala ja syöminen, niillä tosiaan on yhteys.

Karppaamiseni puolivuotispäivä lähestyy. Kun aloitin, odotin ennen kaikkea suurta muutosta painossani, mutta todellisuudessa en ole laihtunut kuin kymmenisen kiloa. Sen sijaan olen tehnyt muita itselleni tärkeitä löytöjä. Esim. sen, että on mahdollista päästä eroon sokeririippuvuudesta ja tuntea itsensä kylläiseksi, vaikka ei syö itseään tainnoksiin, että ruuan ja syömisen voi välillä jopa unohtaa, kun ei ole nälkä niistä muistuttamassa ja että terveys on paljon muutakin kuin lukemat vaa´alla, esim. vähemmän stressiä, hyviä yöunia ja rauhallinen, kivuton vatsa.
Olen oppinut myös sen, että "hiljaa hyvä tulee" eli kaikkea uutta ei tarvitse oppia ja sisäistää ihan heti, vaan voi rauhassa mennä yrityksen ja erehdyksen tietä, jos suunta kuitenkin on oikea.
En voi kieltää, etteikö alussa joskus heikkoina hetkinä olisi käynyt mielessä lopettaa koko karppaus, mutta koko ajan olen tullut vakuuttuneemmaksi siitä, että tämä on ainoa toimiva ruokavalio juuri minun kohdallani.
Paljon on vielä opittavaa, mutta nyt tuntuu hyvältä, ettei tarvitse jälleen kerran rynnätä kokeilemaan jotain uutta dieettiä, joka toivottavasti tällä kertaa ratkaisisi paino-ongelmat. Iso stressi poissa siltäkin osin!

Tervehdys!
Joo kyllä se stressi vaikuttaa kaikkeen. Muo ärsyttää, kun käyn vähän välii availemassa jääkaapin ovee et oisko mitään suuhun laitettavaa...
Ja mulla ei vaa´an lukemat taas muutu, mutta totta, yöunet ovat niin parantuneet. Ennen näin aika paljon painajaisia, ne ovat poissa, onneksi. Eikä vatsa temppuile ja ei jäsenii säre.
Ennen oli jatkuvaa särkyy käsissä ja jaloissa, aina kun olin nukahtamassa. Nyt pystyy levollisin mielin käydä maate ni tietää että uni tulee ihan just.
Meillä koiran kanssa hyvänyön toivotukset on sellaset, että mä rapsuttelen sitä ja hiljaisella äänellä juttelen. Se alkaa nuoleen mun käsivartta ja tuhahtaa, kääntää selän mulle ja laittaa pään omaan tyynyyn.
Siinä on turvallista nukkua, ison koiran vieressä. Ja taatusti ilmoittaa, jos joku liikkuu pihalla. Aloittaa matalan murinan.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Kirjoitit niin hauskasti koirastasi, Santikka, että tulin oikein hyvälle mielelle tässä opiskelustressin keskellä. Olen sortunut välillä syömään liikaa leipää ja ihan stressiin, luulisin. Huomenna leivon jotain karppileipää ja kokeilen sitä leivänhimooni. Ei ainakaan tule vatsa kipeäksi niin kuin tavallisesta leivästä.
Naapurissa oli käymässä ihana pieni koiranpentu, jonka kanssa tein tuttavuutta pihalla. Pehmeää pentukarvaa oli mukava silitellä.

Mulla on nyt sellanen kumma himo päällä, että tekee kamalasti mieli kaikkee. Haaveilen lakuista ja pullasta.
Katsos, söin viime viikonloppuna 100g levyn suklaata ja sen jälkeen ollut muka koko ajan nälkä. Ajattelin tänään kun sais Pandan lakuja, jos yhen kerran ostais pussin. Se ei sovi mulle koska alkaa liikaa himottaan.
Paino ei oo liikkunut mihinkään.
Koirani tuossa katselee että yö pissalle pitäis mennä. Käydään näihin aikoihin viel talon kulmalla niin ei oo aamulla kiire.
Juu tuo on ihana koira ja niin hellyyttävä. Tänään pesin koneessa sen oman pikku maton ja suurimman osan sen pehmo nalleista. Ja harjasin ne kosteena. Kyllä sit taas kelpaa retuutella niitä.
Hyviä öitä sinulle ja toivo nyt, että en sorru niihin perhanan lakuihin. Nostaa liikaa sokereitakin ja varmasti menee maha sekaisin.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Taidan olla nyt kohtalotoverisi, Santikka. Johtuisikohan tästä vuodenajasta, että tulee enemmän mielitekoja? Itselläni on välillä leivänhimoa, vaikka tiedän, että vatsa ei kauheasti leivästä tykkää. Suklaatakin olen nyt syönyt enemmän kuin ne tavalliset 2 palaa. Varsinkin viikonlopulla iskee halu syödä kaikkea sitä, mitä muukin perhe. Ja kahvia juon ihan tolkuttomasti, vaikka ei pitäisi. Väsymyksen syyksi tämän kyllä laitan.
Liikunta auttaisi, mutta en mukamas ehdi lenkille. Koirakaveri olisi nyt hyvä olemassa.

