Kwasnievskin ruokavaliosta[/b][/u]
... meikäläisen viime vuosien karppaustyyli on jotain, josta juuri kukaan ei ole edes kuullut, eikä varsinkaan karppilammikon ulkopuolella. Ehkä siksi käy niin, että kun täällä joku tuolloin tällöin kyselee tai kertoo Kwasnievskistä, niin tulos on vähän sama median atkinsson-käsitykset, jotka leimaavat Atkinssin munapekonivoilla mässääväksi hiilihydraatittomaksi dieetiksi... eli ei ihan sellaiseksi kuin miksi Roope itse se suunnitteli ja kuvaili.
Noh. Aivan kuten Zonessa ja Montignackissa ja painonvartijoissa ja Atkinssissa ja keventäjissä ja Nutrauksessa, on tässä Kwasniewskissakin muutama ikioma jippo, joita painotetaan selvästi enemmän, ja jotka määrittävät tyylin ja ovat aika lailla must-juttuja. Ja sitten on joitakin asioita joita voi tai ei voi tehdä, niinikään tyyliin kuuluen. Kirjan lukeminen on aina parempi juttu kuin pikasäännöt, mutta tätä kirjaa eikä edes nettiohjeita** ole Suomeksi missään (toisin kuin useimmissa muissa tyyleissä), joten laitan tähän ne tärkeimmät kehykset edes:
1. Makroravinteet ja riittävä rasva ovat tosi tärkeitä. Ja makrot ovat sellaisia, että ylläpidolla jokaista syötyä valkuaisgrammaa kohden pitää ruoasta löytyä 0.8 grammaa hiilareita ja 2.5-3.5 gramman verran ihka oikeaa rasvaa. Suomeksi:
- jos syöt päivässä
60g valkuaista (mikä on 9 munaa TAI 300g sikanautaa TAI puolitoistakiloa partaäijää),
- niin samasta päivästä pitää löytyä noin 50g hiilareita (muniin ja sikanautaan erikseen, kun taas partaäijästä taitaa tulla vähän liikaa eli osa pitäisi korvata juustolla ja jättää muut hiilarit pois)
-
ja tarvitset vielä 150-210 grammaa rasvaa (eli yhdeksään munaan joudut lisäämään vähintäin melkein 150g voita, ja 22-prosenttiseen sikanautaankin lisärasvaa tarvitaan se 100g voita)
--> Jos haluat vähemmän kaloreita, et vähennä niitä rasvasta vaan kaikesta, niin että suhteet säilyvät
--> Kwasnievksi ei todellakaan ole mikään proteiinidieetti
2. Rasvan ja valkuaisen ravitsemuksellinen laatu on se toinen iso juttu. - Rasvojen laadun takaa (tuore) kolesteroli: mitä enemmän sen parempi (kukapa olisi uskonut

). Toinen laadun tae on rasvan tyydyttyneisyysaste: mitä isompi, sen parempi. Niinpä ykkösenä loistavat munankeltuiaiset ja luuydin... ja hyvinä kakkosina tulevat sitten possunrasva ja voi.
- Valkuaisen laadun taas takaa eläinperäisyys ja hivenet. Siksi fileet ja vähärasvainen paistijauheliha häviää kirkkaasti rasvaisille ruhonosille, jotka ovat vähempiarvoisia kuin sisäelimet ja luuydin tai munat. Ja kovasti suositeltuja ovat myös luista, rustoista ja nahkoista keitetyt liemipohjat, minraalien ja kollageenin takia. Juusto ja hapatetut maitotuotteet ovat niin ikään sallittuja eikun suositeltujakin.
--> ... joten valitan, vegaani-Kwasnievskiä ei todellakaan ole olemassa. Eikä vegetaaristakaan. Lakto-ovo-luuliemi-vegetaristi ehkä juuri ja juuri?
... eikä proteiini-Kwasnievskia, eikä vähärasvaista Kwasnievskia eikä kasviöljy-Kwasnievskia eikä induktio-Kwasniewskia.
... Ja jopa hiilaritietoisuus menee täällä menee päälaelleen, koska Kwasniewskissä vältellään fruktoosia enemmän kuin tärkkelystä.
Mutta toistan: tässä on kysymys yhdestä karppaussuunnasta. Ei karppauksesta yleensä
--> Kawasakissa kookosrasva häviää kirkkaasti voille, vaikka sallittuja ovat kummatkin. Ja syynä on se, että voissa on mukana ne vasikalle eli kasvavalle nisäkkäälle tarkoitetut 400 muutakin hiventä, vitamiinia ja entsyymiä. Lyhyiden antibakteeristen rasvahappojen ja tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin lisäksi, tietty. Varsinkin öljyinä kasvirasvat ovat tuohon verrattuna vain tyhjiä kopioita oikeasta, ravinteikkaasta ruoasta
3. Kwasnievskissa ei pyritä tikuissa näkyvään ketoosiin. --> Siksi hiilareita syödään enemmän kuin induktiolla, ja heti alusta alkaen (... turha mainita tuo tosin, koska nykyisessä suomalaisessa ravitsemusilmapiirissä kukaan ei takuulla ala millään näin hirmuisella jutulla J)
-->... ja siksi valkuaista ei tarvitse (eikä pidä) syödä yli kehon rakennustarpeen (johon riittää ihan ravitsemustieteen virallisissakin teorioissa ja jo moneen kertaan todistettuna alle gramma ja kilo)
Kuullostaahan mahdottomalta? Tietysti! Eikä tuossa ole ollut sanaakaan siitä, kenelle tämä toimii.
