voisinpa nyt tännekin päivitellä kuulumisia, kun edelliskerrasta vierähtänyt aika tovi. Lapsi lähti päiväunille isänsä kanssa vaunuilla joten minulla on kerrankin vähän omaa aikaa
Lapsesta on varttunut toimelias 2-vuotias taapero, joka puhuu lyhyitä lauseita, käy potalla ja on reipas äidin apulainen. Kaikessa haluaa olla mukana, tiski-ja pyykkikonetta tyhjentämässä, siivoamassa yms. sanoo aina että "äiti apu apu!"
ja apulainen ryhtyy innolla hommiin. Hyväntuulinen ja huumorintajuinen on kuin mikä, eikä itke ja valita kuin syystä (väsyä tms).
Terveenä on pysynyt edelleen, ja puoltoistavuotiaassa ampaisi yllättäen kooltaan hitusen keskikäyrän yläpuolelle, pitkä tyttö siis ja paino sopivassa suhteessa.
Tissiä saa edelleen, mutta enää ei syö 100% kwasniewskia sillä aloitti perhepäivähoidossa ja siellä syö pari ateriaa. Löydettiin kuitenkin hyvä paikka, sillä heillä linja on aikalailla hyväkarppia; mahdollisimman paljon luomuruokaa, runsaasti kasviksia, marjoja ja hedelmiä, ei sokeria, ei valmisruokaa vaan kotiruokaa, viljoja ei joka päivä mutta silloin kun on niin täysjyvää (ei ihan kawaa tämäkään mutta ihan ok jos ei mitään oireita tule), ei margariineja eikä kevyttuotteita, rasvoina luomuvoi ja oliiviöljy. Mukaan laitan juomaksi raakamaitoa. ja runsaasti ulkoilua ja luontoretkiä. Ei tämän parempaa uskalla toivoakaan.
Oppi siis pikkuhiljaa hoidossa syömään leipää, josta ajattelin että mikäpä siinä jos jonkun yhden leivän päivässä syö, eikä kuitenkaan mitään muroja, keksejä tms roskaa. Noh, samoihin aikoihin ukko innostui yhdistämään aamupalaansa paahtoleivän, eikä siinä mitään mutta lapsi meinasi innostua leivistä niin että passasi aiemman keltuais+voi+kasviksia+marjoja -aamupalansa, ja tykkäsi että syö vain yhden paahtoleivän pelkiltään, ei mitään päällisiäkään saanut laittaa. Tämä oli huonompi homma, kun tuli hoidossa heti nälkä ja kiukku ja meinasi mennä leivänsyönniksi koko ruokavalio. Ja eihän tietenkään hoidossa ole niin runsasrasvaista ruokaa kuin kotona, joten rasvaton runsashh-aamupala oli mahdollisimman huono aamunaloitus. Noina parina päivänä oli lapsessa nähtävissä ero ihan käytöksessä asti; kiukkua ja huutoa, mikä ei ole hänelle tyypillistä. ja ummetuskin alkoi vaivata.
Ratkaisin sitten ongelman tekemällä aamupalaksi kehittelemäni kawaleivän, joka maistuu lapselle ja on optimaalinen aamupala ihan sellaisenaankin. leipään laitan keltuaisia, reilusti sulatettua voita, vähän vettä ja leivinjauhoa, tattarijauhoa, mantelijauhoa ja ripaus psylliumia paksuntamaan taikinaa. Paistan pannulla voissa tosipienellä lämmöllä pulleaksi rieskaksi, jolloin ei pahemmin ruskistu mutta kypsyy sisältäkin. Makroiltaan on ihan optimaalinen, ja saa hyvät keltuaiset syödyksi samassa paketissa. hiilareita ja prodeakin on juuri sopivasti. Lisänä saa vihanneksia ja marjoja ja juustosiivuja ja voita. Tämä on pelannut hyvin, ja lapsen syömiset tuntuvat nyt pysyvän ihan järkevänä kokonaisuutena vaikka saakin hoidossa vähän erilaista ruokaa. Tuntuu nyt entistä tärkeämmältä että kotona syödyt ateriat ovat ravinteikkaita.
En ole lapsen syömisissä rajoittanut pahemmin hedelmiä, pääpaino meillä on vihanneksissa ja marjoissa + juureksissa mutta monipuolisuuden vuoksi annan erisorttisia hedelmiäkin. Tulee siis fruktoosia, mutta ongelmallisimmat teolliset fruktoosiglukoosisiirapit ym uupuvat joten en ole pitänyt ongelmana. Hiiilareita tulee myös perunasta, leipää ei siis kotona enää harrasteta ja puuroja ei ole koskaan syötykään.
Ei siis enää puhdasoppista kawaa mutta makroiltaan menee varmaan aika lähelle, ja monia od-henkisiä ruokia (luuliemiä ruuanlaitossa, keltuaiset, halvemmat ruhonosat, runsaat luonnonrasvat yms) syö kuitenkin jotka varmistavat ravinteikkuuden.
Vielä lisäyksenä ulkopuolisille vierailijoille joita täällä välillä käy ihmettelmässä mistä on kyse ja onpas kamalaa kun lapsia pidetään ääridieetillä; käytännössä kun vertaa lapseni syömisiä monien tuttavien lapsien syömisiin, pesee lapseni ruokavalio mennen tullen tyypillisen suomalaisen lapsen ruokavalion. Kummastuttaa kun monet samanikäiset lapset passaavat lämpimät ruuat, kasvikset ja keskittyvät vain nakertamaan keksejään, sokerimuroja sokerijugurtin kanssa ja ryystävät päälle pillimehut. Tätä se näyttäisi monessa perheessä käytännössä olevan vaikka vanhempien linja olisi kuinka virallisterveellinen - ruoka vaan ei oikein uppoa lapsiin ja lopulta ajatellaan että syökööt mitä syö, kunhan syö. Ja se purkkiruokien määrä pienempien lasten ruokavaliossa... lapseni on saanut aina vain kotiruokaa. Meillä on siis hieman erilainen linja.... ja kyse ei ole laihtutuskuurista vaan terveellisestä ja herkullisesta elämäntavasta. ja ei, emme syö runsaasti lihaa vaikka suosimmekin edullisempia ruhonosia; syömme myös kalaa ja kanaa, mutta proteiiniruokia vain sen verran että proteiinia tulee riittävästi, mikä on moniin muihin karppaussuuntauksiin verraten jopa vähän.