Mulla on seborrea, aivan kuten äidillänikin, ja isoisällä, ja niin edelleen... jossain vaiheessa se oli aika pahana, päänahka kutisi, hiuksia irtosi aivan tajuttomasti, ja naama oli "kivan" näköinen. Mitkään erikoisshampoot tai muut tökötit eivät auttaneet, eivät edes ne joita äitini suositteli kokemuspohjalta. Noh, aloitin karppaamisen ja pikkuhiljaa huomasin ällistyksekseni, että päänahka ei kutissut eikä siellä tuntunut mitään "hilselauttoja", hiuksia ei enää lähtenyt, kulmakarvat eivät hilseilleet ja nenänpielet eivät kukkineet!
Nyt käytän ihan Head&Shoulders markettikama-hilseshampoota (emmä tiiä tarviinko edes sitä, mutta kun mies käyttää niin...), iho on normaali eikä kutise tippaakaan. MUTTA: jos syön jonkun aikaa yläkarpisti ja etenkin viljoja, pää ja naama kukkii taas.
Olen yrittänyt vihjailla VHH:sta äidillenikin, joka on kärsinyt vuosikymmenet seborreastaan, mutta hän on 100% rasvakammoinen ja uskoo että karppaus tappaa. Kokeili kyllä hetken karppaamista, mutta lopetti kun kolesteroliarvot kohosivat eikä laihtunutkaan vaan päinvastoin. Kyselin, että mitä oikein oli syönyt, kun antamillani ohjeilla ei mielestäni pitäisi tulla ongelmia. Noh, ei ollut jaksanut syventyä asiaan vaan oli sitten improvisoinut ja vetänyt suunnilleen pelkkää low-fat proteiiniruokaa rekkamiehen annoksia (äiti on pienikokoinen), ei lisännyt rasvaa, söi edelleen kaikenlaista hiilarimoskaa kun ei tajunnut missä on hiilareita ja missä ei, ja veti aamullakin leipää "koska työpaikkalääkäri sanoi ettei suoli muuten pysy terveenä". Justjust. Eli KARPPAUS TAPPAA, joopa joo. Nyt se on kimpussani kuin parvi herhiläisiä ja mäkättää ennenaikaisesta kuolemastani.
Mutta ihoni on siis tosiaan tykännyt karppaamisesta, ei ole tarvinnut uhrata ajatuksenpuolikastakaan seborrealle piiiiitkään aikaan. Viljat ovat mulle se varsinainen killeri, muut hiilarit väsyttää mutta ei muuta; viljasta seborrea räjähtää käsiin ja sitäpaitsi saan hillittömät vatsakivut. Keliakiaa ei kuitenkaan lääkärin mukaan pitäisi olla.