karppaus.info

Olen taas päässyt hiukan eteenpäin tiellä muutokseen elämäntavoissani. Viimeisin oivallus on ollut tunnistaa ja myöntää se tosiasia, että kärsin syömishäiriöstä. Mielihyvän hakeminen ruuasta on saanut minut syömään aivan liikaa ja vääränlaista ruokaa. Pitkään luulin, että kehoni vain vaatii minua syömään ja erit. syömään makeaa. Merkittävämmäksi onkin osoittautunut henkinen puoli. Se tunne-elämän ilotulitus, jonka sain, kun sain tyydyttää makeanhimoani herkuilla, oli niin koukuttavaa, että hain sitä fiilistä yhä uudelleen. Sama päti oikeastaan kaikkeen ruokaan, jos se oli mielestäni hyvän makuista. Halusin aina vain lisää. Tietysti kehokin tottui suuriin ruokamääriin ja makeaan ja alkoi esittää vaatimuksia. Vasta karppaaminen on katkaissut tämän kierteen ja auttanut normalisoimaan suhdettani ruokaan. Päätin jossain vaiheessa, että kylläisyysmielihyvä saa riittää minulle. Olen opetellut normaalin nälän tunnistamista ja tyydyttämistä oikealla ja kunnollisella ruualla. Varon tilanteita, jotka altistavat paluun vanhaan. Nyt näyttää mahdolliselta tehdä pysyvä elämäntapamuutos. Olen tosi iloinen

Hienoa, onnittelut

_________________
C-pitoisuudet: keitetty ruusukaali 70,2; mandariini 41; kukkaakaali 51,8 keitetty 33,7; mansikka 45,6; keitetty kesäkurpitsa 16,2; paistettu kaali 24,8; haudutettu lanttu 31; kyssäkaali 52,1; maksa 31; pensasmustikka 15,6

Kiitos, Erfis! Toivon, että muutkin syömishäiriöiset saisivat apua karppaamisesta. Mieheni on ylipainoinen, mutta hänellä ei ole syömishäiriötä. Liikunnan puute voi hänellä olla syynä painonnousuun samoin kuin rusaat hiilihydraatit. En siis ajattele, että kaikki ylipainoiset olisivat tunnesyöjiä. Itse selkeästi olen ja karppaus on ainut keino, joka minua on auttanut.

_________________
Paluu Luontoon!

Syömishäiröt miehillä yleensä taitavat olla harvinaisempia kuin naisilla. Hiilihydraattien ja kasvisöljyjen riittävä määrä yhdistettynä geneettiseen taipumukseen tekevät kyllä tehtävänsä nekin. Seurauksena insuliiniresistenssi, lihominen ja mahdolliset muut taudit.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Joo, miehet ovat selkeästi useammin juomishäiriöisiä...

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tästä tuli mieleen, että suomalainen (nuori) mies ei ole humalahakuinen, vaan krapulahakuinen. Milloinkaan muulloin nuori mies ei saa osakseen niin paljon myötätuntoa ja ymmärrystä kuin kaveriporukassa krapula-aamuna.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Täytyi vielä tulla tänne hehkuttamaan rasvan syömisen hyötyjä. Vatsa ja iho tykkäävät yli kaiken siitä, että olen ruvennut lisäilemään rasvaa ruokiini. Ensin vähän pelkäsin, että paino saattaa nousta, mutta niin ei ole käynyt. Vyötärö on sen sijaan hieman kaventunut.
En muuten ensin ollenkaan uskonut syöväni liian vähän rasvaa tai että takaraivossa kuitenkin asustaa pieni rasvapelko. Tarkistelin vähän syömääni rasvamäärää ja huomasin, että lisäämisen varaa todellakin on. Kaupan lihat esim. ovat melko vähärasvaisia ja tarvitsevat rasvalisän.
Rasva tuo myös entistä paremman kylläisyyden. Käytän nyt entistä reilummin voita ja kermaa.