Moikka!

Olen tänään mennyt aika ravia koiran kanssa. Vedin uuden toppatakin päälle ja oli lämmin.
Aamulla palelin nahkatakissa. Koiralla nivelrikkokin voi paremmin kun jaksan tarpeeksi lenkkeilyttää. Aina ei jaksaisi millään lähteä.
Mulla on vuodesta 1995 ollut koira, parhaimmillaan 3 samaan aikaan, niin olen kyllä aika paljon omistautunut koirille ja en koskaan ajattele, että en halua lähtee ulos.
Joskus vaan laiskottaa mutta kun rytmiin pääsee ulkona niin on ihanaa katsella, kuinka kaveri nauttii. Tuo koirahan on mulle kaikista tärkein, ja sen hyvinvointi.

En ole nyt puputtant mitään herkkuja, paitsi tänään oli pakko ottaa suklaa vanukas kun verensokerit oli lenkin jälkeen alhaalla. Oli ihan heikko olo.
Kyllä tämä taas tästä!
Niin, ja mitä sanoit kahvista, ehkä juon sitä itsekin liikaa. Tekee vaan mieli.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Hienoa, Santikka, että jaksat käydä lenkillä. Minä yritän lisätä hyötyliikuntaa, siis etten menisi autolla joka paikkaan. Olen saanut nyt itseäni vähän niskasta kiinni eli vähentänyt hirmuista kahvinjuontianikin. Luulen, että kuulun niihin ihmisiin, joilla kofeiini nostaa insuliinia. Pelkkä kahvi yksinään nautittuna saa aikaan heikotusta, sydämentykytystä ym. oireita, jotka olen tulkinnut kofeiinista tai verensokerin laskusta johtuviksi. Teen kanssa on vähän parempi tilanne, varsinkin vihreän tai valkoisen. Rooibos on myös ok.
Karppaajat tuntuvat juovan kahvia ilman ongelmia. Mahdanko olla ainut, jonka on ehkä pakko lopettaa? Harmi, sillä tykkään kermakahvista tosi paljon.

Olen tehnyt sen iloisen havainnon, että pärjäilen ilman aamukahvia. Kouluun otan kannullisen teetä, josta en useinkaan juo kuin puolet. Kahvia juon tavallisesti vasta iltapäivän puolella tai kotona ollessa päivällä lounaan jälkiruokasuklaan kaverina. Kofeiinin vähentäminen tuntuu vaikuttavan ruokahaluun tai mielitekoihinkin heikentävästi. Kaakaotakaan en enää paljoa juo. Sen sijaan vihreää teetä enemmän. Kookosöljy sopii senkin kanssa.
Vatsa reagoi herkästi leipään, jos sitä erehdyn syömään, jopa kuiva näkkileipäkin. Oman kehon tuntemukset ohjaavat syömisiäni yhä enemmän. Tuntuu, että olen oikealla tiellä.