--> ... mutta silti: nämä ohjeet on kolesteroleineen ja tyydytettyine rasvoineen (ja jopa perunoineen ja valkoisine jauhoineen, jotka tässä ovat minimäärinä sallittuja) suunniteltu juurikin sairaille kehoille.
--> ja... mutta näillä ohjeilla tehdään Puolan klinikalla diabeetikoista ja muista metaboolisista oireettomia. On tehty jo vuosia.
--> Ja mikä tärkeintä, kyseessä on
näyttöön perustuva ja mm diabeetikkojen terapeuttiseksi tarkoitettu ruokavalio, jota on testattu jo vuosia ja joka on selvinnyt Puolan tiedeakatemian asettaman asiantuntijakomitean tarkastelun (aivan kuten AnnikaD'n ruokavalio Ruotsissa). Sen käyttäjiä maailmalla kuulemma 1-2 miljoonaa (siis selvästi vähemmän kuin Atkinssilla mutta silti aika monta). Ei se toki ole ainoa toimiva diabeteksen hoitotapa mutta ilmeisen toimiva. Jopa niin että sen kehittäjälle on ehdotettu Nobelin lääketieteen palkintoakin.
[i]Huom: Vastaavat kehykset voi tehdä noihin muihinkin yllä mainittuihin. Ja kehyksiltään ne ovat kaikki erilaisia, vaikka miten Atkinssia ja Kwasniewskiä voi käytännössä toteuttaa yhtä aikaa, kunhan valitsee kummassakin oikein. Mutta paikkareita ja Kwasnievskiä ei voi...
** HuomHuom: Epävirallisia sivuja löytyy googlaamalla nimillä "Homo Diet" tai "Optimal Diet" ynnä "Jan Kwasnievski".
Jatkoa vuoden 2017 alussa, koskapa sekä karppaus että Atkins että LCHF ovat hyviä kaapattavia markinahommiin, ja sanoma tuppaa hiukan muuttumaan näissä mittelöissä. Kawa on onneksi niin tuntematon ja y.o. määrityksillä vaikeampi kaapata, mutta muun muassa hiilarien osalta se on aika lailla erilainen kuin Atkins tai LCHF nykymuodoissaan, koska se toden totta suosii tärkkelyksiä rehujen kustannuksella. Siis kawassa tehdään ihka oikeasti kaikki väärin, voisi vaikka sanoa
. Tässä (ja rasvoissa) aikoinaan köyhän Puolan kawa eroaa eniten vauraan Ruotsin LCHFstä, vaikka grammamääräisesti ollaan hiilareissa ainakin nykyisin ihan samalla hehtaarilla. LCHF suosii maanpäällisiä vihreitä, paljon. Kawassa taas ihka oikeasti suositaan tärkkelystä - ja sitä koristepersiljatupsua ja hapankaalitilkkaa. Peruna ja juurekset on helppo jalostaa rasvalla mukavaksi lisukkeeksi, puhumattakaan siitä miten hyvin rasva uppoaa tällaisiin tärkkelyksiin niin että kummastakin puhkeaa esiin niiden parhaat puolet, siis maussa. Avokaadoja ja granaattiomenaa ja kukkakaalia ja romainesalaattia ei kielletä, vaan eipä niitä vaaditakaan lautaselle. Näkyvät toki joskus, koristeina
. Siellä on ohjeissa ihan reilusti vehnäjauhojakin (vähän), vaikka minä joudunkin korvaaman nuo gluteenittomilla pottujauhoilla. Ero on siinäkin melkoinen Ruotsin malliin, jossa jauhojen tilalle ehdotetaan mantelia/kookosta/chiaa/tiesmitäsiemeniä; kaikki kaukaa rahdattuja, kaikki kalliita ja yllättävän moni tuote kaukana alkuperäisestä kunnostaan pitkän matkan ja kaiken maailman hyllysäilytysten jälkeen.
. Samoin LCHF ja paleot tihkuvat kaikenlaisia inkkarisokereita ja vuorisuoloja ja sensellaista erikoisuutta. Kawaan riittää suola - ja jos oikein haluaa hifistellä niin sokeriksi voi valita puhdasta glukoosia eli panimosokeria JA sen lisäksi vähennetään makeutta ylipäätään. Sokerikielto kun tulee ensisijaisesesti fruktoosikiellosta, ja vasta sen jälkeen hiilarirajoituksesta.