Alan vähitellen uskoa, että pystyn elämään kokonaan ilman sokeria. Ja sokerilla tarkoitan nyt kaikkea sellaista, mikä maistuu suussa makealta. Makuaisti on kokemassa suuren muutoksen enkä tällä hetkellä kaipaa makeaa ollenkaan. Aina ennen viimeistään viikonloppuna tyydytin makeankaipuutani vai pitäisikö sanoa himoani jollain ns. herkulla. Nyt esim. tyttären tuoma mustikkapiirakka ei houkuta yhtään. Ei tullut edes vesi kielelle, kun sen näin.
Toivon ja rukoilen, että muutos on pysyvä. Luulen, että siihen onkin hyvät mahdollisuudet, sillä henkisesti olen kypsynyt vähitellen luopumaan entisestä elämäntavastani. Minun on ennen kaikkea ollut opittava luottamaan, että karppaaminen toimii ja on terveellistä. Epäilyjä sen suhteen on ollut ajoittain, varsinkin, kun välillä on ollut todella huono olo. Tietysti olen ymmärtänyt, että kyse on sopeutumiseen liittyvistä sivuoireista, mutta silti ne ovat saaneet minut epäilemään, sopiiko vhh-dieetti yleensäkään minulle.
Välillä siis olen palannut ahmimaan hiilihydraatteja, mutta se on johtanut vain entistä suurempaan ruokariippuvuuteen ja painonnousuun. Nyt, kun olen lyönyt päätäni seinään riittävän monta kertaa, olen valmis uskomaan, että karppaus on minulle ainoa vaihtoehto. Minulle on nyt päivänselvää, että olen äärimmäisen hiilihydraattiherkkä. Tämä ominaisuus minun on otettava vakavasti, jos haluan elää terveenä ja ylipäätään pysyä elävien kirjoissa.

Tervehdys tänne! Hienoa pohdintaa ja hyviä asioita olet oivaltanut. Itse olen ollut tapojen orja ja meni kauan, ennen kuin kaupassa en huomioinut karkkihyllyn sijaintia ja mitä kaikkea sieltä löytyisikään. Onneksi uusi tapa ohittaa turhat houkutukset on iskostunut päähän lopulta .

Kiva kuulla, Renisa, että tapojen muuttaminen sinulla onnistui. Itse olen vielä melko alkuvaiheessa tässä sokerivieroituksessani, joten välillä on olo ollut kuin heikoilla jäillä kävellessä. Kun perhe ahmii suklaata ja jäätelöä eli entisajan ykkösherkkujani, saattaa mielessä häivähtää pieni kaipaus saada kokea vanhoja makuelämyksiä.
Mutta nyt, kun makuaistini on muuttunut, vanhat herkkuni eivät maistu enää samalta kuin ennen. Siksi kieltäytyminen niistä on koko ajan helpompaa. Olen siis välillä maistanut jotain makeaa ja kokenut pienen pettymyksen. Jäätelö on sokeroitua maitoa ja leipä pahvia! Elimistöni ei kai sitten enää halua niitä ja sen ohjausta täytyy kunnioittaa. Tämä ohjaus näyttää tapahtuvan makuaistin/ mielitekojen kautta. Aika ihmeellinen on tämä systeemi minun mielestäni!

Mä taidan olla toiselta planeetalta kotosin kun mulla ei ollu juurikaan ikinä ollu tota makeanhimo. Joskus tekee mieli makeeta ihan vähän, mut yleensä ei; sen sijaan mua himottaa pasta, viina, yleensä kaikki ruuat. Ehkä lihomismielessä suurimmat pahikset on ollu viina, limonaaďit ja suolaset snacksit, myös lihapiirakat. Tunnen myös himoa tomaatteihin ja monenlaisiin kasviksiin.