Hei sofia!
Olen tässä hereillä kun nukahdin n klo 23 sohvalle. Olimme melkein tunnin ulkona ja söin ilta palaa ja silmät meni kiinni. Ja tietysti join kahvin niin nyt ei varmasti uni tule.
Mulla on nyt yli 10 kg tippunut elokuun puolivälistä.
Makean himo iskee nyt usein kun olen jo ostanut joulu suklaata. Sen verran herkuttelen kyllä että torttuja teen jonkin verran. Muo vaan harmittaa jos sokerit nousee mutta ne ovat aika hyvällä mallilla, joten luulisi että palautuvat sitten joulun jälkeen normaaliksi. Menen tiistaina lääkärille keskustelemaan, josko insuliinin voisi jättää. Elokuussahan laitoin suuret määrät sitä, ja nyt ihan minimi menee enää.
Mulla vatsa oireilee jostain. Vähän väliä löysällä. Ja ainoo mikä vois aiheuttaa, syön tosi paljon keitettyä lanttua ja porkkanaa. Nyt en oo tänään syönyt, joten katsotaan jos se mahakin rauhoittuisi.
Mä en kyllä voi aamu kahvia jättää, mutta olen nyt vähentänyt pois pari mukillista päivässä. Teetä mulla on vaikka mitä makuja, mutta tekee mieli vain, jos tunnen oloni viluiseksi.
Mun koirallahan on nivelrikko. Se ressu aina ontunut kun pääsee juoksemaan. Nyt olen n 2kk antanut päivittäin niveliä vahvistavaa ravintolisää. Viime viikolla kahteen otteeseen juoksi kavereiden kanssa, paineli ihan täysii. Mutta eipä ontunut yhtään normaalia enempää. Sillä on sellasta lievää ontumista ,"keinumista" kävellessä välillä. Ai kuinka olen tyytyväinen.
Nytkin illalla kun oltiin ulkona, se tietää, mistä käännytään kotiin, se pysähtyi, katsoi muo, ja katsoi tietä toiseen suuntaan. Se on sen ilmoitus että haluaa jatkaa lenkkiä.
Ajattele, täällä kylällä niin hiljaista, kun mentiin tunnin lenkki ei tullut yhtään ihmistä, koiraa eikä edes autoja vastaan. Oli ihanan rauhallista. Sitten koira halusi mennä just hautaus maan läpi. Siinä menee keskellä hiekkapolku joka valasitu. Huh, siitä mentiin. Jouluna on ihanaa kävellä siellä kun paljon kynttilöitä.
Mikkelissä on mun entiset koirat haudattuna, mutta sinne en aina pääse. Olen käynyt joulu aatto iltana joskus lemmikkien lepo paikassa ja on niin liikuttavaa kuinka paljon siellä on kynttilöitä. Menisin jos ois mulla bussi yhteydet aattona.
Koira alkoi kuorsaamaan ja mä alan rasvaamaan jalkoja.
Tuli tätä tarinaa taas , mutta palaillaan asiaan ja oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle!!!

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Todella kiva kuulla, mitä VHH on saanut sinulla, Santikka, aikaan. Terveys on tärkeimpiä asioita, mitä meillä on. Ja kiva, että koirasikin voi paremmin ja jaksaa lenkittää sinua .
Minä päätin jättää leivän kokonaan pois ja vatsa on nyt voinut paremmin. Lanttulaatikko taitaa samaten jäädä tänä jouluna syömättä. Suu tykkäisi, maha ei. Olen pitänyt taas vähän tiukempaa linjaa syömisissäni, kun huomasin, että löysäillessä rupesi tulemaan useammin nälkä. Siinä jo ehti mennä muutama joulutorttu ja rasiallinen konvehteja, ennen kuin otin itseäni niskasta kiinni. Vatsavaivatkin olivat sitä luokkaa, että ajattelin, etten viitsi vapaaehtoisesti niistä kärsiä. Onneksi on vaihtoehto.
Iloista joulun odotusta sinulle Santikka ja koiraystävälle!

Moikka!
Täällä yön käkönen kukkuu vielä.
Mulla on se lanttu nyt tauolla mutta vatsa kuralla silti. Join illalla ja äskenkin teetä. Sitten muistin erään ohjeen jota kokeilin.
Lasillinen vettä, 2 tl suolaa ja 2 tl soodaa. Katsotaan jos aamulla ois parempi. Mä en vaan käsitä nyt mikä on. Kun mistään ei voi kysyä kun aletaan puhumaan että pitää syödä ruisleipää.
Tosin, ai niin, nyt tajusin. Olenpa mä pöllö.
Mä tein lehtitaikinasta pasteijoita. Kunkkua ja juustoa. Mutta se taikinahan tän varmaan teki.
Mulla kun se ei jäänyt yhteen pasteijaan!!! Aika monta meni.
Kiva. olen varannut 2 isoa pakettia torttutaikina levyjä joista teen torttuja. Istun varmaan vessassa syömässä niitä ja lueskelen muitten joulu kuulumisia.
Vatsa ei siis enää siedä kaikkea. Toisaalta onhan se hyvä mutta niitä torttuja pitää syödä jouluna!

Hain kinkun ja ostin pakkaseen 3 pakettia seitiä. Jos vaikka jouluna teen seitistäkin jotain. Usein vaan tuppaa jäämään muut ruuat syömättä kun se kinkku on niin hyvää. Kahvia pitää varata reilusti ja vessa paperia. Kun sitä voi aika paljon mennä. Siis vessa paperia.

