karppaus.info :: keskustelufoorumi

Ihan tätä yksittäistä lääkettä kommentoidakseni, täytyy todeta, että skitsofrenia sinällään on usein hyvinkin invalidisoiva sairaus. Siksi minä pidän tuota lääkkeen aiheuttamaa painonnousua merkittävästi lievempänä sivuvaikutuksena verrattuna olantsapiinin tehoon itse skitsofrenian hoidossa. Käsittääkseni kyseessä on muutoin varsin tehokas ja hyvin siedetty antipsykoottinen lääke. Tosiasia on se, että neuroleptit aiheuttavat aina jossain määrin myös sivuvaikutuksia.
Kun on joitain kertoja nähnyt sen, mitä tapahtuu, kun vähäoireisiksi lääkityksellä saaduilta potilailta puretaan neuroleptilääkitystä, tulee mieleen, ettei lisäkilot sen rinnalla ole mitään.

Tajusin kyllä pointin tämän keskustelun osalta. Lääketeollisuudella on omat intressinsä, se on selvää. Mutta paljon siitä on hyötyäkin. Etiikasta voidaankin sitten keskustella...

Mielialalääkkeisiin liittyen (S.S.R.I. taisi tulla monelle tutuksi Jokelasta?):
ohessa psykiatrian professorin omakohtaisia kokemuksia koulutuskeikoista, jotka olivatkin varsin tehokas osa lääkeyhtiön markkinointikoneistoa. Mistäköhän kentällä työtä tekevät lääkärit mahtavat saada puolueetonta tietoa näistä teknoihmeistä?

Linkki NY Times'iin (pitkä ja hyvin kirjoitettu juttu, mutta lontooksi, sniff):
http://www.nytimes.com/2007/11/25/magaz ... oir-t.html?

Tuo NY Timesin artikkeli selittääkin tosi hyvin toisen tämän päiväisen uutisen:

http://elisa.net/uutiset/kotimaa/?id=38490777
Julkaistu: 25.11. klo: 04:01
Päivitetty: 25.11. klo: 04:38

"Psyykenlääkkeitä määrätään potilasta kuuntelematta"

"Lääkäri määrää psyykenlääkkeitä liian usein potilasta kuuntelematta, sanoo tohtori David Healy Cardiffin yliopistosta. Hänen mielestään lääketeollisuudella on nykyisin aivan liian paljon valtaa potilaiden hoidossa. Lääkkeettömistä hoidoista ei hänen mukaansa enää juuri edes keskustella.

Masennuslääkkeitä määrätään usein automaattisesti, vaikka suuri osa potilaista toipuisi ilmankin. Healyn mielestä lääkkeen tarve ja sopivuus selviää vain kysymällä potilaalta itseltään. Silloin lääke on paikallaan, kun potilas osaa itse kertoa, että lääke auttaa ja miten se auttaa häntä.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan lääkärit yleensä jättävät kertomatta lääkkeiden sivuvaikutuksista eivätkä potilaatkaan niistä kysele. Lääkkeen sivuvaikutukset voivat kuitenkin kokemuksena vastata kidutusta, Healy sanoo.

Mielenterveyden keskusliiton kehittämispäällikkö Markku Salo ehdottaakin, että lääkärit kokeilisivat määräämiään lääkkeitä myös itse. Silloin he tietäisivät, miltä tuntuu, kun lihakset oikein kunnolla kramppaavat eikä pysty edes kävelemään. "




750 taalan "kirjekuori" lyhyestä ja "viattomasta" lounaan yhteydessä tapahtuvasta lääkkeen kehumisesta kollegalle on varmaan motivoivaa lisätienestiä kenelle tahansa lääkärille. Järkyttävää luettavaa oli tuo Elsin linkki kaikkineen. Lääkäreiden lääkemääräyskäytännön seurantaraporttien myyminen lääketehtaille oli minulle uusi asia

TAMIFLU -influenssalääke voi altistaa itsemurhalle

http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/5769-i ... semurhalle

Tuosta lääkäreiden reseptinkirjoitusprofiilin kauppaamisesta oli juttua joitakin aikoja (vuosia?) takaperin, mutta Suomessa ei käsittääkseni(?) näin saa menetellä. Ei niin että se "koulutusten" tahtia haittaisi..

Sen sijaan Suomessa Kansaneläkelaitos ihan painostaa masennuslääkehoitoon, saattaen esimerkiksi evätä potilaalta kaikki korvaukset jos mielenterveysongelma aiheuttaa vaikkapa työkyvyttömyyttä muutamaa kuukautta pidempään.

