karppaus.info

Jatkan siitä, mihin kevätevät minut jätti!
Tavoitteeseeni en päässyt, olinkin asettanut sen sen enempää ajattelematta realistisia mahdollisuuksiani. Nyt on pudotettavaa vielä noin 4-5 kg eli aika vähän. Työn ja tuskan takana se silti on.
Olen syönyt vähän mutu-tuntumalla, mitä sattuu, milloin sattuu, unohtamatta kuitenkaan karppauksen pääperiaatteita. En ole kokenut tätä uutta elämäntapaa ollenkaan vaikeaksi, mitään erityisiä syömähimoja ei ole esiintynyt. Pastaa ja leipää olen syönyt silloin, kun on mieli niitä tehnyt. Juustoa menee kyllä yläkanttiin jatkuvasti.
Yllättävä positiivinen muutos on ollut se, että aamuisin ei tee mieli mitään muuta kuin kuppi-pari teetä tai kaakaota. Olen nimittäin koko ikäni aina syönyt jotain aamupalan aikaan, pari korppua, korvapuustin tai pullasiivuja.

Viikko 16 = 83,5 kg

Ei tämä helppoa ole. Näiden viimeisten kilojen karistaminen on työtä ja tuskaa, niin sitkeässä ovat! Ilon aiheena olkoon se, että paino ei ole lähtenyt nousuun, jos ei nyt kyllä laskuunkaan.
Nyt oli aika vaihtaa pienemmät housut käyttöön, sillä ne entiset alkoivat putoamaan jo liikaa. Oli kyllä ihanaa ne löysät, lököt housut... Nyt täytyy satsata siihen, että näistäkin housuista tulee sellaiset päältä putoavat!
Olen sortunut kaksi kertaa kuluneella viikolla syömään wienerpitkoa. Kauan sitä katselin ja taistelin vastaan, mutta sitten suostuin liiankin helposti antamaan periksi.
Tummaa suklaata on tullut mutusteltua myös yläkanttiin. Juustoa samoin. Eli ihan oma vika, jos nämä viimeiset 4-5 kg on oikea taistelutanner. Ihminen on heikko...

Viikko 17 = 83 kg

Pientä liikehdintää alaspäin! Myönteistä, sillä en koe olevani millään dieetillä tai laihdutuskuurilla, vaan elän ja syön mielestäni ns. normaalisti. Vanhoihin ruokailutottumuksiini en ole palannut.
Linja ei kuitenkaan ole niin tiukka kuin karppaamisen alussa, vaan olen koko ajan höllännyt otetta.
Pastaruokia syön ainakin kerran viikossa, koska ovat suurta herkkuani! Italiassa vietettyjen vuosien jälkiseurausta siis.
Leipää en ole nyt aikoihin syönyt, mutta sitäkin popsin, jos mieleni tekee.
Suurin muutos ylipäätänsä on se, että en osta kotiin enkä siis napostele makeisia. Mieleni ei edes tee mitään karkkia. Jos jossain on makeisia tarjolla, kykenen ja haluankin syödä yhden, mutta siihen se sitten jää ihan suosiolla. Ja näin on hyvä! Silloin tällöin myös katoaa parempiin suihin wienerpitkon pala tms.
On mielenkiintoista nähdä, mihin painonpudotus tyssää (= pysähtyy), tavoitteeseeni on sentään vielä 4 kg. Vointini on hyvä, olen tyytyväinen "saavutuksiini" ja miksi en olisi!
Vuodenvaihteessa olin kolesterolilabroissa ja seuraavan kerran ne otetaan nyt kesäkuussa. Normaalin rajoissa olivat edellisetkin, mutta on jännää nähdä, ovatko muuttuneet suuntaan tai toiseen...

