karppaus.info

Käytiin eilen kirppiksellä ja löysin Ulla Lehtosen kirjan Ullan mullat. Aattelin että jos sen avulla hilais itteensä kompostoinnin jaloon maailmaan, jos sais jotain vetoapua siitä. Ja mikseipä, kyllä se mielenkiintoinen opus on.

Siinä oli semmosta juttua, biodynaamiseen viljelyyn liittyen, että ne kyttää jotain kylvö- ja korjuuaikakalenteria tosi tarkkaan ja Uppsalan yliopistossa on kuulemma tutkittu, että sillä että istuttaa perunan juuri oikeaan aikaan, saa 30% isomman sadon ja sit siinä oli vielä lisäksi paremmat proteiinijutut ja säilyvyys ja semmosta, mää voin luntata siitä kirjasta ne lukemat tänne - jos niillä ny mitään merkitystä sinällään on mutta mielenkiintoistahan tuo on, että oikeaan aikaan ajoitetuilla toimilla homma pelittäis niin paljon paremmin?

Noh, mulla suunnitellusti mopo keuli eilen Pentagonissa, kolme kahden hinnalla nimittäin. Kun olen jo vuosia suunnitellut sitä luumupuun hankintaa ja nyt on tullut myyntiin kauan odottelemani Onega, jota myydään Laatokan helmenä http://www.viherrinki.fi/tuote/keltaluu ... kan-helmi/ niin nyt tein täsmäiskun sitten kuin haukka jäniksen selkään. Ja toinen harkitsemani oli päärynä, Aunen sellainen. Emmin Pepin kohdalla, mutta en uskaltanut. Sit kylkiäisiksi otin ihan vaan Keltakanelin. Sitähän moon vuodet haikaillu. Niin tässä kuluu nyt sitten aika puita istutellessa suorastaan. Huh mitä touhua. Koitan panostaa hyvin salaojitukseen, raijaan kottikärryllisen hiekkaa montun pohjalle ja sitten kunnon kohoistutus. Nyt on vaan sitten visainen pähkinä, että mihin kohtaan sen luumun pistäis. Päärynä meni sinne minne suunnittelinkin.

No onhan mulla nyt puita, vaikkei vielä yhtään omenaa.. Se Tommolan rouva oli sitä mieltä että noi suomalaiset päärynät maistuu lähinnä raa'alle perunalle, ja niipä mä otinkin veli venäläisen kaveriksi, eli Rumnaja Kedrina (Tekee punaisia, raakileet on jo! ) ja sit joku makutesti voittaja tohtorin päärynä. Toi päärynä tuli mulle täysin yllätyksenä, en ollu ees tajnnu että niitäkin vois kasvattaa Suomessa! Luumuiksi otin niitä hybridejä eli tumma Kometa ja keltanen Mara. kirsikkaa otin happamana kans ton Latvian matalan ja makeana Leningradin musta ja oiskohan sitten Madissonin roosa, siitä toisesta puuttuikin se lajikenauha. Aika lottoomalla noi otin, en jaksanu/kerenny perehtyä niinkuin oisin halunnu. Mutta nythän sit voi joskus istua hedelmätarhassaan naukkailemassa valkoviiniä ja lukemassa vaikka venäläisiä klassikoita.. Mahtuuhan noita tohon, jos noi on kuiteski kääpiömallisia ja minimissään 2,5m ois istutuväli. Mutta jos nyt joku 3,5m ois ainakin väliä..?
Omenat jätin, jos ens viikolla kävis siellä viherlandiassa menettään malttinsa ja rahansa. Ja herukat ja muut multa puuttus kanssa. Mutta omenat sais musta olla isoja, ne pystyy kerään kuiteski helpommin korkeelta. kirsikat ja nää muut on tosiaan pieniä puita.

Oo, kunnon hedelmätarhameininkiä! Voi teillä menestyy vaikka mitkä siellä. Ja sama mulla noitten päärynöitten kans. Kai se on ku niitä ihmisillä Keski-Suomessakin kuitenkin aika vähän näkee? Ja pitkäänhän oli ettäei niitä ollu ees taimistoilla kauheesti täällä päin. Nyt ne on alkaneet olla suosiossa taas. Ja tosiaan tulee uusia lajikkeita Venäjältä ja Virosta. Siitä Tohtorin päärynästä sanoo Leif Blomqvist Puutarhan hedelmäpuut -teoksessaan että se on Kotipuutarha-lehden makutestin voittaja. Säähän sanoit tilannees sen lehen? Sithän sulla pitäis olla oikeudet lukea vanhoja Kotipuutarhoja nettiarkistossa? Käy kattoon jos löytyy se juttu. Mut miten mulla on Tohtorin päärynästä semmonen mielikuva että se ois ihan suomalaista perua? Joka tapauksessa noita venäläisiä päärynöitä on hurumykke, niitä voi tutkia kätevästi esim. Hirvensalmen taimiston sivuilta muistaakseni, joka tapauksessa Krannilan mesta, ne on uranuurtajia sillä saralla.

Minä laskelmoin että otan sen Aunen ku se on kuitenkin ehkä noista ihan hyvänmakuisiksi kehutuista talvenkestävin - ja sitten jos multa alkaa onnistua se varttaminen, niin siihen Aunen kylkeenhän voi sit varttaa muitakin lajikkeita. Ja ko se ei kasva kovin isoksi. En halua viistoistametristä päärynää tohon yläpihaan, piti olla itsepölyttävä suht pieni puu.

Jaha, nyt herättiin...

Nalle sää kun puhuit siitä muotopuutarhast ja toisaalta kasvilavoista, niin semmoseen törmäsin jonku lehen pääkirjoituksessa, olikohan Plaza-lehti (jota yleensä en lue ku siinä on niin modernia kaikki), oli mainittu siitä, miten Eija's Garden eli sen entisen Eija Klaucken, en muista mikä sen sukunimi nyt viimemmäs olikaan, puutarhassa on kuulemma kasvilavoista tehty muotopuutarha, ilmeisesti yrttejä ja vihanneksia? Koitin pikaisesti vilasta nettisivultansa mutta ei siellä näkyny kovinkaan kuvia siitä, yks kuva oli kuvagalleriassa, joka saattais olla siitä kohtaa. Se Eija's Garden on semmonen monia "huoneita" käsittävä kokonaisuus.

Voi herrajjestas, Harlis, noita sun hankintojasi! Luumun minäkin haluaisin ja miksei päärynääkin. Kersana tuolla etelämpänä meilla oli mummin (ja sittemmin omassa) pihassa julmetun iso luumupuu, pyöreitä keltaisia luumuja tolkuttomasti. Kannoin niitä joskus muovikassilla kouluun kavereillekin, kun muuten menivät kompostiin... Samoin pieniä keltaisia päärynöitä. Oli meillä talvipäärynääkin ja Viktoria-luumua ja kirsikkapuita. Ja valkeaa kuulasta, punakanelia, melbaa ja loboa. Huohhh...

Saatiin häälahjaksi kirsikkapuu, mutta ei se oikein viihdy. Viime keväänä taisi tehdä peräti yhden kukan. Onneksi toiseen omenapuuhun tulee jo omppuja. Kääpiöivään punakaneliin ei, se ainokainenkin raakile on pudonnut. No, jos sitten ensi vuonna. Pitäis kyllä tehdä invaasio Pentagoniin minunkin. Täällä vaan on talvella niin karut oltavat, että vitosen kasveja pitää olla jos meinaa että pärjäävät.

Marjoja ainakin tulee paljon, mustia ja punaisia. Karviaisiakin on joka puskassa. En sitten siirtänytkään niitä kahta ruppanaa, mitkä meinasin, nakkelin vaan reilusti kalkkia ja apulantaa juureen. Tänään kävin kitkemässä paksuimpia virnaviidakoita tontilta. Jos ei muu kasva niin p#%skaruoho ainakin! Ja terassin alta villivattua Viime kesänä yritettiin kitkeä sitä pois. Ei onnistunut. Viime keväänä oli päädyssä portaat sen verran huonossa hapessa, että päätettiin antaa vattujen olla, eipähän ainakaan tule vahinkoa lahojen rappujen takia, kun siitä ei kumminkaan voi kulkea raapimatta itseään verille. Ostopensaat ei tässä pihassa juhli, mutta tuo oman tiensä kulkija sen kun porskuttaa!

Lapiohommia on tiedossa taas syksymmällä, kukkapenkki on tursahtanut pahasti. Lähinnä kuunliljat ovat pössähtäneet niin isoiksi, ettei enää muuta näy niiden alta ja takaa. Niille on kyllä paikka katsottuna. Niin, ja joku vois kyllä tulla kitkemään nuo puskanjuuret. Mun kroppa ja kitkemyskyykkymys eivät oikein ole anatomisesti yhteensopivat.

_________________

iherbin koodi DIR831

Mä tajusin että meidän vissiin pitäs kaataa yks koivu.. Se kasvaa just siinä nurkassa mihin oon noita hedelmiä aatellu, ja yhtä puutarhakirjaa lukiessa tuli vastaan sekin pointti että se koivu imee kaikki vedet niiltä.. Plus että nyt sen sais suht siististi vielä nurin.. Hitto mikä homma niistä vaan aina tulee siivota ja palastella, en jaksais yhtään! On vielä ihan hyvän kokoinenkin, perkule...

Adira, joo tänä kesänä on tullu hankittua ahkerasti. Välillä oikeesti mietin että onko tää jo hulluuden puolella. Mutta olen suunnitellut kunniakkaasti pari vuotta näitä, en ole vain löytänyt aiemmin aikaa näille ja oikeaa hetkeä ja paikkaa. Mulla kuoli ensimmäiset kaksi omenapuuta ja niidenkin jälkeen vielä yksi. Olen oppinut tässä kolmen vuoden mittaan kohtuullisesti jo noista. Ekojen kanssa oli se virhe että ostin aletaimia ja ne pääsi multiin vasta syksyllä. Syysistutus, pah. Ei toimi. Kyllä täällä joutuu istuttaan jo kesällä ja kastelemaan kannullisen jokaisena helteisenä päivänä. Minä kastelen sateisinakin päivinä, koska silloinhan se auttaa parhaiten. Mua jännittää jo nyt, kun pitäis jättää naapurin ei-niin-hellään huomaan noi muutamaksi päiväksi kun lähettäis reissuun. Jos se ei osaa kastella? Kai mun on pyydettävä se kierrokselle ja selitettävä.

Nalle - kompostikuiviketta, polttopuuta? Koivuja aina saa. Ja ne kasvaa niin saakelin isoiksikin, pimentää auringon kuin se Kalevalan jättiläistammi vai mikä se oli.

Sehän on siis jo hyvän kokoinen polttopuuksi, ja kaatajankin tiedän ja palastelijan, mutta silti on siinä oma extrahommansa... Miestä ei kiinnosta aihe yhtään enää..

No on, kieltämättä. Mut tosihan se on että jos ei sitä kaada niin se imee kaikki vedet ja varjostaa suotta. Hedelmäpuut tarvii aurinkoa.

Meillä ei oo yläpihalla yhtään koivua just noista syistä. Ja kun niitä on ihan riittämiin tossa metässä heti. Ovelasti jätettiin ojan toiselle puolelle reunustamaan pihaa, ja ne on paljo matalammalla ku yläpiha, niin eivät pääse käsiksi yläpihan kasvattien eväisiin. Mutta liian varjon takia tullaan joutumaan harventamaan tulevaisuudessa. Alapihalla oli vesakko, mutta maalämmön keruupiirin asennuksen jäljiltä sekin jäi tasaiseksi kentäksi ja kaivatin vielä kannotkin pois. Sinnehän tätä eedeniä ois tarkoitus laajentaa. Hyötylandia pitäis tulla tonne alas. Sinne mahtuu vaikka mitä. Ja valo-olosuhteet paranivat kun naapuri teetti päätehakkuun isolle kuusimetsälle. Vaikka ois sitä valoa ollu ilmankin, minä tykkäsin siitä metästä. Se oli tosi kaunis. Mutta minkä teet? No, kaunis on näkymä nytkin onneksi.

Luin pressukesannoinnista. Olen suunnitellut että jos alkais pikkuhiljaa lisätä alapihalle multavuutta tekemällä sinne lanta-heinä-turvekompostin maatumaan niin kuin Ullan mullat -kirjassa. Ja ostais ison maatilapressun, semmoisen kumisen. Ja sillä kesannois laikun kerrallaan vuoden ajan, kalkitsis jne. Ja istuttais aina perunan ekaksi kasviksi kun se varjostaa tehokkaasti rikkakasveja myös. Ja myös haraamalla vois kesannoida. Jos vaan alkais pala kerrallaan vallata tota alaa? Pala kerrallaanhan se elefanttikin kuulemma syödään. Jos tota lähtee kertapierasulla yrittään, niin siinä varmaan loppuu vaan sekä voimat että into.