Ovatko liiketoiminta ja terveydenhuolto mielestäsi toisensa poissulkevia asioita? Kokeilepa joskus matkustaa ulkomaille tai vaikkapa ihan täällä kotimaassa käydä yksityisellä lääkäriasemalla. Nekin ovat liiketoimintaa. Eivätkö ne mielestäsi ole osia terveydenhuoltoa? Apteekeilla on kriittinen rooli lääkehoidon toteutumisen kannalta, ja lukumääräisesti koko maamme terveydenhuollossa eniten kontakteja sairastavaan väestöön.



Jotain taisi unohtua?

Firma selvittää tarpeen (tiedän, että tarve voidaan myös "luoda" joskus), kehittää lääkkeen, kertoo lääkärille lääkkeen olemassaolosta ja opettaa käyttämään sitä, lääkäri määrää lääkettä, firma (ja myöhemmin myös kopiolääkefirmat) valmistavat lääkkeen, apteekki toimittaa/myy lääkkeen ja osaltaan varmistaa, että lääkettä käytetään turvallisesti ja oikein.

Minkä tästä ketjusta irroittaisit terveydenhuoltosi viitekehyksestä, ja millä perusteilla? Silläkö, että joku omistaja saa niistä taloudellista hyötyä?

Lääkefirmat tekevät bisnestä, mutta tuovat tänä päivänä avun myös moneen vaikeaan sairauteen. Eikä niitä lääkkeitä ilmaiseksi kehitetä, valitettavasti.
Skitsofreniasta ja sen lääkityksestä, kaikki psyykelääkkeet eivät lihota, valinnanvaraa on, onneksi. Ja skitsot on pakko lääkitä, tauti kun kehittyy koko ajan pahemmaksi, jos niin ei tehdä. Lääkkeet eivät paranna, mutta ne vähentävät psykooseja ja hidastavat taudin etenemistä.
Ja yleensä lääkkeistä, kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja niiden vaikuttavuus on hyvin yksilöllistä. Tavoite on saada iakaan lääke, jonka hyödyt ovat haittoja suuremmat, ja yleensähän näin on.
Kiitos lääketieteelle jokatapauksessa!

Näinhän monesta muustakin sairaudesta ajatellaan, koska ravinnollahan ei katsota olevan mitään tekemista niiden kehittymiseen saati paranemiseen. Sen jälkeen kun erilaisia lääkkeitä on kehitelty ja lääkärit opetettu niiden jakelijoiksi, on todellinen, oikea ja rehellinen ravintotutkimus unohdettu. Valitettavasti unohduksiin painetaan myös sitä perimätietoa, jonka avulla vielä isovanhempamme osasivat auttaa itseään.

Oletko koskaan nähnyt lääkitsemätöntä, pahasti "perkelöitynyttä" psykoosia? Ravintsemushoitoa? Kaikkea maan ja taivaan väliltä on kokeiltu jo satojen vuosien ajan.

Elossa on vielä ihmisiä, jotka ovat olleet työelämässä aikana ennen moderneja psyykelääkkeitä. Olen ollut parin tällaisen henkilön luennolla. Molemmat olivat yksimielisiä siitä, että kuka tahansa, joka on nähnyt 50-luvun "hullujenhuoneet", kuullut, nähnyt, tuntenut ja haistanut sen tuskan, kauhun, kärsimyksen ja huudot ja ulvonnan, jotka päivästä toiseen kaikuivat katkeamattomina osastojen käytävillä, arvostaa nykyisiä psykoosilääkkeitä inhimillisesti välttämättöminä pelastajina, kaikkine haittavaikutuksineenkin. Pahimmillaan skitsofreenikko tuntuisi kärsivän niin kohtuuttomasti, että tuota tuskaa lievittäviltä lääkkeiltä voidaan hyväksyä rankkojakin haittavaikutuksia.

Skitsofrenian patogeneesia on tutkittu massiivisesti, myös ruokavalion suhdetta tautiin. Toistaiseksi läpimurtoa ei olla saatu. Tämän toteaminen ei lähdeviitteitä kaipaa.