Kevättä rinnassa

Tapahtuipa minulle eräänä päivänä, että piti mennä yhteen tilaisuuteen ja laitoin jalkaani hieman farkkuja siistimmät housut, joita en ollut vähään aikaan käyttänyt. Tuntuivat istuvan hyvin ja kaikki tuntui olevan ok. Mitä pidemmälle päivä kului, sitä löysemmältä alkoivat housut tuntua. Valahtivat jatkuvasti huolestuttavan alas ja vaivihkaa niitä kiskoinkin aina ylemmäksi. Sitä en voinut kuitenkaan tehdä jatkuvasti, koska olisin herättänyt jo negatiivista huomiota eikä se sopinut tilaisuuden luonteeseen. Kaikeksi onneksi olimme kuitenkin koko ajan ulkona, sisätiloissa olisi napa näkynyt.
Kauniiksi lopuksi otettiin ryhmäkuva, kaikki asiallisesti pukeutuneita aikuisia ihmisiä. Siinä komeilen sitten alasvalahtaneiden lökäreitteni kanssa.


Laihdutus kannattaa.

Viikko 18 = 82,5 kg

Kunpa ymmärtäisin painonpudotuksen salat!

* mikä pudottaa painoa vieläkin, vaikka olen löysännyt otetta?
* kauanko tätä jatkuu?
* miksi loppuu sitten kun loppuu?

En toki valita, ihan hyvä näin. Tavoitteeseeni on vielä 3,5 kg, ehkä syksyyn mennessä olen päässyt siihen. Eilen heitin kahdet lökäriksi muuttuneet housut pois Sitten kokeilin kaapin perukoilta löytyneitä kesävaatteitani ja kaikki sopivat päälle! On tämä ihanaa!

Hauskaa vappua! Muistakaa: vain ilo ilman viinaa on aitoa

Viikko 19 = 82,5 kg

Paino pysynyt ennallaan! Hyvä niin. Kai juhannukseen mennessä häviävät seuraavat 500 grammaa
Kaapistani löysin yhden farkkuhameen, joka ei ole kahteen vuoteen mahtunut päälle. Ajattelin kokeilla, että paljonko vielä puuttuu, jotta se mahtuisi taas. Yllätys yllätys, se sopi kuin mittatilaustyö! Ei piukka mistään, ei löysä mistään!
Nämä ovat niitä asioita, jotka kannustavat ja palkitsevat. Toisaalta tällä iällä iho ei enää ole kovinkaan kimmoisaa ja nyt alkaa nahka roikkumaan, mm. käsivarsissa.
Niin, mitään ei saa ilmaiseksi

Viikko 20 = 81,5 kg

Näin sitä mennään eteenpäin elämässä! On selvitty äitienpäivästä kakkuineen ja yhdestä ravintolalounaasta. Oikeastaan niitä valintoja onkin helppo tehdä, kun tuntee periaatteet. Ylimääräiseltä tuntuvat perunat voi huoletta jättää lautasen reunalle eikä kakunpalan tarvitse olla se maailman suurin. Saa sitä vatsansa täyteen ja suunsa makeaksi vähemmälläkin.
Karppaukseni alusta alkaen olen tykästynyt partaäijään enkä ole koko aikana ostanut ainuttakaan tavallista jugurttia. Voi, on suuri helpotus, kun ei tarvitse miettiä pitkän jugurttihyllyn edessä, ottaisinko tuota vai ottaisinko tätä, tehdä hintavertailuja ja kuljettaa niitä harmittavan rikkimeneviä pieniä jugurttipurkkeja kotiin, ne kun ei pysy ojennuksessa missään kassissa. Nappaan vain nopeasti partaäijäpurnukan mukaani ja siinä se on. Helppoa, hyvää ja terveellistä!
Nyt on tickerini puoli kiloa etuajassa, mutta siinäpä seuraava lähitavoite....

Sitäpaitsi partaäijäpurkki on kätevä tyhjänäkin! Itse käytän esim. eväspurkkina.
Kierrätys kunniaan!

_________________
Karppaus aloitettu maaliskuussa 2007.

Hienoa Maxima. Tälläisena aamuna, kun tekisi mieli heittää vaaka ikkunan läpi on kiva törmätä positiiviseen ketjuun, joka muistuttaa, että kysymyksessä on elämäntapa eikä salamamuutokset. Esimerkkisi kannustaa rämpimään eteenpäin. Jospas ne meikäläisen housutkin joku päivä lököttäisi

Juuri noin! Sitten kun niitä on iso vinopino, niin täytyy keksiä jotain muuta...



