Valtz0r kirjoitti:
Kai se alkoi myöhemmin nähdä sen ensisijaisesti keinona saavuttaa vähän miellyttävämpi elämäntapa, jos on joutunut ongelmiin syömällä liian vähän tai pakkomielteisesti.
Itse syön lähtökohtaisesti aika "puhtaasti", mutta aina välillä saatan vetää stressiin vaikka pizzan. Ainakin tepsii nopeasti.
Minä näen tämän juurikin näin, eli ensisijaisena keinona palauttaa normaalihko aineenvaihdunta. En itse ihan tarkkaan muista kauanko pistelin naamariin ihan mitä sattuu, kunhan sitä meni paljon. Vajaa puoli vuotta, ehkä. Sen jälkeen tunsin että nyt on syytä rajoittaa. Paino ei noussut yhtään. Sokeria välttelin, mutta kaikki muu kelpasi kyllä. Kyllä joskus meni sokerinen jälkiruokakin, jos sellainen oli saatavilla. Hiilarit pyrin pitämään siinä sadan kieppeillä, aina ei kuitenkaan onnistunut. Tämän jälkeen sitten paino on laskenut aina tarvittaessa. Vuoden 2011 huipuista tultiin alas liki 30 kiloa, joista osa katosi ihan itsestään ja osa vähän viilaamalla. Toki painoa on nyt taas tullut melkein kymppi kokonaisuudessaan takaisin, mutta niille on ihan syynsä: muutama kierto hormonihoitoja ja kaksi raskautta joista toinen meni kesken ja toinen on vielä pahasti kesken

Mutta esim. peruslämpö on nykyään pysyvästi normaali, enkä tunne enää olevani kilpirauhasongelmainen. Yksittäinen kilpparitesti viime vuodelta osoitti liikatoimintaa, tosin uusintatesti näytti sitten täysin normaalia. Tänään otettiin taas tsh ja t4v, ihan kontrollin vuoksi.
Juurikin stressiin tai itsestä riippumattomista syistä sattuneeseen paastopäivään vedän kalorikorvauksena joko pizzan tai pasta carbonaran, tai jotain vastaavaa helvetillistä mättöä. Mä pidän aineenvaihdunnan kannalta paljon pahempana jopa yksittäistä vähäkalorista päivää kuin älytöntä 5000 kalorin mättöpäivää. Varsinkin sellaiselle joka on kituuttanut elämässään todella pitkiä aikoja, niin kuin minä itse.