karppaus.info

Hei, Olen karppi kohta viisikymppinen, tosin vasta ensi vuonna
Perheeseen kuuluu yksi viellä kotona oleva lapsi ja mies, toisen lapseni on jo luonto vetänyt pois pesästä.
Asumme maalla pienessä pitäjässä lounaisrannikolla, eikä lähelläkään ole mitään kivaa harrastettavaa, aina täytyy ajaa ja pitkälle jos harrastaa jotain.
Foorumilla on paljon nuoria joilla paino tippuu kohisten, muttei nyt minulla koska ikä vaikuttaa jo painon pudotukseen hidastavasti, kaipaan kommentteja miten teillä viisikymppiset menee ? Saatteko kuinka arjen ja karppaamisen sopimaan keskenään. Muutenkin olisi kiva jutustella ihan mitä vain elämän laidalta.
En löytänyt tämän aiheista keskustelun juurta joten päätin avata uuden ja olisin kiitollinen kommenteistanne.

_________________
Vaihtelevasti karppausta.

Täällähän minä, jo viidenkympin virstanpylvään ohittanneena ja molemmat lapset maailmalle lähettäneenä. Karppaus on istunut arkeen melko mukavasti. Mieskin nyt joutunut ottamaan kunnostaan vastuuta ja siirtynyt melkoisesti saman sisältöiseen ruokavalioon kuin minäkin, ainoastaan pelkää rasvoja. Muut ruoka-aineet kohtaavat hyvin ja syömme enemmän samaa ruokaa kuin aikaisemmin. Helpottaa keittiömajuria kummasti

Helsingissä asustelen, joten harrastusmahdollisuuksia löytyy. Tällä erää olen kuitenkin hurahtanut melko "yksinäiseen" harrasteluun, missä paikalla ei ole merkitystä.

Paino ei sanottavasti ole muuttunut parin karppivuoden aikana. Olen koko ikäni laihdutellut jos jollakin ja elimistöhän siitä kärsii. Nyt on hyvä olla muutaman liikakilonkin kanssa ja mittanauhakin on viimein antanut ymmärtää että jotain kuitenkin tapahtuu vaikkakin hyvin rauhalliseen tahtiin.

_________________
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää

Onhan meitä täällä aktiiveinakin monta. Ja hiljaisina vielä enemmän.

Ps.
Ruotsin voitohtori Annika Dahlqvist on yli kuudenkympin - vaikkei sitä kuvista oikein uskoisikaan
Brittien rasvakarppilääkäri Barry Groves on yli 70, takana karppausta 1960-luvulta lähtien
Brittien aktiivibloggari, rasvakarppieläinlääkäri Peter on yli viidenkympin
... ja Puolan yyberrasvalääkäri, Optimal Diet'in Jan Kwasniewski on jo yli 75 (niinikään alkanut ruokavalionsa 60-luvulla)
Tosin nämä eivät keskustele karppilammikossa

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Täällä myös viisikymppinen muutaman vuoden päästä, olen karppaillut kohta neljä vuotta vaihtelevalla menestyksellä; ensin tippui nopeasti noin 10 kg, jotka sitten tulivat hormonimyrkyissä takaisin ja olen taas uuden alun edessä. Mietin ihan samaa kuin sinä, kun tuntuu ettei kilot nyt juuri liiku mihinkään, paitsi ylöspäin, jos pikkuisen poikkeaa ruodusta Pähkäilen kovasti, millä linjalla tätä vuotta eteenpäin veisin, nyt kun olen toipumassa suolileikkauksesta ja kuntoon pitäisi päästä... Lapsia minulla on neljä ja jo kaksi lapsenlastakin . Kotona on enää nuorimmainen, neiti 15 v. sekä mies ja koira. Mies ei karppailusta kovin perusta, mutta periaatteessa ymmärtää jujun, mutta ei suostu itse kokeilemaan, vaikka tarvetta olisi! Harrastaa en ole koskaan oikein mitään ennättänyt, koiran kanssa lenkkeily on parasta ja työn ohessa opiskelu käy sitten muusta harrastuksesta. Kivaa olisi vaihtaa ajatuksia muiden, samankaltaisessa elämöäntilanteessa olevien kanssa

