Sakset syhyten kyttään hebelmäpuita, joko vois, ei vielä...ei vielä...ei vielä...Tänään oisin jo menny, mutta rupes satamaan vettä. Muistaakseni leikkaus tehdään mieluiten kuivalla pilvipoudalla. Eikä sateessa rämpiminen muutenkaan houkutellu. Tiedän että runsas leikkaaminen saa puun innostumaan kasvuun entistä pahemmin, mutta kun ne on ihan täynnä vesiversoa, kuin siilit. Nuoria puita nuo omat pihapuut, joten muotoilenkin niitä vielä. Valkeakuulas teki ensimmäisen kerran useemman ompun viime kesänä. Kahdesta muusta saadaan vielä odotella satoa. Luumupuita en leikkaa, muuta kuin vahingoittuneet oksat. Paras sadontuottaja pökkäsi viime syksynä 60L luumua, jösses. Meni siitä latvus poikki, eikä ihme. Päärynään en ole myöskään koskenut saksilla, siinä oli viime keväänä pari nuppua, muttei vielä jaksanut tehdä hedelmiä. Nyt näyttäis kukkasilmuja olevan todella paljon, jännää.
Anoppilan omppupuille tarvii jo järeemmät aseet. Moottorisaha ja tikapuut. Oon monen vuoden rojektina niitä vetäny matalammaksi, kun ovat suuria kuin vaahterat. Satoa ei kuitenkaan tuu sen enempää, kun kasvaa vaan vihreetä ihan jumalattomasti. Ekan kerran jälkeen anoppiraukka oli aika surkeen näkönen, kun kynin sen puut. Mutta kun sai syksyllä isoja ja hyvin kypsyviä omenoita, niin sain luottamuksen takaisin
Anoppi haluaa myös, että puut ruiskutetaan kevättalvella, ötököiden torjumiseksi. Sen saa ukko hoitaa, minen ala myrkkyjen kans lutraamaan. Vaan auttaisko siihen rasvaton maito?