Ja samoin hiipii mieleen mahdollisuus kesannoida noiden isojen pihakivien ympärystä. Sanomalehtiä ja hiekkaa sen päälle, sit aikanaan vaan mullat siihen päälle? Mulla on aikomus istuttaa perennoja tonnekin. Eilen istutin Mme Julie Correvonin toisen kiven reunaan, sen tyvi jää verikurjenpolven ja jättipoimulehden varjoon mutta lämmin kivi luulisi olevan sille sinänsä miellyttävä kiipeilyseinämä. Todella sen huomaa, miten noi perennat rakastaa noita isoja kiviä. Jossain luki että jo muinaiset egyptiläiset tiesivät muurien pienilmastoa parantavan vaikutuksen ja heidän mukaansa kivimuurin eteläpuolella olosuhteiden paremmuus vastasi peräti 500 kilometriä eteläisempiä kasvuolosuhteita, kun taas muurin pohjoispuolella olosuhteet olivat verrattavissa 500 km pohjoisempana vallitsevaan kasvuvyöhykkeeseen. Aika iso ero. Kai se on että mitä pohjoisempana ollaan, sitä tärkeämpi on pienilmaston merkitys. Itellä ainakin näkee selvästi että just nuo rantut hedelmäpuut hyötyvät kohokumpareista. Tein kunnon patit taas.

Mä en taho keretä nyt millään tonne ulos tekeen mitään hyödyllistä, kuten mallaan puita tai niitä masikoita paikoilleen.. Tulee kaikkee muuta "lomakiirettä" ja kinkeriä vähän joka toiselle päivälle.

Mut mun ekat tomaatit on kypsiä! Kummassakin potissa on kaks kypsää tomaattia! En oo vielä poiminu..

Joo, meilläkin on noita puita naapurin puolella jonnin verran, joten omat on saaneet mennä.. Onhan tässä toki aina sekin mahdollisuus että joku kaunis päivä tulee kotii ja huomaa naapurin päätyneen avohakkuuseen ja kantojen nostoon... Toivottavasti ei sellasta kuitenkaan heti tule eteen, kun ei ole itsellä oikeen tuota rahotusta ruveta metsänomistajaksi.. Haaveillahan saa, ja lotota Ja se alkukastelu on vissiin huiman tärkeää noille puille.

Joo, alkukastelu on todella tärkeä ja sit myöhemminkin vaikka ovat olleet jo useampia vuosia maassa, mää annan helteillä vettä niille. Hyvää hyvyyttäni. Nyt varsinkin kun toi toinen tekee jo hedelmää, niin oon juottanu sitä että se sais tehtyä mehevät ompot. Eihän niistä kuivassa hyviä tule.

Eilen sain sen Onegan viimein kaivettua paikalleen, nyt on kaikki maassa. Osui sit tosi savinen kohta pihasta joten näpertelin semmosen kauheen maanvaihto-operaation, kaivoin savea pois ja tilalle tein hiekka - turvemulta - savi -seosta johon mätin kalkkiakin ihan huolella sekaan. Se tuli maanpintaan asti ja sen päälle vasta tein keon, johon pistin turvemultaa ja ruokamultakerroksen sekaisin ja vähän hiekkaakin jäi tohonkin kerrokseen vielä. Siis puuthan ei kasva missään turvemullissa, vaikka hyvähän sitäkin on vähän laittaa että tulee kuohkeutta pikkuisen, mutta teillä Nalle on se peltomaa varmasti ihan omiaan kivennäismaata ja sun puheiden perusteella kuohkeeta ja ns. "keviät mullat". Varmasti viihtyvät! Kalkkia ny kannattaa aina pistää.

Meillä tulee noita pallon mallisia kesäkurpitsoja aivan kauheesti. Mää en saa syötyä niitä. Muita taas ei kiinnosta. Huokaus. Ja avomaankurkkua (se on niin sileetä lajia että käy kasvihuonekurkusta, ei ole kitkerää) näkyi olevan tulossa lehtien alla aivan valtaisat määrät kanssa. Se lava on osoittautunut menestykseksi, ja siis siihen lisäsin vain kanankakkarakeita epämääräiseen kompostikasaan, siinä oli vanhaa kompostia ja puunjätteitä ja tuhkaa ja vanhoja (lannoiterikkaita) kasvusäkkien multia. Kurpitsat on järisyttävän kokoisia pehkoja.

Meilläkin Taimi söi ekan Gardener's Delightin eilen. Mäkin sain vähän. Se oli aivan järisyttävän makea, ikinä en oo niin makeeta tomaattia syönyt. Ja satoa on tulossa, kartteja paljon ja kukkivat hulluna. Paprikat samoin.

Hyvä kesä tämä. On lämpöä ja vettä. Oikein parahultainen.

Ei muuta ko nopiaan puut maahan, nyt ku saavat tän loppukesän juurtua niin ne saa todella hyvän alun kasvulleen. Minä tosiaan ruukaan kastella kannullisen päivässä, kaksi parhaassa joka puuta. Teen semmoset "kaulukset" mullasta kohokeon päälle, siihen "altaaseen" lorotan kannullisen vettä ja se vajenee siitä sitte. Sit se kaulus pitää hävittää tasaiseksi syksyllä. Toinen mitä teen ompuille, on se, että taivutan tervanaruilla ja kivillä oksat avoimeen kulmaan heti nuorina, kun niistä tulee ne perusoksat kuitenkin ja jos ne jää kovin yläviistoon, ne ei kestä omenoiden painoa vaan murtuu ja toisekseen pitää olla oksille hyvin sitä valoa. Taivutus auttaa. Se vaikuttaa myös siihen miten hormonit kulkee puun rakenteissa. Kuulemma aikaistaa satoakin. Tiiä häntä. Mutta se hyvä oksakulma on tärkeä. Tota vielä tärkeämpi on se, että puun juurenniska jää vähän vaikka näkösälle istuttaessa. Sitä ei saa päästää hautumaan syvälle multaan, puut tykkää olla silleen että juurenniska on hetsiltään pinnalla. Mulla oli vahingossa päässyt multa liettymään toisen perheompon juurenniskalle pitkälti ja ihmettelin ku se alko kauheesti yhtäkkiä kitumaan ja juromaan (no kauheesti ja kauheesti, mutta huomasin selkeesti) ja heti kun kaivoin niskan näkösälle, se on alkanut elpyä.