Minä täytän parin vuoden päästä 50. Lapset ovat 10 ja 13. Olen karppaillut 4 kk - omasta mielestä ilman suurempia repsuja. Kikkailen ruokia itselle ja muulle perheelle erikseen. Niin ja on avomieskin . Monia yhteisiä ruokia kyllä pystyy tekemään, lisäkkeet sitten erikseen.
Tykkään tehdä ruokaa, joten tää sopii minulle mainiosti .
Kiloja ei ole lähtenyt kuin ehkä pari (en heti alussa uskaltanut käydä vaa'alla). Senttejä ehkä
muutama. Enkä noita pahemmin kyttäilekään. Mutta olo on loistava: ei turvotusta, ruokailun jälkeistä väsymystä, ei ilmavaivoja ja virkeyttä on tullut lisää. Yksi asia mikä mua hämmästyttää on, että n 35 v kärsittyäni rasvaisesta ihosta, ei sitä ongelmaa enää ole . Kertakaikkisen kivalta tuntuu kun ei puolen päivän aikaan tarvi kaapia rasvoja jääraapalla pois . Ja meikki levittyy hienosti.
En ole jaksanut makroja laskea. Mutta näin on tarkoitus jatkaa loppuelämä, jota toivottavasti on vielä paljon..
Niin, olen nainen vaikka nimimerkkini muuhun viittaakin. On toisen koirani nimi. Mulla on kaksi isoa koiraa, joiden kanssa käyn päivittäin lenkillä. Tarkoitus myös kerran viikossa käydä uimassa.
Olen tätä palstaa tiiviisti seurannut, mutta nyt kirjoitan ekaa kertaa. Mahtva palsta ja mahtava karppaus .

Rohkenen vastata tähän ketjuun, vaikka täytänkin pian 44v. Huomattu on, että näin kypsemmällä iällä painonpudotus on hitaampaa. Neljättä viikkoa karppaan ja 2,5 kiloa vasta lähtenyt ja ylipainoa sellaset 8kg.

Ei tässä mikään kiire ole, kesään on vielä aikaa . Mutta pyrin pitämään kilot kurissa ja edes sen painon, minkä olen saavuttanut. Vaikka tuo paino ei hirveästi tippuisikaan, niin olo on mahtava, ei purista, kiristä, närästä eikä turvota.

Liikuntaa en ole jaksanut harrastaa, mutta nyt joudun kurssille muutamaksi kuukaudeksi ja tulee sitten tehtyä kävelylenkkiä päivittäin ehkä n. 5km/päivä, voihan se olla, että liikunta nopeuttaa hieman painonpudotusta.

Minä olen 4 lapsen äiti, 2 aikuista lentänyt pesästä ja 2 vielä kotona, nuorin 4v.

_________________
Motto: pidä jo saavutetusta painosta kiinni, vaikka kuinka jumittaisi

50 lähestyy minullakin kohta puoliin. En ole huomannut iällä olevan vaikutusta karppaamiseen, olen karpannut nyt n. 3 vuotta. Painon laskusta tai sen hidastumisesta en osaa sanoa, sillä oma painoni oli jo aloittaessani normaalirajojen sisällä ja se on laskenut n. 3 kg. Kiinteytynyt toki olen ja voin muuten paljon paremmin; siksi oikeastaan karppaamisen aloitinkin. Mutta voishan se olla, että jos en olisi aloittanut, painaisin nyt paljon enemmän. Lihavuuteen taipuvaisena himosyöjänä nimittäin pudotin ennen karppaamista painoani yli 30 kg. Nyt saan kuitenkin herkutella hyvällä ruualla ja silti paino ei nouse eli siksikin ihana tapa elää.