Melkein kymmenen vuotta sitten aloitin tällä foorumilla kirjoittelun ja elämäntapamuutoksen harjoittelun. Nyt voin sanoa, että muutos, jota kaipasin, on tapahtunut. En ole enää ruoka-addikti samalla tavalla kuin menneinä aikoina. Tie tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivinen. Välillä on mennyt usko siihen, että koskaan onnistuisin. Ruoka ja syöminen on hallinnut minua niin vahvasti, pitänyt tiukassa otteessaan. Normaalia suhdetta syömiseen ei ole ollut, vaan ruoka hallitsi minua. Nyt voin sanoa, että minä hallitsen ruokaa ja syömistäni, sillä mikään ei pakota minua syömään, ei edes nälkä. Tuntuu ihan ihmeelliseltä voida kirjoittaa tästä muutoksesta tänne ketjuun kaikkien näiden vuosien jälkeen. Niin paljon kamppailua tällä syömisen alueella menneisiin vuosiini on sisältynyt. Iso askel eteenpäin oli vapautuminen makeanhimosta. Lopullinen syömisen hallinta ja normaalin nälän kunnioittaminen löytyi paaston myötä. Aloin harjoitella pätkäpaastoa ja löysin aivan uuden tavan suhtautua ruokaan. Tämä tapa tuntuu niin luontevalta, hyvältä ja normaalilta, ettei minulla ole enää mitään tarvetta muuttaa mitään tai jotenkin viilailla dieettiä. Nykyinen on riittävän hyvä ja toimiva juuri minulle. Melkein kymmenen vuotta tähän prosessiin meni. Karppauksen perusasiat opin läpikotaisin ja juuri pätkäpaastossa näistä opeista on ollut valtavasti hyötyä. Nykyinen syömisen tapani on vaivatonta ja helppoa pitää yllä omassa arjessani. Kiitos kaikille tällä foorumilla! Ilman teitä en lopulta olisi onnistunut.

Mielettömän hieno juttu - ja hyvinvointia sinulle myös jatkossa! Vähän samoja kokemuksia itselläni.

_________________
Pajunköysi on epäterveellinen ja epäeettinen ruoka-aine.

Kiitos Wi-uusi! Olen tosi iloinen, että vapauduin syömähimosta. Se oli äärimmäisen ahdistavaa ja orjuuttavaa, minkä jokainen saman kokenut varsin hyvin tietää.

Hienoja uutisia täällä, onnea!
Kaikki sen oman tiensä joutuvat hakemaan, eikä sopiva ole aina siellä mistä ensin hakee : )

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Kiitos, els! Enää en koe stressiä syömisestä. Nykyinen tyylini eli ateriat kaksi tai toisinaan kolme kertaa päivässä on selkeä ja helppo toteuttaa. Tuntuu, että ruokalaskukin on pienentynyt, sillä samalla syömämme ruuat ovat muuttuneet yksinkertaisemmiksi. Onneksi mieheni ei ole nirso. Olen myös silloin tällöin katsellut paastoa käsitteleviä opetusvideoita YouTubesta. Erityisesti olen tykännyt lääkäristä nimeltä Jason Fung.

Tuosta Jason Fungista en ollut aiemmin kiinnostunut, kun olin vahvasti sitä mieltä, ettei paasto sovi minulle. En olisi voinut olla enemmän väärässä. Tosin en paastoa kovin pitkiä aikoja. 17-18 tuntia vuorokaudessa on ollut maksimi toistaiseksi. Tälläkin tyylillä painoni on pudonnut ja olen paljon virkeämpi kuin aikaisemmin. Parasta on, että erilaiset ruokaan liittyvät mieliteot ovat kadonneet.

Viime aikoina olen kuunnellut sellaista lääkäriä kuin Mindy Pelz, johon törmäsin ihan sattumalta Youtubessa. Hän opettaa tosi kiinnostavasti ruokavaliosta, paastosta ja hormoneista. Olen saanut ihan uuden näkökulman terveyden hoitamiseen kuunneltuani tätä lääkäriä, sillä hän puhuu erityisesti naisille. Voin kyllä suositella, jos englannin kieli ei tuota vaikeuksia.