No siis mullahan on jopa ph-mittari, ostin joskus agrista. Tartteekin lukasta se ja tarvittaessa hankkia niitä testiliuskojakin niin nkee onko tosta yhtään mihkään. Koitin kattoo noista verkkoapteekeista niin ei ainakaan, täytyy jatkaa etsintöjä. Villi veikkaus on että toi pelto ois hapanta, sen verran pitkään se oli kuiteski männiköllä. Hapan ois ainakin mustikoille hyväks. Ne näyttäs ihanan selkeiltä kirjoilta noi Leif Blomqvistin marja ja hedelmäkirjat. Täytyy kyl koittaa saada noi ph:t kohdilleen. Lisäks aattelin kysäistä oisko yks maajussi tuonu mulle sellasen vanhan olkipaalin tms ja hevosenpaskaa, sais samassa kärryssä samasta paikasta. Jos niistä askartelis pohjat niille kasvilavoille, niin ei tarttis siitä pellostakaan niin paljoo raapia sitä multaa kasaan niitä lavoja varten. Ja jos oon oikein reipas niin aattelin ne lavatkin tempasta huomenna ainakin määrämittaan. Sen kasausta vaille valmiin pentuperennalavankin sain tänään kasattua lapsosten "avustuksella" Jos vaikka tällä viikolla sais senkin paikoilleen.

Mää oon ollu reissun päällä puutarhaorjana/orjapiiskurina.
Äidin kans tehtiin siskolle hieno perennapenkki. Siihen tuli seuraavaa:
- viinikärhö Mme Julia Correvon
- pioni Sarah Bernhard
- kevätkaihonkukka
- päivälilja (jaoin sitä minkä Nallelta sain)
- rentoakankaali
- vuorenkilpi
- ritarinkannus
- hopeamaruna
- jättipoimulehti
- ruskolilja
- keltakurjenmiekka
- siperiankurjenmiekka (Nallen paakusta pala)
- kullero (Nallelta tätäkin )
- palavarakkaus
- kuunlilja neljää eri lajiketta
- kääpiökurjenmiekka
- tuoksukurjenpolvi
- karpaattienkello
- nukkapähkämö
- ja tilat jätettiin myöhemmin mummulta saataville kultapallolle ja ukonhatulle

Tulee muhkea penkki kolmen vuoden sisään.

Sit innostin isän kaivamaan kaivinkoneella jänisten syömän omenapuun taimen pois ja hakemaan Haapaveden emäntäkoulun puutarhalta tilalle perheomenapuun. Sitten neuvoin tarkasti kohokumpareen teon ja istutin puut (isä toi lisäksi Pirjan) ja tuettiinkin ne vielä oikein oikeaoppisesti, jotta saavat paremmin juurruttua kun paikka on kuitenkin aika tuulinen. Yksi ainoa perheomppo oli ollut jäljellä ja siinä oli Punakaneli, Huvitus ja Sokerimiron. Ja nyt olen vannottanut äidin kastelemaan kunnolla taimia ja että suojaavat tällä kertaa nuo loppasuilta. Viime talvenahan sille aiemmalle puunraiskalle meni oikein polku, jänikset olivat niin perinpohjin sen syöneet. Isällä ja äidillä meni eka kierros opetellessa. Lisäksi hengissä sinnittelee kylmällä paikalla väärin istutettuna yksi omppu, joka on kuitenkin versonut toivon mukaan varrennuskohdan yläpuolelta. Sen isä kokeilee siirtää syksyllä kaivinkoneella isona paakkuna parempaan paikkaan.

Mutta siis on kyllä sanottava, että täällä on kauhean paljon köykäisemmät valikoimat taimimyymälöissä kuin Jyväskylässä, ja myös hinnat ovat kovat. Multasormet nyt pelaavat samalla pakalla kaikkialla, mutta siis noi perhepuu ja surkean pieni, likimain piiskataimi Pirja olivat maksaneet yht. 85 euroa!

Huomenna tädille kylään, ovat kunnostaneet suvun vanhaa kantatilaa. Epäilemättä luvassa on myös perennoja.

Huhheijaa, reissu tehtynä ja kotiuduttu ollaan! Oli vähän jo matkaväsyä ilmassa koko sakilla ja tyttöä alko vaivata koti-ikävä. Sanoin sille viimesenä reissuiltana, että yks yö nukutaan vielä täällä ja sitte aamulla lähetään kotiin, niin neiti heräs aamulla viijeltä hokemaan, että kottih, kottih. Sit se onneton nukahti väkisellä kasilta tunniksi ja ei keretty saaha sitä nukkumaan autoon, niin sithän se valvo koko kolmen tunnin matkan tosi väsyneenä. Uuraisilla huomattiin, että kaiken huipuksi vaippa oli falskannut ja Multi-techistä meni päälliset pyykkiin sitte. Kotona nukuttiin yhessä neljän tunnin päikkärit.

No, suvun vanhalla tilalla käytiin. Oli perennoja, oli. Mukaan sain kauan toivomaani purppurapunalatvaa ja dorianvillakkoa. Lisäksi jotain ihme aurinkopalloa ja ihanaa tuoksuvaa valkoista kesäleimua. Ja piikkipallo-ohdaketta. Ja mooseksenpalavanpensaan pikkuisia taimia. Onko Nalle sulla moosesta? Noi muut oli sen verta pieniä paakkuja, että niiden tarvii kasvaa muutama vuosi ennen jakoa, mutta moosesta saat jos haluat "poikasen".

Istuttelin tänäaamuna punalatvan, ohdakkeen ja leimun ja siirsin yhen päiväliljan karmeesti leviävän piiskun alta paremmin esille. Piiskua kuritin kiskomalla pois, samoin viiruhelpiä. Tarviiko kukaan kovasti leviäviä kyseisiä kasveja? Niitä sais.

Ullan mullat -kirjassa mainitaan että entisinä aikoina ihmisillä eli vahvasti uskomus, että joillakin ihmisillä vain on se viherpeukalo, kirja nimeää sen "onnekkaaksi kädeksi", on ajateltu että kasvit jotenkin vain viihtyvät joidenkin hoidossa paremmin kuin toisten. Kuulemma kylältäkin on ennen valittu kylvämään useampienkin talojen pellot sellainen mies, kenellä on tiedetty olevan onnekas käsi ja kenen on tiedetty saavan aikaan hyvän kylvöksen. Ja jossain vaiheessa on pidetty, että hysteerisyyteen ja heikkohermoisuuteen tai masennukseen taipuvaiset eivät saisi päästä puutarhatöitä sotkemaan, sillä heillä nähtiin olevan huono vaikutus kasveihin. Ulla on sitä mieltä itse, että tuskinpa sentään, puutarhatyö on hyväksi kaikille ihmisille. Ja minäkin olen ajatellut, että puutarhurointi on sellaista, että sen voi oppia. Mutta silti olen välillä löytänyt itseni palaamasta tähän teemaan - ehkä se jossain määrin pitää paikkaansakin? Olen miettinyt mummuani, joka ei todellakaan hoida ns. hyvin kasvejaan, mutta silti hänellä menestyy hyvin kasvit. Sitten on erinäisiä tuttuja, jotka kyllä ns. tietävät kuinka pitäisi tehdä ja tekevätkin, mutta tulos jää keskinkertaiseksi - ja naapurissa toisella kasvu on paljon parempaa, vaikka yhdessä jakavat vinkit ja juttelevat puutarhanhoidostaan. Ja siis mietin että onko se vain havainnointikyvyn tarkkuutta ja jotain semmoista että tuntee omat kasvinsa ja tajuaa ns. pienistä vihjeistä, miten niiden kanssa on toimittava? Mullahan oli nyt tässä sijainen omassa puutarhassa ja kun tulin takas, kävin tietenkin syynäämään, miten täällä voidaan. Kyllähän se oli ne koittanut ohjeiden mukaan epäilemättä kastella, mutta heti jotenkin otti silmään moni juttu! Että voi voi kun tuokin on päässy ny noin menemään jne. Melkoisen kastelutyön sai tehdä illalla. Ja yhtä ja toista yksilöä pistää paremmin. Ja tajusin että en mä oikein järjellä osaa sanoa ees, mistä ne vaikutelmat tuli, että täytyy tehdä nyt just tietyllä tapaa jonku tietyn kasvin kohdalla, mutta heti silti tiesi, että voi nyt on oitis tehtävä näin. Että onko kuitenkin niin että ihminen saattaa elää puutarhansa kanssa jonkinlaisessa symbioosissa ja sitä kautta toisilla ois läheisempi suhde kasveihinsa, ns. onnekas käsi? On mulla joskus sellainen olo että selvästi ymmärrän kasvin olemuksesta, että tuo on kasteltava, tuo on lannoitettava, tuo on siirrettävä - mitä milloinkin. Mutta voi minusta oppia näkemään nuo asiat kasveissa, jos osaa havainnoida niitä riittävästi.

Vielä riittää seinustalla istutettavaa. Saas nähdä, mihin laittais. Mielen taustalla väijyy ajatus uudesta penkistä! Mutta ehkä tyydyn pidättäytymään sellaisesta hulluudesta vielä ja täytän noita jo olemassa olevia.

Omenapuun sato vaikuttaa oikein lupaavalta. Tomaateista näyttää tulevan valtava sato. Japaninjalopähkinä täytyisi viimein saada jo juurtumaan. Ehkä istutan sen sipuli- ja kurpitsalavojen väliin? Sitten ne lavat viimeistään ensi keväänä pois siitä eri paikkaan ja nurmikkoa tilalle. Mutta tomaattilavat eivät kyllä tällä kokemuksella niin vain lähde tuosta liiterin seinustalta! On se niin otollinen paikka!

Mitä muiden viherpeukaloille kuuluu?

Tää viherpeukaloinen ihailee ähkytäyden kukkapenkin uumenista puskevaa ukonhattua Ja odottaa, minkä värisiä kukkia salkoruususta aukeaa. Siemenestä kasvatettu, viime vuonna, niin eihän sitä voi enää a)muistaa tai b)edes tietää, kun en muista oliko sekosiemenpussi vai jotakin väriä. Jonkunlaisen päiväkirjan pitäminen olisi ehkä kannattavaa, mutta emmääjaksa. Kuunliljoja pitää jossain välissä karsia ja siirtää, alkavat täyttää penkkiä liikaa ja peittää mm. ruusut. Päivänkakkaroihinkin olen ihan kyllästynyt. Kuihtuneita en enää jaksa leikata, revin kylmästi juurineen kompostiin. Tuolla niitä sikiää ojan varressa ja pitkin pusikoita ihan tarpeeksi. Punaisia oli joskus, mutta ne menivät ns. parempiin suihin muutama talvi sitten

Omppuja on monta tulossa, Maijaa ellen väärin muista. Laskin raakileita viiteenkymmeneen ja sitten lopetin kun vielä piisasi. Punakanelin ainokainenkin raakile on tipahtanut. No, ehkä ensi vuonna sitten. Se on muutenkin kääpiöivää mallia, liekö hedelmiensäkin kanssa kitsaampi. Mustia viinimarjoja kävin eilen poimimassa kaksi puskallista. Punaiset ovat samassa rivissä ja metrin päässä toisistaan, mutta niin vaan toisessa oli kaikki kypsää, toisessa ei. Interestink. Mustat pitäisi käydä poimimassa pois, ne loputkin.

Muovihuoneessa tomaatteja on muutama, sellaisia peukalonpään kokoisia pikkuruisia. Ulkona ei yhtään. Paprika ei vielä edes kuki, nuppuja kyllä on. Melonissa on kukkia, vesimelonissa ei edes niitä. Vielä. On tämä kylä sellainen Siperia, että kaikki kärsii kylmästä... Hyvin kasvaa vain rikkaruohot. Pyh.

Voitin muuten sodan kärhöpistiäisiä vastaan! On se mäntysuopa vaan kovaa ainetta! Yhtenä kesänä toukat kerkesivät kaluta koko köynnöksen ihan raadoksi, mutta nyt vahingot jäivät hyvin vähiin. Vartta kasvaa niin, että pitää käydä välillä kiskomassa latvoja pois seinän välistä, suotta ne sinne tallin vintille kasvavat.

