karppaus.info

Otin kokeeksi vain elektrolyytin. On siinäkin magnesiumia vähäsen. Nyt on pari tuntia ottamisesta, eikä ainakaan toistaiseksi vielä kovin ikäviä tuntemuksia.

Levottomasti nukuttu yö, käsivarsia ja polven seutuja (lihaksia?) vihloi. Kaiken kukkuraksi kissa alkoi oksentaa kolme varttia ennen kellon sointia.

Nyt pitäisi alkaa tehdä yhdistyskirjanpitoa. Huoh ja hohhoijaa. Sen jälkeen kauppaan, silppusin juuri jääkaapista viimeiset syömäkelpoiset eväät salaatiksi.

Viime päivinä on ollut ihan liikaa kaikkea: ihmisiä, asioita, tehtävää, ratkottavaa, muistettavaa. Menen ihan tilttiin, aivot käyvät ylikierroksilla, enkä osaa rentoutua. Olen syönyt jääkaapista mitä on löytynyt, eli lähinnä kananmunaa, juustoa, jukurttia ja leikkeleitä. Tekisi mieli jotain lämmintä ruokaa, mutta en saa laitetuksi. Miksi ihmisen pitää olla tällainen? Huomenna on Hkiin lähtö, kaksi päivää pitäisi vielä jaksaa hälinää. Sunnuntaina vetäydyn kyllä ulkosaunalle ja vietän päivän siellä.

Kuulostaa ihanalle vetäytyä ulkosaunalle päiväksi.

_________________
Paluu Luontoon!

Weera, se ON ihanaa. Vähän vilpoista siellä talvisin on, ennenkin saa kiukaaseen kunnon tulet ja laskettua lämpöä saunakamarin puolelle. Kynttilät palamaan, villahuopa ympärille, reinot jalkaan,jotain lämmintä juomaa - tai miksei kylmääkin, ja siinä sitten nautitaan hiljaisuudesta ja tulen huminasta hormissa. Sitten aikanaan kylvetään oikein huolella, pyörähdetään lumihangessa jos sellaista on (nyt ei ole), paistetaan kiukaassa makkarat ja nautitaan muista eväistä. Kissat tulevat monesti kaveriksi ja nukkua hurruttavat joko lauteilla tai kammarin tuolilla.

Haaveilen tuollaisesta ulkosaunasta ja sen lämmityksestä, harvinaista nykyään omassa elämässä. Se hangessa pyörähdys löylyjen välillä on mahtavaa.

Oltiin talvella sukulaismökillä käymässä ihan keskenämme. Lämmitettiin rantasauna ja saunottiin koko perhe. Kesken saunomisen sanoin lapsille, että mennäänpä ulos ja kehoitin kieriskelemään lumihangessa. Katsoivat hyvin hitaasti, että mitenkä äiti ny tommosia, mutta kokeiltuaan innostuivat - kaupunkilaislapset.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Lumihanki on vesistön puutteessa ihan parasta. En tosin avantoon taitaisi uskaltaa, vaikka sellainen löytyisikin.

Junan lähtöön muutama tunti aikaa, ja pää lyö ihan tyhjää, mitä siellä reissussa söisi. Junassa? Paikan päällä? Yritän tankata nyt pekonia, munaa, broiskua ja lisukkeita niin, ettei ainakaan alkumatkasta tulisi nälkä. Matkaintoa ei todellakaan lisää se, että illalla lohkesi hammas ja tod.näk. murtui varvas...

Joku olycka sit sattui? Harmi!

Järvikin siinä oli muttei jaksettu viritellä avantoo. iglu tehtiin ja napakelkka laitettiin.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Hesan reissu oli just niin rasittava kuin arvelinkin. Viimeiset tunnit junassa paluumatkalla yhtä *vettiä. Ruoka oli enimmäkseen jotain muuta kuin olisi pitänyt, sattuneesta syystä etten tunne kaupunkia ja sen ruokatarjontaa juuri lainkaan. Perjantai-iltana käytiin syömässä Haraldissa, ja siellä nyt sai lautaselle lihaa, mutta sai sitten kyllä perunaakin. Kokouspaikalla oli onneksi noutopöytä, mistä sai valita haluamansa. Ja hotelliaamiainen toki bueno. Pahinta oli, että poislähtiessä piti kiireessä käydä Burger Kingistä vain "jotain" matkaevääksi, ja se sitten turvotti ja väänteli mahaa kivasti koko viiden tunnin junamatkan.

