Tiedättekö tunteen kun ihan OK olo muuttuu ihan paskaksi oloksi... ja about noin sekunnissa? No tiedän että osa tietää ja osa ei. Mutta kun tästä mennään eteenpäin ja pistetään siihen vielä kerroin 100, niin sitten aika harva enää tietääkään. Jos ei ole itse kokenut, tai läheltä nähnyt, miten päästään vialla olevan päivä menee, niin ei sitä voi oikeasti edes ymmärtää. Liittyykö tämä karppaukseen... mun kohdalla ainakin jotenkin. Tiedän että mielenvaihtelut on paljon pienempiä kun ruoka/juoma/valiossa ei ole liikaa hiilareita. Pitäisikö mun alkaa käydä työterveydenhuollossa kertomassa asioista? Varmaan pitäisi, mutta se johtaisi pitkään sairaslomaan ja ehkä työttömyyteen. Eli en uskalla. Menisi asunto, auto jne jne. Yhteiskunta ei tue yksinelävää miestä joka on elatusvelvollinen. Ja kun on päästään sekaisin, niin mikään äkkinäinen muutos ei ole edes mahdollinen, kaikki täytyy olla etukäteen suunniteltua, muuten mikään ei onnistu. Kun tiedän huomisen ja sunnuntain, ja sen ettei ole ollut montaa sunnuntaita ilman olutta, niin päätös on... Aamupala ei ole vähähiilarinen... tykkään ruisleivästä kunnon päälysteillä. Iltaoluet jää väliin, mutta sunnuntain unilääke ei. Ja sunnuntain iltaruoka on vähähiilarinen. Katotaan miten ensi viikko alkaa.
_________________  
|