_________________

iherbin koodi DIR831

Tää viherpeukalo on jumittunu ulos haravoimaan ja kasteleen puita. Voikohan niitä kastella liikaa? Sain kaikki maahan. Pistin kuiteski kumpuun, vaikka tokko tossa mäessä vesi seiso. Kaadoin eka kuoppaan pari kannua (syyslannan ja kalkin päälle) ja sit sen jälkeen oon lorotellu yhtä-kahta kannua per päivä. Noi multakaulukset oli hyvä vinkki, se toimii hyvin, etenkin kun toi maa on muuten nyt ihan pölisevää hiekan sekasta multaa. Mutta joku fiksaatio tapahtui haravoinnin suhteen, hyvä kun en aina poistuessani haravoi jälkiä vielä pois.. Sinällään ihan hyvä tykätä aiheesta, sitä hommaa riittää! Siihen jänis- ja muu riistasuojausongelmaankin luulen keksineeni ratkaisun: Täytyy aidata koko alue yhdellä aidalla talveksi, keväällä rullaa sen etuosalta pois. On se helpompi kuin jokaisen erikseen suojaaminen, myyräsuojaus sitten joka puulle erikseen. Siinä on jo nyt käyny yks hullu jänis parina iltana pomppimassa jotain ihme askelkuvioita ees taas, kattelee varmaan että mistä puusta sitä lumien tultua ekana aloittais..
Sitten aattelin että tarttis siivota noi kaks vanhaa omppupuuta. Niistä sais varttamisainettakin jos Harla tai ketään muuta kiinnostaa. Täytyy koittaa sosetta niistä omenista syksyllä, lajikkeista ei oo mitään hajua, paitsi että eivät oo samaa, toinen on myöhäsempi. Niittenkin olosuhteet on parantuneet kun yks koivu lähti.

Mulla ois taas uus kukkapenkin aihio, ja kaivinkone löyti taas isoja kiviä reunuksiksi.Tamppas vaan mokoma aika tiiviiksi sen toisen puolen, mutta eiköhän se siitä vielä möyhenny. Tarttee uudella fiskarsin kuokalla kuokkia, samalla saa juuret ja muut paakut pois.

Nyt tarttis vielä saada marjapuskat paikalleen, ja mansikka- ja parsapenkit ja ja..

Hienoo että pääsi kasvit Harlan kyydissä maailmalle! Ja mulla ei oo moosesta ja mulle todellakin kelpaa pikkumoosekset!

Pikkusen oon huomannu pientä infotulvaa ja ähkyä mun päässä tällä puutarhaosastolla. Tuntuu että just sille kovalevylle ei mahdu enää mitään uutta, kun oon nyt monen välivuoden jälkeen päässy touhuaan tuolla ulkona. Ja nyt sit pitäs perehtyä kaikkiin uusiin lajeihin.. Mun pitäs listata kaikki perennat paperille ja lajitella ne siinä vaikka valontarpeen mukaan ja siitä sitten ruveta suunnitteleen niitä penkkejä ja paikkoja niille. Mutta ei pysty! Taidan möyhentää suurimman osan sitä uutta kukkapenkkiä, lannoittaa syyslannalla ja tuupata noi ylimääräiset/uudet sinne, kattoo mitä sieltä sitten ens vuonna nousee. Jos sais sen listan aikaseks, niin vois ajatella asiaa talvella. Mulla on varmaan toistakymentä uutta kasvilajia tullu tässä kesän mittaan, erikä oo ees hajua mitä ne kaikki olikaan.. Mutta nyt on jo monta asiaa muutunu sen myötä kun oon ollu tossa suunnittelun kohteena olevalla alueella. Just haravoimalla siitä kaikesta saa käsityksen ja sen näppituntuman. Aluksi se 600-700m2 tuntui loputtoman suurelta alueelta, mutta eipä oo enää sitä. Ja hassua on etten raaskis laittaa ees marjapuskia siihen, kun oon tottunu näkeen sen aukeena niin haluaisin pitää sen sellasena. Kait se on sitä samaa tyhjän taulun ongelmaa mikä oli olkkarin suhteen, se kun saatiin valmiiksi niin en ois halunnu sinne yhtään huonekalua

Raparperipenkit hävitin muuten kokonaan kahdestakin eri paikasta. Tulin siihen tulokseen että niissä on joku tauti kun ne aina kuihtuu tähän aikaan kesää. Ei ne juurakotkaan kauheen terveiltä vaikuttaneet, toivottavasti ei oo mikään leviävä tai pysyvä tauti. Täytyy ostaa uudet taimet viimestään ens keväänä, ja tehdä kunnon paskapenkki niille syksymmällä.

Mä tein löytöjä mun omassa kukkapenkissä. Se ei oo edes vanha, mutta en todellakaan käsitä mistä sinne on pujahtanu toinenkin pioni...??? Sen kaiken sekamelskan keskellä tiheimmässä kohdassa on monta pionin lehteä, joita en tiennyt siellä kasvavankaan. En keksi muuta selitystä kuin että sillon kun sen ekan festiva maximan ostin niin ostinkin kaksi. Ne oli meinaan jotain syksyn tarjouksia. Ja mikä pioni se tuo toinen on niin ei mitään hajua, paitsi että kait kiinanpioni. Eikös kohta ois hyvä aika siirtää? Ja varjoliljoja löyty kans lisää yhden siirretyn sireenin uumenista, ja haravoidessa tuli yks keltainen sipulikin keskellä peltoa vastaan. Sieltä mä niitä joskus ennenkin aina bongailin ja siirtelin talteen. Tuo oli kyl ihan kynsiksi hajonnut mutta haitanneeko tuo, nyt niitä on aika paljon jo ruukuissa istutettuna oottelemassa sitä jemmalavan täyttöä.

Mä löysin jo nettkaupankin mutten vielä saanu aikaseks tilata niitä ph-liuskoja. se mun ph-mittari ei tajua mistään mitään, kaikki on neutraalia, kalkkivellikin. Kaikkee paskaa sitä saakin myydä.

Jos se on savolaista perua...? "Voiphan se olla, vuan voip olla olemattakkii..." Antaa varalta keskiarvon aina?

No joo, tuskin voi sanoa että paakut pääs hurjasti maailmalle oikein mutta kyllä oli hyötyä, sen verta järkälemäinen paakku oli varsinkin se siperiankurjenmiekka, mää jaoin sen yks ilta tonne omaan penkkiin sopivasti tyhjään kohtaan, ja siitä tuloo tosi muhkea siihen, sen eteen siirsin vuorikaunokin ja kuunliljan ja taakse jäi kanadanpiiskua ja ukonhattua ja kultapalloa. Sinistä ja keltaista siis. Varjolilja pääsi alati lisää varjoittuvaan kohtaan. Kullero vartoo vielä muovipussissa, en oo saanu päätettyä paikkaa vielä.