Sunnuntai piti olla lepo-/saunapäivä, mutta kummasti siinä vaan kertyi kaikkea pientä puuhastelua, ja saunominen jäi aika pikaiseksi.

Tänään paluu arkeen; pitäisi alkaa tilailla aikaa hampilääkärille, mutta ONKO PAKKO JOS EI HALUU?!

Jos etukäteen arvelee huonouksia siitä voi muodostua itsensä toteuttava ennustus?

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Greda, paljon mahdollista. Mutta kun on peruspessimistinen luonne,niin minkäs teet.

En saanut aikaiseksi varattua hammaslääkäriä, mutta sen sijaan kalevalaiseen jäsenkorjaukseen on nyt aika ensi perjantaille. Jippii!

Se on mainiota se jäsenkorjaus. Ite en ole kuin vähän kokeillut, oltiin julkisella paikalla, mutta lapsenlapsi ei voinut lopettaa hymyilemistä sen jälkeen.

Jos suhtautuu syömisiin luovasti, niin kaikkea keksii reissussakin. Alkaen hätäpäissä ostetusta nakista. Kaupoissa grillilihaa, juustoja jne. Ravintolassa voi pyytää kasviksia tai salaattia perunoiden tilalle ja jopa lisävoita.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

No itse asiassa hätäpäissäni ostin nakkipaketin ja salaatin jemmaan, mutta sitten porukka keksi että lähdetään kaupungille syömään...

Tulihan sieltä reissusta tuliaisina myös flunssa. Viime yönä olo huononi ja kurkku kipeytyi. Tätä jo vähän pelkäsinkin, kun junassa vieruskaveri räki ja pärski siihen malliin. Illalla pitäisi jaksaa istua vielä yksi kokous, niin sitten saisi ehkä perjantaihin asti levätä ja potea. Jääkaappikin ammottaa tyhjyyttään, mutta toisaalta ei tee edes mieli ruokaa, on niin ällöttävä, tukkoinen ja sairas olo.

Flunssa kiristää otettaan. Aamulla herätti jo neljältä kurkkukipuun. Tänään ja huomenna teen vain pakolliset ja lepäilen petissä, että kykenen perjantaina sinne hoitoon. Viikonloppuna olisi myös kaksi kokousta. Nenäsumute on kylläkin lopussa, saattaa olla että vielä apteekkiin ajaa.

En jaksanut illalla kokouksen jälkeen enää panostaa ruokaostoksiin, mutta ennakoin tilanteen päivällä ja otin pakkasesta sulamaan pienen joulukinkun. Se on nyt uunissa ja kohta valmista.

Tauti jatkuu, ja taas herätys puoli neljältä tukkoiseen oloon. Heikottaa, mahassa kurnii ja velloo, kun ei saa syödyksi kunnolla. Alas menee ainoastaan tee, jukurtti, marjat ja hedelmät. Myös venäläisen suolakurkun lientä olen yrittänyt hörppiä. Jo pelkkä liharuokien ajatteleminen etoo.

Sama homma.

Jormalle paranemishalit myös!

Iltapäivällä sen verran voimaannuin, että sain tehtyä ketosämpylöitä. Niillä vatsan kurninta talttui kun ovat niin täyttävää tavaraa. Olen huomannut, että flunssassa kolmas sairastamispäivä on pahin, joten toivotaan että tämä olisi jo voiton puolella.

Sinänsä outo flunssa kun tämä ei ole hirveän ärhäkästi tuolla keuhkopuolella, niinkuin mulla yleensä. Ennemminkin sanoisin että tämä on jotain flunssan ja vatsataudin välimaastosta. No, hesalaisilla on omat pöpönsä näköjään.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Eilen aamulla oli siis se jäsenkorjaus, ja iltaa kohden tulin kipeämmäksi kuin vielä kertaakaan tämän talven aikana. Pakara ei asettunut oikein missään asennossa kivuttomaksi. Näkkyypähän, mitä tästä tulee...

Nyt olisi kohta lähdettävä kaupunkiin kokoukseen. Kävely on tuskallista. Jos en löydä parkkipaikkaa ihan kokouspaikan vierestä, olen kusessa.

Ai niin tämä oli ruokapäiväkirja eikä sairaskertomus. Eilen uunitin lohta, jota söin salaatin, kurkun ja tomaatin kanssa. Kinkkuakin on vielä jäljellä, mutta alkaa olla sitä laatua kiintiö täynnä. Ketosämpylää meni iltapalaksi ja nyt lounaaksi samaten.