Koirani pääsi tänään juoksemaan naapurin ison mastiffin kanssa. Tosin se mastiffi ei hirveemmin juokse mutta oli suht koht reipasta menoa. Tekee hyvää nivelrikkoiselle koiralle välillä päästä irrotteleen. Nyt se makaa sohvalla selällään kaikki tassut taivasta kohti. Tassut nykii ja kieli roikkuu poskella. Yöllä joskus herään kun se tassuilla tönii muo kun nukkuu sikeesti.

On varmaan nyt aika mennä pehkuihin. Käytin koirankin vielä tunti sitten pissalla niin ei oo kiire aamulla. Herään kyllä melkein kahdeksan aikoihin vaikka valvonkin myöhään.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Toivun tässä minäkin nyt pikkuhiljaa vatsavaivoista, joita joulun syömiset saivat aikaan. Piti kuitenkin kokeilla, kestäisikö maha pieniä määriä muutakin perinteistä kuin kinkkua. No, ei kestänyt. Vatsakivut olivat vielä pahemmat kuin viime kerralla kun söin "vapaasti". Pakko uskoa, ettei entiseen ole enää paluuta. Joskus vain ei haluaisi liikaa erottautua ruokaseurasta, vaan ottaa lautaselleen sitä, mitä muutkin. Usein ei edes ole kauheasti vaihtoehtoja niille, jotka syövät vähähiilarisesti.
No, nyt on joulu onnellisesti takana ja saan taas palata hyväksi havaittuihin ruokarutiineihini. Kaapissa odottavat karppipitsan ainekset. Toivottavasti sinulla, Santikka, joulu meni vatsan puolesta paremmin, vaikka olitkin ajatellut syödä torttuja. Kyllä minäkin söin yhden, kun vieraille tarjosin, seuran vuoksi kai taas, vaikkei tehnyt edes mieli..

Tervehdys

Juu ja joulut on vietetty täälläkin.
Mä söin aika reippaasti suklaata. Ja niitä torttuja. Ja maha sekaisin kuin saunalyhty.
Mulla aattona oli sokerit hyvät, ja joulupäivänäkin. Tapanina alkoi kohoomaan ja nyt aamulla jo 8.3, kun muuten olleet 6 pintaa.
Mulla on kaapissa vielä 3 avaamatonta suklaa rasiaa. Sitten oli kipossa suklaita, Juliaa, Da capoa, Fazerinaa. Illalla vielä rohmusin ja aamulla mietin, miten selviän tuosta suklaan himosta. Kun en pystynyt olla syömättä. No soitinpa naapurin rouvalle että kelpaako herkut?
Kiikutin hänelle pakkasesta torttutaikina levyjä, luumu hilloa. Sitten avaamaton pipari pussi, puolikas pulla pitko ja varmaan n 500g suklaita. Hän on hyvin vähävarainen, no minä myös, mutta hänelle kelpasi.
Sanoi vielä että ei ollut varaa ostaa jouluksi makeita, oli iloinen.
Vielä vein hänen ihanalle kissalle purkin eläinten tonnikalaa ja Wishkas pussin, joulu lahjaksi myöhässä.

Nyt hyvä olo kun tiedän että ei tule kiusausta. Ja sen tiedän että avaamattomia rasioita en avaa. Keksin jotain niillekin.

Joulu kinkku oli aika kuivaa mutta ihan hyvää. Koirakin sai oman joulu aterian. Laitoin sille jauhelihaa, laatikoita vähän, kinkkua ja juustoa. Siitä seurasi se, että neiti ei ole sen jälkeen pahemmin syönyt omia nappuloita!

Availin koiran kanssa paketteja, se saikin monta, herkkuja ja leluja. Jalkaa ontui aattona ja joulu päivänä pahasti mutta nyt jo ennallaan.

Tässä ajattelen iltaa ja klo 18 on sauna. Siis kohta on meidän lenkki aika ja pitäis siivotakin.

Ai niin, painoa tuli tasan 2kg lisää mutta kyllä se taas tasoittuu!

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Joulu aika, niin onhan se hyvä saada naapurin mieli hyväksi, vaikka samaa myrkkyä se sokeri on hänellekin. Mutta joulu on joulu.
Varsinkin, jos hän on vähävarainen, niin jää hyvä mieli itsellekin.

_________________
Apteekissa on jonoja ilman minuakin.
Luontaistuotekaupoissa ei ole jonoja.