Arkeeni karppaaminen ei vaikuta juuri mitenkään. Kotona asuu kolmesta lapsesta kaksi (kolmas käy opiskeluasunnosta silloin tällöin) ja mies, joista kukaan ei käännytystyöstä huolimatta karppaa. Kaikki pitävät kasviksista raakana sekä kypsänä, joten niitä on meillä syöty aina eri muodoissaan. Kesällä grillaamme ja kalaa syömme paljon vuoden ajasta riippumatta. Yleensä teen sen yhden ruuan ja jätän itse pastan, perunat, riisin jne syömättä. Omaa annostani saatan "rasvata" lisää. Samoin munat ja pekoni maistuvat muillekin, silloin kun niitä aamiaiseksi teen. Teen toki perheelleni myös esim. makaroonilaatikkoa, mutta minulle yleensä löytyy edellisen päivän jämiä, joita syön sen enempää mainitsematta. Jos joku kysyy, sanon että ne pitää syödä pois vanhenemasta. Perheeni ei kyllä enää edes kiinnitä huomiota syömisiini.

Ainoat vaikutukset arkeeni lienevät, että koska makeanhimoni on vähentynyt, ei meillä juurikaan ole pullaa tai karkkeja tarjolla. Leivon kyllä muille aika ajoin ja muistaessani ostan keksipaketinkin. Samoin leipä saatta joskus vahingossa loppua, kun en muista erikseen tarkistaa tilannetta. Mutta pakkasesta löytyy usein itse tehtyjä sämpylöitä muiden syötäväksi. En koe muille leipomista mitenkään vaikeana; ei minulla tee niitä mieli syödä.

Vierailuilla en tee syömisistäni numeroa; syön mitä voin ja jos mitään karppiruokaa ei löydy, syön sitä mitä on tarjolla, mutta vähemmän. Lisäksi otan aina kaiken varalta mukaani manteleita, pähkinöitä jne.

Kaupassa olen jo oppinut tuteselostuksia lukemattakin ostamaan "oikeaa" ruokaa, joten sekään ei vie aikaa. Uutuuksiahan taas tutkivat kaikki muutkin. En ole edes huomannut, että ostoksiani joku ihmettelisi. Johtunee siitä, että en itse pidä niitä mitenkään erikoisina, joten miksi siis muutkaan.

Eli tervetuloa karpiksi; ei arki siitä ainakaan huonommaksi mene!

täälläkin vm-62

Minäkin jo viidenkympin paremmalla puolella. Karppausta takana reilu viisi vuotta. Paino ei ole pudonnut toivotulla tavalla, tällä hetkellä olen n. 6 kg kevyempi kuin aloittaessa. Viime kesänä paino oli alimmillaan, mutta viime syksyn synkkä jakso nosti painon takaisin jumitusvaiheeseen ja nyt taas tuntuu, ettei putoa sitten ei millään. Ainoa lohtu tässä tilanteessa on se, että se painon nousu pysähtyi, edes joulun aikaan ei tullut pahemmin lisää. Karppauksesta en aio luopua, niin paljon kaikkea hyvää se on tuonut mukanaan.

_________________
Jalokalat (karpit ) uivat vastavirtaan - roskakalat menevät virran mukana.

vm -61: ika tuo painonpudotukseen omia mutkiaan...KOTONA kaikki viisi perheenjasenta mina,mies ja kolme lasta (12v 9v 7v), omia erillisia liikuntaharrrastuksia ei ole , hyotyliikun ja elan tavallista arkea.....

Parin vuoden päästä täytän viisikymmentä. Ensi kuussa tulee kappausta täyteen neljä vuotta.Paino putosi hitaahkosti noin kymmenen kiloa mutta vuosi sitten todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja nyt paino on noussut 14 kg vaikka olen karpannut. Kaikenlaista olen kokeillut mutta mikään ei tunnut painoa nyt laskevan. Tosin kilpparilääkitys ei ole vieläkään kohdillaan.