Toivossa on hyvä elää
Kyllä välillä on ollut kiusaus kirjoittaa tänne pelkkää menestystarinaa ja jättää ne huonot vaiheet unholaan! Olen joutunut todellakin pakottamaan itseni olemaan rehellinen, koska silloinhan valehtelisin vain ja ainoastaan itselleni.
Toisia ajatellen on motivoimampaa ja kannustavampaa lukea vertaiskokemuksista, että takapakkia on tullut, paino on jumittunut paikalleen tai/ja ihminen itse on ollut heikko eli sortunut kaidalta polulta entisiin paheisiin!
Ylös täytyy nousta kuin Fenix-lintu tuhkasta ja olla armollinen itselleen, antaa mokat anteeksi ja jatkaa taas kaidalla tiellä. Opetella kärsivällisyyttä.

Minulle parhaat asiat tässä uudessa elämäntavassa on se, että en ole nälissäni ja olen oppinut soveltamaan eli rajoituksia en huomaakaan. Saan syödä monia herkkuja ja hemmotella itseäni niillä. Kyllä syömisen kuuluu olla ihmiselle nautinto!
Hyvä lisäpointti on ollut se, että ensimmäistä kertaa nyt laihtuessani en ole joutunut hankkimaan pienempiä rintaliivejä Aikaisemmin paino on lähtenyt ensiksi sieltä, missä sitä muutenkin on ollut vähiten...

Viikko 21 = 81,5 kg

Tällä painolla mennään toistaiseksi! Aikansa taas varmaan kestää, ennenkuin seuraava lukema ilmestyy vaakaan. Silloin sen on oltava pienempi luku kuin tämä nykyinen.
Nykyään nukun paremmin kuin ikinä aikaisemmin, johtuuko kilojen häviämisestä, kukapa tietää?
Säryt eivät myöskään vaivaa, ne ovat olleet jatkuvia seuralaisia koko aikuisikäni, aina lisääntyen. Kulumia on kaikissa mahdollisissa paikoissa ja lisäksi fibromyalgia. Nyt on kuitenkin ihanan kivutonta aikaa!
Korkea verenpaine ei myöskään enää kiusaa...

Viikko 22 = 80,5 kg

Hurraa, tähän on nyt tultu! Alkaa loppusuora jo näkyä. Tickerini on taas puoli kiloa etuajassa, mutta se toimii nyt taas seuraavana lähitavoitteena.
Mietin tässä näitä syömisiäni. En nimittäin mitenkään laihduta enää tietoisesti, vaan syön niin kuin aion jatkossakin syödä. Karkkikaappiani en aio tulevaisuudessakaan täyttää, saati käyttää, paitsi mitä joskus jossain tarjotaan. Himoa makeisiin ei ole lainkaan. Olen oppinut tykkäämään tummasta suklaasta, ja se on sen verran tujua tavaraa, että sitä ei kovin monta palaa tee mieli syödä.

Päivän mittaan näyttää ruokailuni jotenkin tältä:
* mukillinen vesikaakaota aamuin illoin http://www.kraftfoodsnordic.com/kraft/p ... 4&Mid=2534
* partaäijää+banaani+luumusose+pellavansiemenrouhe tms.
* munia jossain muodossa
* juustoa aina mennen tullen
* jotain ruokaa, saattaa olla toisinaan jopa pastaa, pizzaa, usein kuitenkin karppisapuskaa
* iltapäiväkahvi (päivän kohokohta ) + muutama tummasuklaapala tai/ja muuta kahvin kanssa sopivaa herkkua
* erilaisia hedelmiä joka päivä
* noin kerran viikossa jäätelötuutti (kauppareissun kohokohta)
* jos huikoo, niin pari nakkia tai purkillinen sardiineja tms. pientä
* pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, jos mieli tekee

