Nyt on tullut pysyttyä karpisti taas yhden viikon ajan. Olen lueskellut lchf-juttuja ja seuraillut niitä facebookissa ja instagramissa. Näyttänee siltä, että pitää ottaa sanakirja.org käyttöön ja alkaa opiskelemaan ruotsia!
Onneksi olen päässyt teinivuosistani sen verran yli, että nykyään koen jopa hyödylliseksi osata maamme toista virallista kieltä :p
Ohjelmassani pitäisi tänään periaatteessa olla intervalli+haaste vatsat, mutta asia on niin että mua huvittais lähteä vielä tänäänkin kaupungille katsomaan itselleni joku vaate maanantaiksi (ollaan menossa mutsin kanssa Vanhaan kirkkoon katsomaan Paulan joulukonserttia) ja tokihan saman koltun voisi pukea päälleen ensi lauantaina, kun ystäväpariskunta tulee meille ja mä loihdin meille 3 ruokalajin illallisen (tavoitteena hoitaa tämä homma mahdollisimman sniikisti niin, että teen koko aterian mallia lchf ja kerron vasta jälkkärin jälkeen miten asia on
)
Niin ja tänne tietysti postaan kuvat annoksista!
Lauantaina on siis ohjelmassa myös jonkinasteista ryypiskelyä, mutta minähän en oikein moista voi kovinkaan paljon harrastaa. Illallisella lasi viiniä ja illallisen jälkeenhän olemme suuntaamassa katsomaan Hobittia, joten sen jälkeen baarissa sitten kossuvissyä (MALTILLA)
Aatto ja aatonaatto ahdistavat edelleen. En tiedä miksi. Ne ovat vain kaksi päivää elämästäni. Kaksi päivää tästä vuodesta. Kaksi päivää pitemmän aikavälin tavoitteesta. Kaksi päivää. Ehkä ahdistus liittyy siihen, että olen ollut nyt näin hienosti ja pelko perseessä kasvaa sen suhteen, että mitä jos käykin niin, että repsahdan enkä palaa ruotuun :O Koska kieltämättä päässäni on pyörinyt ajatus, että voinko tehdä tätä loppuelämäni? Samalla mieleeni putkahtaa leipä, puuro, light jogurtit, karkki, pasta, lisäaineet ja kauhistuin - enhän mä näitäkään halua!
Nään siis samalla aikaa karppauksen sekä mahdollisuutena, että uhkana. Mitä jos? Miksi jossittelen? Olen kuunnellut jonkun verran Katri Mannisen podcasteja ja harkinnut jo tovin, että ostan vip-jäsenyyden kutri.net:iin. Transformatiiviset valmennukset kiinnostavat ja olenkin joistain podcasteista tehnyt jo oivalluksia. Sen lisäksi Katri on jotenkin tarpeeksi höppänä, että häntä on ilo kuunnella
Olen miettinyt paljon itsekuria (miten sitä ei ole kuin tietty määrä per päivä joidenkin tutkimusten mukaan) ja kuinka pystyn tuntemaan vain omat ajatukseni. Jos mietin, että kaikki menee päin persettä ja joulu ei omalta osaltani lopu koskaan, niin tottakai niin tulee olemaan? Jos sen sijaan annan itselleni tehdä vapaita päätöksiä kaksi päivää ja sen jälkeen palata normaaliin ilman, että tästäkin asiasta tarvitsee tehdä jonkunlaista SUURTA DRAAMAA niin ehkäpä voin myös palata arkeen? Normaalisti. Smoothisti. Helposti.
Koska kummasta minulle tulee parempi olo? Joulutortuista, konvehdeista ja glögistä vai ruoasta, joka mahdollisesti on vain proteiinia ja rasvaa? Salaatti ja liha. Kumpi ruoka tekee minut onnellisemmaksi, yksinkertainen ja aito vai sekava, monimutkainen, runsas ja tekemällä tehty? Näin kun asiaa ajattelee niin ehkä voin Tapanin päivänä jo valita paremmin. Että oloni on parempi.
Tässähän kohtaa voisi tietysti heittää, ettei joulupöydästä tarvitse syödä kuin karpit jutut, mutta en vain jotenkin kehtaa alkaa kieltäytymään. Ei meillä siis ole mitään suuria ilotulituksia luvassa, mutta jotenkin nolottaa sanoa taas jälleen kerran: en mä syö leipää. Äitini tietää, että olen ikuinen laihduttaja. Hän suhtautuu mielenmuutoksiini niinkuin äitien kuuluu suhtautua: ymmärryksellä, äidin rakkaus ei koskaan lopu vaikka tytär päättäisikin yhtenä päivänä syödä vain oikeaa ruokaa, koska herkut lihottaa ja laihtumista tapahtuu vain, jos syö vähemmän kuin kuluttaa tai jos tytär päättääkin vältellä hiilareita, koska ne turvottavat ja saavat himoamaan herkkuja. Ja niin äiti ja tytär valitsevat ravintolan sen mukaan mikä tyttärelle sattuu sinä päivänä sopimaan. Lienee sanomattakin selvää, että mun äiti on maailman paras <3
Ensi vuonna mun joulu on karppi. Ensi vuonna olen ollut vuoden karppi ja silloin kaikki tietävät, että tyttö opetteli ruotsia ja luki kaiken läpi lchf:stä mitä vain tarjolla oli. Ja sitten ei tarvitse stressata siitä sortuuko konvehtiin vai ei.
Anywho, vähän pääsi ajatus laukkaamaan, pointtina oli siis vain tällä erää vuodattaa tänne, että saattaa käydä niin etten suorita suunniteltuja liikuntoja tänään(!) Haluan käydä katsomassa vähän sisustusjuttuja olkkariin ja tosiaan sen jonkun koltun itselleni. Olen viime viikolla liikkunut 3 kertaa
Yleensä jos olen dieetillä, otan tavoitteeksi LIIKKUA MAHDOLLISIMMAN paljon, koska kulutus pitää maksimoida. Lueskeltuani hieman erilaisia tekstejä, alan kallistua siihen suuntaan, että parempi tehdä muutama kerta viikossa kunnolla, kuin monta kertaa ihan päin sitä itseään.
Ja tehdä nimenomaan niitä juttuja mistä tykkää, eikä vääntää väkisin jotain mistä ei nauti. Mä en esimerkiksi ole todellakaan mikään gasellikinttuinen maratoonari, mutta sen sijaan tykkään tehdä nopeita pyrähdyksiä. Tykkään myös painavista painoista. Miinuksena luonnollisesti pitkänä ihmisenä on selkä, joka kipuilee joka päivä. Ei siis mitenkään radikaalisti, mutta särkee silti. Alaselän fasettilukot menevät jumiin, koska perse ja reidet ovat niin jumissa. Ulospääsy tästä olisi venyttely, mutta jokainen voi tosiaan tässä kohtaa arvata paljon em.toiminta itseä huvittaa. Ja se on tyhmää! Olisihan se nyt viisasta venytellä ja foamrollata. Ehkä mä joskus opin?
Huh, tulipa avauduttua paljon! Nyt voisin yrittää siivota tätä läävää, jota myös keittiöksi kutsutaan ja sitten lähteä huitelemaan kaupungille! Hyvää ja pimeää sunnuntaita kaikille
Ps. Näin ne pekonit tirisee pannulla, jos kukaan ei tiennyt: