Kuten rouvaA mainitsi, minäkin uskoin vielä vähän aikaa sitten, että perusta on peruna ja leipä. Pari viikkoa vähähiilihydraattista elämää ja makean ja hiilarin tarve on tiessään.. Ihmeellistä.. Kiitos alakarpin.
Alkuvaiheen rasvasyöpöttelykin on poissa, kun on alkanut huomata ja tunnistaa sellaisia kummallisia tunteita kuin "kylläinen" tai "ei mahdu masuun enää".. En ole oikeastaan koskaan aikaisemmin tuollaisia kokenut.
Terveellisen ja monipuolisen ruokavalion nimessä olen mussuttanut aivan liikaa kaikkea hiilaripitoista. Ja jos kymmenen vuoden päästä tultaisiinkin siihen tulokseen, että hiilareista pitää saada xx% energiasta että oltaisiin ns. optimaalisessa tilanteessa (eli elän 150 vuotiaaksi ja loppuun asti kuin kaksikymppinen
) , niin kuitenkin se että tällaisellekin syömishäiriöiselle annetaan mahdollisuus opetella kylläisenä hallitsemaan syömistä ja oppia tuntemaan oikeasti, milloin on nälkä ja milloin ei - niin virallistenkin tahojen on pakko myöntää alakarppaamisen edut. (nimimerkillä epäonnistunut pv:ssä, vlcd:llä, liikunnan lisäämisellä, kasvisten ja fatfree tuotteiden ahmimisella)..
Mutta onko niin että amerikastakin löytyy 100 ja 1 lihavuuden syytä. Joku tarvitsee potkun persuuksille ja sipsipussit pois, joku tarvitsee alakarppia ja joku terapiaa ja muuta ajateltavaa kuin ruoka? Kuinka monen ylipainoon sitten hiilarit ovat syyllisiä? Ainakin minun, mutta ei välttämättä kaikkien