En ole oikein tänne töiden takia viime aikoina ehtinyt – aloittelija tosin olen, enkä vielä valitettavasti ehtinyt oikein kunnon ”aktiivikoksi”. Mutta – tässä kuitenkin lohdun sanoja…
Ensinnäkin – älä välitä sanasokeudesta… kirjoittele niin paljon kuin sielu sietää. Kyllä täällä tulkataan!
Toisekseen – olet jo oikealla tiellä kun täällä seikkailet. Pienettären kommentin ainakin minä ymmärsin kannustukseksi, en missään tapauksessa hyökkäykseksi. Hän on vaan yksi kanssasi kiloja vastaan taisteleva, jolla kiloja on painoon suhteen vielä enemmän… jos nyt mennään näihin BMI-lukuihin. Ja kuten sanoit, niin itse olet huomannut, ettei hoikat jalkasi enää kestä painoasi, joten se varmaan kannustaa tiputtamaan niitä kiloja yhä enemmän – SIIHEN et tarvitse lääkärin vaihtoa, koska tunnet asian jo omassa fysiikassakin, oli sitten lihavuus kohdallasi sairaalloista tai ei. (Lohduksi tässä vielä se, että MINÄ kamppailen nimenomaan jalkaläskien kanssa, sillä vaikka painoa on ”vain” 70 kiloa ja pituutta 163 senttiä… ja vyötärönympärystäkin ainoastaan 70 cm, niin reidenympärystä löytyy 59,5 cm ja pohjettakin 37 cm – nilkka näyttää olevan 20,5 – mittasin sen tänään ekan kerran elämässäni tämän viestisi innoittamana, mutta mulla onkin pienet luut ja nilkkoihin läskit eivät ole vielä ehtineet ennen kun aloitin vastahyökkäyksen
!)
Elka pisti tuossa kanssa erittäin hyviä kommentteja alakarppauksen aloittamisesta – ja hyviä kommentteja ovat pistäneet muutkin, mutta nyt olen vähän liian väsynyt kommentoimaan tähän aikaan illasta.
Itse taas olen alakarpannut ehkä vähän yli/vajaan kuukauden.
Neljä kiloa mennyt ja paino pysynyt nyt kaksi viikkoa samassa, koska tässä on ollut juhlia ja lankeamisia lähinnä alkoholin puolella, mikä tunnetusti jumittaa laihtumista. Olo on kuitenkin ollut erinomainen, kaikesta huolimatta!
JEE!
Viimeinen tunnustus vielä tänään. Olen joskus täällä kertonut, että minulla ei ole yleensä makeanhimoa. Noh – tänään tuli se noin 4 kertaa vuodessa tapahtuva poikkeus ja teki mieli KARKKIA ihan silmittömästi. Joten – kävin ostamassa kaksi suklaapatukkaa ja lakupussin… ja söin ne päivän mittaan kaikki ilman hitustakaan huonoa omaatuntoa. Joskus saa langeta herkuille, oli sitten millä menetelmällä tahansa laihdutuksen kivikkoisella tiellä – kunhan vaan muistaa, että se karkkien massuttelu jää siihen yhteen päivään. Onneksi minä söin noita nameja tänään sen verran reilusti, ettei taatusti tee mieli taas muutamaan kuukauteen
! Tänään oli siis minun hiilaripäiväni! (Mainittakoot vielä, että menkat alkoivat eilen, joka minulla – ja varmaan monilla muillakin naisilla - usein nostaa sitä näläntunnetta ja ”herkkutarvetta”, vaikka yleensä lankeankin näinä päivinä pizzaan tai muuten suolaiseen. Tällä kertaa näköjään iski makeanhimo.)
Eli – taistellaan yhdessä kiloja vastaan. Minä mielestäni kirjoittelin tähän hyvän esimerkin/kertomuksen tosi taistelijasta myötä ja vastoinkäymisineen. Ja koskapa minä en vielä ole asiantuntija, niin onneksi nämä muut palstalaiset ovat antaneet sulle jo runsaasti varteenotettavia vinkkejä, joten… älä siis luovuta!!! Missään tapauksessa! Maltan tuskin odotella sitä viestiä, kun kerrot ekan 10 kilon pudonneen. Ja viestithän ovat tervetulleita jo sitä aiemminkin.
Seikkaile vaan näillä sivuilla edelleenkin, näistä saa paljon hyviä oppeja ja kuulee juttuja toisilta kohtalotovereilta! Tsemppiä sinulle!
Ja huh huh kun väsyttää, joten nyt taidan painua unten maille!
Kauniita unia kaikille!