8 pvä ketoosissa, kävin vaakassa -1.5 kg näytti lukema. Aamulla oli isot pussit silmien alla, söin palan graavilohta ennen nukkumaan menoa. Siinä varmaankin syy. Suolaa pitäisi vähentää.
Kolme syöntikertaa riittää tässä hommassa, nälän tunnetta ei tule. Menen nyt tällä systeemillä vielä viikon ja lisäilen sitten marjoja ja hedelmiä. Täytyis löytää se oikea suhde kaikkien kesken? Siinä sitä haastetta on! Mutta leivästä, sokerista, perunoista ja pastoista pysyn erilläni.
Luin lehdestä Irene Kristeristä hän kertoi olevansa syömisriippuvainen ja ettei ihminen kenties koskaan parane siitä. Tosi kannustavaa,
tunnevammat ja vauriot voi olla niin syviä, että niiden kanssa joutuu kamppailemaan koko ikänsä. > Heräsi kysymys, onkohan hän kokeillut Karppaamista?
░░░░░░░░░░░░░░░░░░
Aamupala: kaalia paistettuna, kinkkusoiroo, vähän juustoraastetta, muna, vähän salaattia.
Lounas: partaa ja vadelmia
Illallinen: kaalia, paistettu jauhelihapihvi 100g, 20g pippurikoskista (koskenlask.juusto),
salaattia.
Laitoin uuden kokeilun uuniin huomista varten, parsakaalia 400g vuokaan päälle broilerin suikaleita 300g(hunajamarin.) Lopuksi juustoraastetta 100g. Maistoin äsken ei niin hyvää, kuin kukkakaalista.
Vatsa on ihan ähky, jotenkin turvottaa. Miten voi olla näin täysi olo, vaikka ei ole syönyt juuri mitään, (vanhan mallin mukaan).
Sain tänään postissa tilaamani kirjan: Laihdu helposti> kirj. Varpu Tavi Luin jo puoleen väliin. Täytyy todeta, että tosi asiaa on. Tunnistin heti itselleni tämän sokeririippuvuuden, ihmeellistä vain ettei vielä ole tullut mielitekoja? Pitää koputtaa puuta. Minulla on pitkä tie edessäni, en ole ottanut vielä edes alkuaskeleita loppuun. Olisin kiitollinen siitä, jos saisin painon ensiksi kaksinumeroiseksi.
Olen 51v, monta vuotta laihduttanut ja vielä enemmän lihonut. Välillä tympääntynyt kaikkeen yrittämiseen ja elänyt vain kevyt tuotteita syöden. Vähän yli kakskymppisenä , kun aloin odottaan poikaani, oli aloituspaino neuvolassa 55kg. Lapsena olin aina laiha, eikä suvussanikaan ole lihavia ihmisiä. Kolmekymppisenä aloin ekoja laihdutus kuurejani, sen jälkeen on vain kilot karttuneet. > kuinka 55kg on voinut muuttua 115kg?< -ilmeisesti syömällä, syömällä ne pitäisi lähteä poiskin. Mahtaakohan ikäni riittää?
Ihmettelen sitäkin, kun 60-70 kg elopainoiset nimittävät itseään läskeiksi ja uhoavat sekä harmittelevat, etteivät laihdu?
> Läskiys taitaa olla enemmän sisäinen mielenlaatu.