Vanhoista ompposista. Niistä ei kannata varttaa jos ei oo joku aivan erityisen erityinen syy. Nuoret puut tuppaa olemaan vähemmän tautisia sun muuta. Vanhoissa ei vuosittainen versonkasvu myöskään ole enää niin tymäkkää. Meillähän ois pari hengissä sinnittelevää anopin suvun autiotilalla, ne on istutettu jo ennen sotia eli vanhoja puita ovat. Keskellä mehtää. Muutaman hedelmän pukkaavat vuosittain, mutta niissä on muumiotautia aina. Olen harkinnut että jos koittais varttaa semmoiseen "joutilaaseen", esim. siihen Räävelin pehkoon mikä odottaa siirtoa joka tapauksessa ja on mainio koekappale kaikenlaisiin puuhiin. Mutta "vanhukset" ovat kauniita. Ja niiden suhteen täytyy olla aina hyvin varovainen toimissaan. Niissä runsas leikkaaminen saattaa saada aikaan yllättävää nesteiden ja hormonien kulkeutumista rungossa. Niiden juuristokin on jo vanhaa eikä uusiudu samalla tavalla kuin uusien puiden ja jos latvasta leikataan runsaasti ja siellä alkaa versoa yhtäkkiä kovasti, se voi vaurioittaa puun pahastikin, kun juuristo ei pysty vastaamaan kysyntään. Vanhasta puusta neuvotaan varovaisesti leikkaamaan. Leikkaa vanhoja elokuulla etteivät riehaannu. Ne saattaa alkaa tuupata vesiversoa ja sehän on ihan turhaa ja rumaakin. Isoja oksia jos joutuu leikkaamaan niin ite oisin kai niinkin varovainen, että yksi iso oksa vuodessa pois vain. Usean vuoden ajalle se nuorentaminen. Mutta ne voi ne vanhukset hyvinkin reipastua vielä kun otat hoivatakses niitä, eipä niistä koskaan tiedä. Monessa paikkaahan vanhat hoidetut lajikkeiden kantapuut tekevät vieläkin isojakin satoja.

Varttamisesta. Vapun tietämissä voi käsittääkseni varttaa liitosvartteita. Silmuttaminen tapahtuu heinä - elokuulla. Eli alkaa olemaan semmoiset ajat että kohta kokeilen sitä silmuttamista. Jännittää!

Mää oon syöny jo muutaman tomaatin. Outdoor Girl on aika mauton ja jauhoinen. Ei ole oikein minun makuun ensisijaisesti. Mutta noista vois saada suht hyviä soseita ehkä kun ne on tommosia jauhoisia. Ja ensi kesänä kyllä pistän Mustaa Venäläistä tonne liiterin seinustalle! Tanskan viennissä on kypsyminen vähän alullaan myös. Balconi Yellow on osoittautunut jälleen kerran luotettavaksi, kauhee määrä pikkupampuloita näkyy olevan ja aina vaan kukkii lisää. Mutta se näkyy tekevän parhaiten kasvihuoneessa. Ulkona isommat on jyränneet ne alleen ja ne vaan kukkii, ei näy raakileita.

Hukun kesäkurpitsoihin. Vaikka oon jakanut niitä Eight Balleja vähän joka puolelle jo! Se keltainen Yellow Splash mikä sulla on Nalle, ei oo läheskään yhtä satoisa. Voi kun ois sattunu sulle tommonen "kasipallo". Joka haluaa tuottoisan kesäkurpan, istuttakoon kasipallon. Ens vuonna istutan vaan yhden kesäkurpan. Ja paljon avomaankurkkua. Vois laittaa vaikka niitä nypyläisempiäkin ja säilöä. Ens kesänähän ois tarkoitus saada nää istutukset alapihalle! Koska ei mulla voi olla tossa yläällä enää noi lavat kun se saakuran japaninjalopähkinä on saatava siihen jo kohtapuoleen paikoilleen. Se pitäis saada juurtumaan, mutta miten - kun se paras paikka ois keskellä sipulilavaa! Kaivanko sen sinne keskelle mököttämään vai mitä teen? Se alapiha sen sijaan masentaa lähinnä. Kävin siellä eilen (puhuu kuin suurestakin taipaleesta ) ja talo ja puutarha näyttää hyvältä alaviistosta katsottuna, mutta voi mikä heinikko tuolla rehottaa. Vattua ja horsmaa ja sitä jotain ihme heinäkasvia, kaunishan se on, aamukasteessa varsinkin kun on pitkä heinä ja sellainen punertava kukinto päässä. Mutta mitenkä se sieltä masennetaan? Muistuttelen itseäni, että pala kerrallaan, pala kerrallaan. Ja vannon hommaavani sitä turpeista hevosenkakkaa. Isä varoitteli hommaamasta lehmänpaskaa peltoonsa, koska kuulemma heinänsiemenet tulevat elukan läpi ja sitten niitä on kaikkialla. Ja lehmänpaska kuulemma pilaa pellon pitkäksi aikaa muutenkin. Isällä oli mennyt peltojen kanssa pitkän aikaa ennen kuin oli saanut ne luomuilukuntoon lehmänpaskan jäljiltä. Isä on siis ihan viljelijä, luomusellainen. Tosin nyt eläkkeellä jo. Ja Ullan mullatkin kyllä kertoo lehmän- ja sianpaskan olevan ns. kylmää ja on sitä mieltä, että niitä ei missään nimessä passaa kompostoimattomana pistää maahan. Se on varmasti tosi. Hevosenpaska ja lampaanpaska ovat kuulemma ns. lämpimiä. Onhan niissä se koostumus semmoinen vähemmän vetinen ja ei niin tiivis. Meillä tuo maa kaipaa turvetta, joten se turvekuivikkeinen hevonkakka ois kyllä ihan nappihomma.

Piirtelin mää jo semmoista suunnitelmaa paperille eilen... Kiviaitaa, kasvihuonetta, rangoista tehtyä aitaa, kasvilavoja, kastelutynnyreitä... Jonkinlaista innostusta on siis jo olemassa kuitenkin.

No, hyvä esimerkki siitä, miten heinäkuun alussa ehtii vielä hyvin kylvää salaattia ja hernettä sun muuta on tossa meidän kasvarin vieressä lavassa. Hyvin on salladokset lähteneet, tosin minä esikasvatin muutaman viikon niitä kasvihuoneessa pikkupoteissa.

