Täällä ilmoittautuu yksi, jolla on nyt induktiota takana tasan viikko. Aseina on toisessa kädessä keittiövaaka, toisessa tuo sama kirja alkukielellä (eli
New Atkins, New You) ja naapurissa olevan kuntoklubin jäsenyys. Paino on nyt pudonnut viikossa 2,2 kiloa, verenpaine laskenut 10/7 pykälää mainioihin lukemiin 120/78 ja vointi ja fiilis ovat
Tuosta kirjasta sanoisin ensin, että minusta se on aloittelijalle oikein loistava (varsinkin kun ei tarvitse kiinnittää huomiota suomennoksen kökköyksiin). Hyllystä löytyy myös muutama Heikkilä, kaikki Varpun kirjat, kaikki Schwartzbeinilta sekä Atkinsin ylläpitokirja (jossa on sivumennen sanoen myös kömpelö suomennos). Olen lukenut ne kaikki, osan pariin kertaan, mutta käytännön oppaana tämä
New Atkins on minusta paras. Se on selkeä, johdonmukainen ja yksityiskohtainen, joten valitsin sen käsikirjakseni, kun nyt aloin tähän juttuun tosissani.
Itselläni systeemi pelaa parhaiten niin, että punnitsen kaiken tarkasti ja kirjaan joka suupalan. Tässä on hyvänä apuna Kalorilaskuri.fi-sivusto. Sinne on helppo heittää kaikki syömisensä ja liikkumisensa, ja ohjelma hoitaa loput. Sieltä saa niin makrot, mikrot kuin kaloritkin prosentteina ja grammoina, ja on koko ajan tarkasti jyvällä siitä, missä menee. Omat makrosuhteensa voi asettaa asetuksista ja ohjelma kertoo, paljonko vielä puuttuu mitäkin. Sivusto on maksullinen, mutta se on niin hyvä työkalu, että minusta se on hintansa arvoinen. Säästää hermoja ja aikaa ja kannustaakin mukavasti, kun sieltä saa kivoja painokäppyröitä.
Lisäksi minulla on Excel-tiedosto, joka on muokautunut ties kuinka monen kitukuurin aikana. Syötän sinne painon päivittäin ja muut mitat kerran viikossa ja saan tulokseksi kannustavaa grafiikkaa. Tiedän, että itse Atkinskin sanoo, ettei pidä punnita päivittäin, mutta ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia: jotkut eivät tykkää tai ehkä edes hyödy päivittäisistä punnituksista ja tarkasta kirjaamisesta, mutta minua tarkka visuaalinen palaute erilaisten käppyröiden muodossa kannustaa kovasti. Tiedän itse, mikä minua motivoi, joten aion sanoa huihai tälle neuvolle. Joku toinen toimii toisella tavalla ja se on sitten hänelle hyvä tapa.
Taustoista sen verran, että pudotettavaa on ihan riittävästi: lähtöpaino oli yli 82 kiloa, mikä on henkilökohtainen painoennätykseni ja todella liikaa 159-senttiselle. Minulla on ollut viimeisen 20 vuoden aikana varsin komea ja jojottava laihdutus- ja paastohistoria, ja ikää on nyt 51. Ei siis todennäköisesti ihan helpoin laihdutustilanne, mutta ei auta, nyt haluan löytää itseni tämän laardikuoren alta. Mielikuva itsestäni kun on yhä se kolmikymppinen, joka painoi 56 kiloa. No, nyt tavoite on päästä ennen kesän loppua jonnekin normaalipainon ylärajan (63) tuntumaan, ja viilata sitten loppuvuosi painoa sille kohdalle, mille se lopullisesti haluaa asettua. Vuoden kuluttua olen toivottavasti itseeni tyytyväinen ja hyvinvoiva karppi, joka uiskentelee loppuelämänsä karppilammikossa sutjakkana ja ruoasta liikaa stressaamatta. Tarkennan vielä noita ajallisia tavoitteita, kunhan näen vähän tarkemmin, kuinka tehokkaasti tämä induktio puree.
Noudatin jo viime vuonna vajaan puolen vuoden ajan jonkinlaista mutukarppausta, missä jätin pois leivän, pastan, perunan ja sokerin, mutten koskaan punninnut mitään enkä tsekannut makroja. Paino ei pudonnut kuin muutaman kilon, kunnes tyssäsi siihen. Hyvä juttu oli, ettei se myöskään noussut, vaikka käytin liberaalisti kermaa, voita ja muita rasvoja. Olo oli hyvä ja energinen ja ruoka oli hyvää. Opin siitä kaikesta sen, että sitten kun olen päässyt normaalipainoon, selvästikin osaan elää karpin elämää ja pitää painon paikallaan, eli ylläpito luultavasti onnistuu. Painon
pudottamiseen tuollainen mutukarpaus ei kuitenkaaan riittänyt, ei ainakaan tällä historialla ja iällä. Tajusin todella, että jos ihan oikeasti laihtua meinaan, niin tämä homma pitää ottaa tosissaan ja tarkasti, ja sillä tiellä tässä nyt ollaan oltu viikko. Tuohon mutukarppauksen ja tämän induktion väliin mahtui vielä surkea kolmen kuukauden jakso, jolloin en tehnyt käytännössä mitään muuta kuin töitä, töitä ja töitä, mikä tarkoittaa istumista koneen ääressä aamusta iltaan ja yöhön. Hain (vastoin parempaa tietoani!) paineisiin helpotusta hiilareista, ja kun siihen yhdistettiin omaksumani uusi liberaali rasvapolitiikka, niin huonostihan siinä kävi: lihoin kolmessa kuukaudessa viisi kiloa ja rikoin siis lopulta oman painoennätykseni.
Tällainen tapaus siis joukossanne uiskentelee. Onnea ja intoa kaikille induktion kanssa! Yksi uuden vuoden lupaukseni oli muistaa olla ihana. Sovitaanko, että meistä kaikista tulee tänä vuonna ihania!