Mutta vaikka en ole hoikka niin karppausta en vaihda pois kun mieliala on tasaisempi eikä nälätä niin kuin ennen ja saan syödä paremmin kuin koskaan ennen. Hiukset ja kynnet kasvaa kohisten ja hampikalustokin (ja hammaslääkäri) tykkää. Elämäntapa tästä on ihan tullut.

Asustelen kaksiossa kahden kissaneidin kaa. Lapsia ei ole eikä miestäkään tällä hetkellä.

Hei kaikille Minä täytin juuri toisen kerran elämässäni 25 vuotta. Synttärilahja itselleni on n. 25 kg painonpudotus. Hyvässä (ketokarppaus) vauhdissa ollaan. 14.1 paino oli 86,7, tänään 21.1 paino on 82,9. Jokunen vuosi sitten pudotin painoa karppaamalla pariinkin kertaan noin 15 kg. Kilot palasivat kuitenkin aina noin vuoden päästä Nyt on tarkoitus myös pitää lähteneet kilot pois. En halua enää jojoilla.

Perhettä löytyy mies ja pari lähes aikuista lasta. Kotona kaikki. Mieskin pitää yllä vähähiilihydraattista ruokavaliota jo ties miten monetta vuotta.

Liikuntaa harrastan lähinna kävelyn merkeissä. Koira vie mukanaan säännöllisesti kävelylenkeille useamman kerran päivässä. Kuntosalille olen allerginen, pelkästä ajatuksesta saan ahdistusta Autoilun olen päättänyt jättää vähemmälle ja huristella pölkupyörällä heti säiden salliessa.

_________________


Lähtöpaino 86,7kg.......tavoite 63 kg

Hei!
Täällä yksi kohta viisikymppinen (maaliskuussa, hui!) Aloitin viikko sitten ja 1 kilo lähtenyt.
Tiedän että pitäsi alkaa liikkumaan, mutta kun on aina olevinaan niin kiirus. Asun avomiehen kanssa kahdestaan ja olen 4- vuotiaan tytön mummi. Tää on aika järkyttävää miten sitä nyt alkaa miettiä omaa ikäänsä kun 50 tulee täyteen, jotenkin pelottaa tms. Alkaa ajattelemaan enemmän omaa elämäänsä ja sitä että ois korkea aika alkaa panostamaan itseensä ennenkuin on liian myöhäistä. Jännää kun vielä vuosi sitten ei yhtään kauhistuttanut kun tuli "vasta" 49 vuotta. Mutta ei auta itkut markkinoilla, eteenpäin vaan ja tsemppiä kaikille!

49v neljän lapsen ja yhden chihuahuan emo täällä.

Lupasin itselleni neljä vuotta sitten täydellisen elämäntapamuutoksen 50-vuotislahjaksi. Alkoholi, tupakka, työnarkomania ja masennus on jo selätetty, nyt vuorossa ruokavalion muutos ja liikunnan lisääminen.

Aloitin 11.1 ja paino on pudonnut 1,5 kiloa, senttejä kadonnut keskikropasta 6 ja aikuisiän akne katosi. Ei huono aloitus.

Nyt ei ehdi enempää - olen lähdössä salille.

_________________
"Do or do not. There is no try." Yoda

Täällä ilmoittautuu myös yksi 5-kymppinen.

Meikäläisellä ainokainen lapsi vasta meni yläkouluun - toiset kun tulevat äideiksi vähäsen myöhempään kuin toiset! Mutta olenpa osannut nauttia siitä, miten lapsen tulo perheeseen lopullisesti muutti siihen asti niin seesteisen elämän. Tällä hetkellä ihmetellään, mihin se ihana ja mukava poika katosi ja kuka on meille muuttanut kiroileva ja kiukutteleva murkku!

