Minä komppaan kans
Aloitin karppauksen juuri tuon väsymyksen takia. Ennen söin ihan mitä tahansa, mikä ei kauheasti vastaan pannut.. Ruuan jälkeen tuli sanoinkuvaamaton väsymys, jos ei pakko ollut pysyä hereillä, uni tuli. Tiesin, että sokerini ovat heittelehtiviä, joten siirryin virallisterveelliseen ateriamalliin. Paljon salaattia, perunaa ja viljaa, vähän lihaa. Mutta sama väsymys jatkui
Joskus, kun koko päivä oli mennyt syömättä, oli kylmä ja viluisena tulin kotiin, tein äkkiä kuuman kaakaon lämmetäkseni. Seuraus: En pystynyt edes puhumaan, suustani tuli "tanskalaista" mongerrusta kun viimeisillä voimillani raahauduin sänkyyn. Perhe vaan ihmetteli, mikä sille nyt tuli.. Kaksi tuntia taju kankaalla, sit älli tuli takaisin. Minäkin osasin tässä vaiheessa todeta, että olin liittymässä sukuni ja perheeni D2 kerhoon. Jostain olin karppauksesta lukenut tai kuullut, lähinnä tyyliin "en voisi olla syömättä perunaa/leipää".. Minä totesin, että pakko yrittää, minusta ei ole pelkkiä rehuja syömään ja nälkää näkemään. Jo ensimmäisen viikon jälkeen totesin, että tästä en luovu
Enää ikuna. Kertaakaan en ole sen jälkeen sokeria/viljaa/perunaa syönyt, koska sitä väsymystä en halua takaisin. Tosin päiväunet ei enää onnistu, kun ei väsytä