Daalioista kukkii Yellow Star ja muissakin on jo nuppuja. Pitäis käydä kuvailemassakin kun sais aikaiseksi. Ompuista tän kesän perheomppo on jo taipunut kun se oli jokusen viikkoa taivutuksessa kun oksakulmat oli niin surkeat. Eilen otin narut pois ja niin nätisti on nyt puu. Mulla taitaa olla siitä kuva ennen taivutusta, pitäis laittaa vaikka ennen - jälkeen -kuvat huvikseen.

Mut nyt puuhaillaan talon yläkerran parissakin, niin puutarhassa lähinnä kastellaan sitten. Hyvältä kuulostaa Nalle sun kastelurytmi, tolleen kastelen ittekkin. Heti oli puut kärsineet kun oli sijaiskastelija, liian vähän vettä. Ei ne liika paljon tämmösillä hellekeleillä voi saada, uskoisin. Ei ne kohopenkissä rinteessä voi helteellä liikaan kasteluun kuolla! Mutta kuivuuteen voivat. Joten anna mennä vaan huoleti.

Mun salaatinkasvatus oli aika turhaa, kun en tykkää lehtisalaatista tai muusta sellaisesta "vetelästä", syön mielummin jäävuorta tai ihan kaalia. Retiisejä en jaksanut harventaa, eli olemattomiksi jäivät, mitä nyt vartta ja lehtiä on hurjasti. Kitkeriksikin pääsivät, kun pari kertaa kuivuivat pahasti huoneessa. Ensi kesänä tuskin jaksan muovihuonetta enää pystyttää, jotain yrttejä, hernettä ja muuta kevyttä saatan laittaa ruukkuihin terassille ja pihalle. Ei laiska jaksa. Perustan sitten ennemmin vaikka perennapenkkejä tai istuttelen ruusupuskia.

_________________

iherbin koodi DIR831

En minäkään niitä löllöjä perussalaatteja kasvattele. Pari lollo rossoa, sit just jäävuorta ja oisko sidesalaattia. Sitä oli ainakin viime vuonna, mut nyt oli siemenpussi hukassa. Taitaa olla kolmee sorttia, kai siellä oli rucolaakin ja siis sitä on huomattavasti vähemmän syöty (loppasuut siis) ku viime kesänä. Kyllä siinä taitaa olla perää että ku sen kylvää myöhemmin, loppasuita ei oo niin paljo. Ja rucolahan on aika nopeekasvuinen.

Minäkin pistin vaan yhen lavan, jossa on auringonkukkia, herneitä, tilliä, pensaspapuja ja salaatteja. Meni se alkukesä niin tuusatessa muuta että jäi nuijen laittaminen sillon. Mutta hyvin ehtivät. Minä söin viime kesänä jäävuorisalaattiakin lehti, pari kerrallaan reunoilta enkä oottanu koko kerää.

Ja salaattien suhteen osoittautu tosi hyväksi vinkiksi jostain puutarhalehestä se, että esikasvattaa ne. Minä kylvin mansikantaimien kennoihin noi ton lavan kasvatit kaikki, kaks pikkukennoa vaan. Muutama siemen yhteen pottiin aina. Pienessä lavassa ku kasvattaa, niin esikasvatetut on helpompi saaha oikeisiin kohtiin ja ei tuu hukkavälejä niitten siemenien kohalle, mitkä ei idäkään. Viime vuonna käytin siemennauhaa ja jäi tyhjiä kohtia. Ilman muuta aion esikasvattaa jatkossakin.

Ja yks mitä vois avomaankurkuille tehä jatkossa, on että taivuttais kasvilavan päälle vaikka pajuista kaaret ja nostelis kurkut niitten päälle kasvamaan, niin sais useampia taimia pienempään tilaan edullisiin olosuhteisiin.

Mä todella liputan kasvilavaviljelyn puolesta. Siellä suvun vanhalla tilalla oli äidin tädillä kasvihuone ja kasvimaa aika iso, sillä kasvit kasvo ihan maassa penkeissä ulkona, oli just pensastomaattiakin kuten mullakin sun muuta. Niin ensinnäkin oli ihan kauheesti rikkaruohoja kaikkialla. Ja toisekseen kauheen pientä ja kituliasta kasvustoa, vaikka pienilmasto oli hyvä. Kyllä lavat pitää niin näppärästi lämmön, kosteuden ja muhevuuden. Ja ravinteet ei suotta valu maaperään, vaan menevät kasvien käyttöön. Ja vaikka rikat toimii elävinä katteina, musta siistiä kasvimaata on mukavampi kattella ja hoitaa eikä se houkuta niin etanoitakaan.

Mulla sipulilava ryöppyää sitä "elävää katetta" mitäs en ajoissa kattanut oljilla. Mutta näkyypä nuo kasvaneen kokoa, joten oon antanu sitte rikkainkin kasvaa vaan. Toistaiseksi. Onhan ne nykittävä ettei ne ala siementää.
Mutta olen kokenut kurpitsa- ja kurkkulavani myötä varsinaisen heurekan ton kattamisen suhteen ja iloitsen todella, kun tulin laittaneeksi vadelmat myös katekankaaseen. Niin siistiä ja niin hyvä kosteustasapaino. Ilman katetta toi kurkkulavakin ois kauhee ryteikkö kun se oli semmonen multajätekompostikasa. Ensi vuonna pistän ulkotomaatit ilman muuta katekankaaseen myös. Niillä on nyt olkikate, mutta ei se oo yhtä vakuuttava, rikat sielläkin rehottaa ja olki tuppaa homehtumaan. Se vain harmittaa, kun nuo katekankaat tuppaa olemaan enempi vähempi muovia. Mutta miten korvaat sen niin, että systeemi ei ala homehtua? Vanhat räsymatot vois olla käypäsiä? Ruohonleikkuujäte ois tosi hyvä kate, mutta kun mulla on alleleikkaava leikkuri. Ostettiin semmonen ku haluttiin, että se parantais nurmikon multavuutta ja lannoittais sitä ja siihen se on ollutkin kyllä tosi hyvä. Pitänee pohtia tuota kateasiaa.

MÄ sit ostelin kotimaista porkkanaa eilen 2e/kg, jostapa tuli mieleeni, et sitä multaa on vaan PAKKO alkaa haalia tälle tontille. Piste.
Jotenki ihan roisia. Ja sit potut, uusia pottuja oli joo, mut niin kämäsen näkösiä että jäivät kauppaan...

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!