Eiköhän tuossa suurinpiirtein ole kaikki. Olen huomannut, että olen jokseenkin kaavoihin kangistunut, olen löytänyt lempiherkkuja ja niitä samoja tulee syötyä tavallista useammin. Nyt odotan innolla kasvisten uutta satoa, njam, njam

Viikko 23 = 81 kg

Nyt tuli hiukan takapakkia, mutta siitä en lannistu, vaikkakin vähän harmittaa! Tickeriäni en nyt kyllä vielä muuta, jos noususuunta jatkuu ensi viikollakin, niin sitten on pakko

Viikko 24 = 81 kg

Viikko vierähti vieraissa ja huomasin, että ei olekaan kovin helppoa noudattaa karppidieettiä muualla kuin kotona. Tuli syötyä sitä, mitä pöytään ilmestyi. Eihän sitä voi kyläpaikassa ruokalistaa sanella... Selvisin viikosta silti kunnialla, painoa ei tullut lisää, vaikka söin paljon kaikkea. Liikuntapuoli oli tosiaan kunnossa, en muista, milloin olisin liikkunut viikon aikana näinkin paljon.
Vuoden aikana yhteensä, ehkä

Asia, joka meni sen sijaan pieleen: kolesterolilabrat! Edelliset otettiin, kun aloittelin uutta elämäntapaa eli tammikuun alussa. Nyt nämä viimeiset kesäkuun alussa.
Kolesteroliarvot olivat nousseet. Ei yhtään kivaa.
Lääkärini mukaan ovat silti vielä siedettäviä...Olen kuitenkin erittäin pettynyt! Nyt aion tehdä asiasta johtopäätöksiä ja joitakin asioita aion muuttaa ruokailutavoissani.
Rasvoja aion vähentää joka tapauksessa!

Viikko 25 = 81 kg

Tähän ollaan jämähdetty näköjään. Samassa painossa pysytään, mikä on sikäli hyvä asia, koska "kissanristiäisiä" on ollut päivittäin. Kakunpalaa on mussutettu kahviloissa ja kyläpaikoissa
Jatketaan, sanoi mummo lumessa...
Oli pakko nyt muuttaa tickerikin ajanmukaiseen kuntoon.

Hauskaa Juhannusta kaikille foorumilaisille!

Viikko 26 = 80 kg

No nyt olen oikeasti tuossa 80 kg kohdalla! Maaginen raja lähestyy... On se varmaan hienoa, kun ensi kertaa pitkään aikaan paino alkaa numerolla 7
Mutta milloin se tapahtuu? Lähimenneisyys ennustaa lähitulevaisuutta eli sen mukaan kestää vielä kauan, ennenkuin tavoite saavutetaan. Tärkeintä, että suunta on oikea.

Viikko 27 = 80 kg

Kuten jo tiesinkin, samalla kilomäärällä edetään nyt jonkin aikaa, jos ei ikuisesti?
Nyt elän sellaista ihan normaalia elämää kesävieraineen ja herkutteluineen, joten en yhtään odottanutkaan painon putoamista vielä. Näin on kuitenkin helppo elää ja olla, jos nyt oikein tarkkaan katsoisin ruokani, niin kyllä varmasti paino putoaisi äkkiäkin, mutta näin on mukavampi. Ja näin on hyvä jatkaa vaikka koko loppuelämä.

Viikko 29 = 79 kg

Tavoitteessa on pysytty ja maailma on mallillaan. Ihmettelen sitä, että oikeastaan kukaan ei ole kommentoinut painonpudostustani ja sentään sitä on peräti 11 kg ja olen siirtynyt pienempiin vaatteisiin. Ei kai se sitten näy päällepäin tai sitten tämän ikäiselle naiselle ei sanota enää mitään, ei siis huomata edes...vaikka säkki päällä kulkisi.
Pääasia, että itse olen tyytyväinen!

Onnea hienosta suorituksesta!!!!!
Perässä tullaan.....

_________________
Paluu karppilandiaan - osa 2 ...taijotain......