Tässä Saska Tuomasjukan vierasblogista Foogelin tuttuakin tutumpaa julistusta. Hällä varmaan alkaa olemaan jotain tosi henkilökohtaista karppaajia vastaan, kun yli puolet tekstistä käsittelee karppaamisen haittoja ja sitten yhtäkkiä siirrytään ruoan ympäristövaikutuksiin. Toki tarkoitus onkin yhdistää karppaamisen lihansyönnin eettisyys ja ekologisuus (-hiilijalanjälki).
Foogeli oli muuten kirjoittanut myös uusimpaan Hyvä Terveys -lehteen artikkelin siitä, kuinka laiha saisi lisää lihasta ja massaa ylleen. Suosituksina oli -yllättäen- kuitujen ja hedelmien sekä vähärasvaisen lihan lisääminen ruokavalioon. Lisäksi Foogeli suositteli saliharjoittelua 3-5 kertaa viikossa, sekä energia- ja treenijuomia
9.4.VIERASBLOGI Mikael Fogelholm: Syömistä terveyden ja ympäristön hyväksi
Julkaistu: 9.4.2011 | Saska Tuomasjukka
Ruoan ympärillä on viime vuosina käyty varsin aktiivista ja osittain kiivastakin keskustelua. On jopa väitetty, että meitä suomalaisia on vuosikymmeniä johdettu harhaan virheellisillä ravitsemussuosituksilla, jotta kansa sairastuisi ja lääketeollisuus menestyisi. Vaikka on vaikeaa ymmärtää, miten joku voi uskoa tällaiseen ”salaliittoteoriaan”, tämänkin huhu elää sitkeästi. Kiivaan terveyskeskustelun rinnalle ovat myös tulleet ruoan ympäristövaikutuksiin ja eettisiin kysymyksiin liittyvät asiat.
Nykyisiä ravitsemussuosituksia ovat eniten arvostelleet ns. alakarppaajat, joiden mielestä hiilihydraattien saantia tulisi roimasti pienentää, samalla suurentaen rasvan ja erityisesti eläinrasvan osuutta. Pitkät seurantatutkimukset eivät ole selvästi osoittaneet tyydyttyneen rasvan (eläinrasvan) olevan itsenäinen sydän- ja verisuonitautien vaaratekijä. Mutta jos eläinrasvan saantia vähennetään ja samanaikaisesti suurennetaan tyydyttymättömän kasvirasvan saantia, vähenee sairastuminen sydäntauteihin. Tämä tulos on selvä.
Uudempi tutkimustulos on, että jos eläinrasvaa vähennetään ja sen tilalle tulee hiilihydraattia, sydäntautien vaara ei pienene, vaan saattaa jopa hieman suurentua. Tämä hiilihydraattien huono vaikutus näkyy kuitenkin vain silloin, jos hiilihydraattilähteet ovat huonoja, ts. niissä on vähän kuituja ja niissä oleva hiilihydraatti imeytyy nopeasti (siis niissä on korkea glykemiaindeksi). Eläinrasvan vähentäminen on ihan hyvä terveysteko, mutta vain silloin, jos sen tilalle tulee jotain terveellistä (kasvi- tai kalarasvoja tai kuitupitoisia hiilihydraatteja).
Nykyisin hiilihydraatteja on noin puolet kokonaisenergiansaannistamme. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on voitu osoittaa, että vähemmälläkin pärjätään ja itse asiassa joskus oikein hyvinkin. Esimerkiksi n. 45 000 lääkärin 20 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa nykyisiä suosituksia matalampi hiilihydraattien saanti (n. 40 % energiasta) oli yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen. Tämä myönteinen tulos saatiin kuitenkin vain silloin, jos tällainen hiilihydraatteja jonkin verran rajoittava ruokavalio sisälsi paljon kasvi- ja viljakuituja, eikä se sisältänyt runsaasti eläinrasvaa tai –proteiinia. Hiilihydraattien määrää voi siis jopa vähentää nykyisestä, mutta vain jos niiden tilalle ei tule eläinrasvaa ja –proteiinia.
Meta-analyysien mukaan kannattaa edelleenkin vaihtaa voi margariiniin, mutta perusteluna on pikemmin kasvirasvan terveellisyys kuin eläinrasvan epäterveellisyys. Tutkimukset eivät tue näkemystä eläinrasvan käytön lisäämisestä, mutta toisaalta todisteet nykyisen saantitason haitallisuudesta ovat yhtä huonot. Tulokset sokerin ja vähäkuituisen viljan aiheuttamasta terveysvaarasta ovat ehkä aikaisempaa vahvemmat. Sen sijaan alakarppaajien mielipide kuitupitoisen täysjyväviljan käytön rajoittamisesta ei saa mitään tukea tutkimuksista.
Mutta miten ravitsemussuositukset suhtautuvat tietoon ruoan ympäristövaikutuksista? Eniten on viime aikoina tuotu esille ruoan hiilijalanjälkeä. Suomalaisen ruokavalion hiilijalanjäljestä noin puolet tulee lihasta ja kanasta ja noin viidennes tulee maitotalousvalmisteista. On selvää, että siirtyminen kasvisruokavalioon vähentäisi olennaisesti ruoan hiilijalanjälkeä. Tässä neuvossa on kuitenkin pari pulmaa: näin suuri muutos ruokavaliossa on monille vaikea. Lisäksi ainakin puhdas vegaaniruokavalio voi olla ravintoaineiden riittävän saannin kannalta haasteellinen – toki mahdollinen.
Englannissa WWF toteutti talvella 2011 julkaistun selvityksen (WWF-UK: Livewell: a balance of healthy and sustainable food choices), jossa laadittiin tulevaisuuden (v. 2020) ruokaympyrä. Tämän tarkoituksena oli täyttää kolme vaatimusta: 1) ravintoaineiden saannin pitää kattaa suositukset; 2) hiilijalanjäljen tulee olla 25 % pienempi kuin nykyisin; 3) ruokavalio ei saa rajata pois mitään nykyisistä ruoka-aineryhmistä, ts. se ei voi perustua esimerkiksi puhtaaseen kasvisruokavalioon. Viimeisimmän tavoitteen ajatus tuottaa suosituksia, joiden toteutuminen on mahdollista laajallekin joukolle.
Uudessa ympyrässä tärkeimmät erot nykyisiin suosituksiin ja ruokavalioon olivat seuraavat:
Vihannesten, hedelmien ja marjojen saannin tulee suurentua nykyisestä n. 1,5-kertaiseksi
Viljan ja erityisesti täysjyväviljan käytön tulee suurentua nykyisestä jonkin verran (n. 20 %)
Erityisesti punaisen lihan (sika, nauta), mutta myös broilerin käytön pitäisi vähentyä nykyisestä noin puoleen
Kyse on siis – kuten ravitsemuksessa yleensä – painotusten muuttamisesta. Suosituksissa ei kannata mennä äärimmäisyyksiin, ei ole syytä kokonaan jättää mitään pois. Parhaiten toteutuvat sellaiset suositukset, jossa voidaan säilyttää ruokakulttuuri ja henkilökohtaiset makumieltymykset. Nämä on aivan mahdollista laatia niin, että huomioidaan sekä ruoan terveellisyys että ympäristövaikutukset.
Mikael Fogelholm
ravitsemustieteen dosentti
Rekisteröidy
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
(Vai onkohan sen pullan pois jättäminen juuri tällaisia epäterveellisiä äärimmäisyyksiä?)
