Sokerin käyttö ilmeisesti nopeuttaa karamellisoitumista. Mitään sokeria ei kuitenkaan tarvita, vaan lähes mistä tahansa vihanneksesta tulee ruskeaa, makeaa "vanukasta", kun vain tarpeeksi kauan kypsentää. (Ainakaan minun suvuissani ei kukaan käytä sokeria eturuokien valmistuksessa.)
Osa em. keskusteluketjujen diabeetikoista haudutti sipulinsa itse, joten kyse ei voi olla vain lisätyn sokerin vaikutuksista. Enkä ymmärrä muutenkaan, miksi sakkaroosilla maustettu sipuli olisi verensokeria vähemmän nostavaa kuin pidemmän aikaa mutta ilman sakkaroosia haudutettu sipuli. Suurin osa sakkaroosin makeudestahan tulee fruktoosista, joka ei nosta paljoakaan verensokeria. Mutta kun sipulin hiilarit pilkkoutuvat glukoosiksi, ne nostavat todella paljon verensokeria.
Ja kyllähän sen maustakin olisi (siis minun) pitänyt tajuta, että tässä on paljon sokeria, koska tämä on niin imelää.
Kaalista tulee melkein yhtä imelää kuin sipulista, kun sen hauduttaa ruskeaksi asti. Maistuu todellakin enemmän jälki- kuin eturuoalta.
els kirjoitti:
edes useampi lusikallinen paistettua sipulia kuullokkeessa ei ole näkynyt meidän verensokereissamme. Tosin meillä kaikki paistetaan voissa... siinä missä edelleen moni jenkkilän ketoilija harrastaa kasviperäisiä rasvoja, niitä friteerauksessa tavallisia.
Ja puhutaanko me edes samasta asiasta? Paistettu/kuullotettu sipuli on eri asia kuin vähintään puoli tuntia haudutettu eli karamellisoitu. Mutta kuten jo yksi keskustelija totesi glykemiaindeksi on hyvin yksilöllinen asia. (Ja diabeetikot reagoivat lisäksi yleensä terveitä voimakkaammin.)
Eikä taideta puhua myöskään samoista määristä. Minä syön joka päivä kaaliannoksen, joka on valmistettu 200 grammasta kaalinlehtiä. (Kahdelle aterialle jaettuna tosin.)