Muutoinkin ollaan muutaman viime vuoden aikana tehty kaikkea semmoista, mistä ollaan aina haaveiltu.Yksi esimerkki oli koiran hankkiminen perheeseen. Päivääkään ei olla kaduttu. Itse asiassa alettiin oikein laskea, että jos koiramme eläisi lähes 20-kymppiseksi (rotu on onnistuessaan semmoinen), pitää päätös tehdä pikavauhdilla. Sen verran kansakoulumatikasta oli hyötyä...

Mutta mitä mieltä ollaan, pitäiskö meidän ehdottaa omaa Karppiklubia kypsemmän iän karpeille? Löytyisiköhän tarpeeksi jutun juurta?

_________________
Kampanjasivuni

"We don´t need dogs for feelings but for psychological growth."

Katsahteluita-blogi
Haukkublogi

Hei kaikki, kiva kun on syntynyt juttua Minusta ei Oilimarian ehdotus olisi ollenkaan hullumpi, meille varttuneemmille oma klubi .

Joo, ikikarpit , taikka karppikävyt
muoks, siis kuulun jengiin minäkin..

_________________
on kolmenlaisia ihmisiä,niitä jotka osaavat laskea ja niitä jotka eivät osaa..
perj. 13.4 -07 83,5kg

Kiitos vastauksista. On todella kiva huomata että meitä "varttuneempia" karppaajia on joukossa ihan reilusti. Vastauksistanne huomasin että ruokailu meillä kaikilla on aika vapaata ja soveltuu arkipäivään sekä perheeseen. Foorumilla kun kahlailee ja lukee miten porukka laskee makroja sekä on huolissaan onko ketoosissa ,tulee itselle sellainen tunne että on huonompi karppaaja kuin muut. Itse kun teen ihan arkisen ruuan perheelle ja otan siitä karppaukseen sopivan annoksen, tai syön itse eilisiä tähteitä. Leipä muulla perheellä on tavista, itsellä karppi leipää.

Oilimarjatan ehdotusta omasta karppiklubista kannatetaan kyllä meillä aina jutunjuurta piisaa

Muuten kuinka sais tuon miehen turilaan mukaan karppailemaan olis silloin arki varmaan helpompaa tai ainaski vähän helpompaa. Hänelle sopisi karppaaminen hyvin koska hän ei voi sietää mitään kevyttä ja karpeissahan sitä ei harrastetakkaan. Täytyy varmaan mennä selailemaan noita laihis infoja kun faktat on ainoita jotka menee sille päähän. Els varmaan osaisi sanoa mikä linkki olis paras tähän tarkoitukseen, hän on niin perusteellinen että silloin vasta vois puhua aloittamisen puolesta

_________________
Vaihtelevasti karppausta.

Itse vähän arkailin laittaa tänne mitään, vaikka tosi rentoa ja mukavaa porukkaa täällä onkin. Kiva Mirruli kun aloitit .
Meillä mies oli 1 kk karppi, mutta kun mitn ei painossa tapahtunut niiin luovutti . Tosin hänen työnsä liikkuvaa ja eväiden varassa oli tai sitten huoltsikkaruokaa. Ja ilmeisesti ei ollut oikein sisäistänyt mitä voi syödä. Vaikka yritinkin neuvoa .

Poikani 13 v saarnaa (kotitaloustunnilla kuultua) kuinka ihminen tarvii hiilareita energiakseen. Tytär 10 v on ihan karppimyönteinen, mitä nyt
välillä heiluttaa margariinirasiaa nenäni edessä ja sanoo että otetaas tätä transrasvaa .

Jännä miten on ruokavalio kääntynyt päälaelleen ja voisi kysyä, että mitä meillä ennen syötiin kun ei ollut Voita ?

_________________

This woman is made of curves and lines

18518 Nirrilä