Ja mitä mainitsemiisi isovanhempien itsensä auttamisiin tulee, eivät he hallinneet sitä lainkaan skitsofrenian osalta, päinvastoin. Ko. taudin "hyvänlaatuiset" tapaukset ovat toki joissain kulttuureissa päätyneet poppa- ym. pyhiksi miehiksi, mutta hankalaa skitsofreniaa kärsiviä on opittu edes välttävästi auttamaan vasta moderneilla psyykelääkkeillä. Isovanhempamme sitoivat heidät pakkopaitaan ja heittivät tyrmään loppuiäkseen. Isoisoisovanhempamme tappoivat heidät. Tällaisen "isovanhempien perimätiedon" sopiikin minun mielestäni antaa painua unholaan, ja tarjota sairaillemme edes jonkinlainen mahdollisuus elämään keinoilla, jotka meillä on käytössä.

^^ jph: Ymmärrän että näitäkin lääkkeitä voidaan tarvita - joillekin.

Mutta
- oletko sinä puolestasi nähnyt prosentteja SSRI-lääkityiden kasvusta?
- luitko tuoreeltaan tutkimuksesta, jonka mukaan hyperaktiivisten lasten lääkitys ei ole tuonut placeboa kummempaa tehoa - tilastollisesti siis?
- oletko nähnyt ihmisiä, jotka paranevat (tai toipuvat), kun lääke lopetetaan?

Kumpi siis on pahempi:
- sekö että lääkkeiden haitoista ja tarvitsijaryhmän merkittävästä ja tietoisesta turhasta laajennuksesta vaietaan. Niin ettei siitä saa kertoa markkinointipyörässä mukana ollut lääkäri; eikä lääkäreille (joihin markkinointi kohdistuu sen enempää kuin meille oireiden kanssa painiskeleville maallikoille.
- vai olisiko sittenkin pahempaa, että noin tapahtuu, kertoo siitä joku tai ei. Se, että tapahtuu, näkyy tilastoista...

Ison kirjan vertausta muuntaen:
Sitten viimein kun kivet (tai heikot, vaivaiset maallikot) alkavat puhua,
olisiko aika rabbien katsoa peiliin ja yhteisöönsä vähän tarkemmin?

Skitsofreniasta ei voi parantua, lääkkeillä taudin kulkua voidaan hidastaa.
Ja ko. lääkkeiden myynti on noussut, kun on vihdoin huomattu, ettei taudista voi parantua, eikä terapiasta saa helpotusta. Se on valitettavaa, mutta todella nykylääkkeillä skitsofreenikot pystyvät kuntoutumaan jopa niin, että pääsevät pois sairaalakierteestä ja jopa asumaan omaan asuntoon. Tämä vähentää myös yhteiskunnan kustannuksia ja parantaa koko perheen elämänlaatua. Ko.tauti kun tavallaan "sairastuttaa" myös läheiset. (jollain tavoin voi verrata ehkä alkoholistin perheisiin - sama "häpeä")


Ja jos laajemmalle mennään, niin mm.nykyisillä syöpälääkkeillä saadaan vuosia lisää elinaikaa. Eikö se ole arvokasta?

Ihan OT, mutta onko sairaus todellakin parantumaton, jos siihen ei ole keksitty parannuskeinoa?

Tämä on mielestäni sellainen ratkaiseva ennakkokäsitys monen muunkin sairauden kohdalla, mikä estää parhaan mahdollisen hoidon saamista. Parantumatonta sairautta kun on turha edes yrittää parantaa. Jotenkin turhan yksinkertaista laittaa oma osaamattomuutensa sairauden syyksi.

Tämä lähinnä kaikille mietintämyssyn alle ajatuksena hautumaan. Ihan jo senkin vuoksi, että ruokavalion ja ravinteiden merkitystä väheksytään nykyisin todella julmasti, ja kun ne pääsevät korjaamaan tilannetta, pidetään parantumista ihmeenä. En väitä, että osaisin itse parantaa skitsofreenikkoa, mutta en myöskään suostu uskomaan, että sairauksia ei olisi edes ylipäätään mahdollista parantaa. Ehkä ratkaisukeinot eivät löydykään aina lääkkeistä.

Kyllä mun täytyy oikein ihmetellä teidän karppaajien asenteita tai käsityksiä siitä, että jollain ruokavaliolla pystyy hoitamaan vaivan kuin vaivan kuntoon. Tai ainakin mulla tulee sellainen kuva kun tätäkin ketjua lukee, että joku teistä näin kuvittelee. Onpahan t.o.d.e.l.l.a kova usko sapuskaan, kertakaikkiaan. Ja kysehän on kai vielä aikuisista ihmisistä?

^^ Kovasti sitä uskotaan myös vaikkapa asperiiniin tai statiineihin naisilla, sydänvaivojen ennaltaehkäisyyn.
Mutta toisin kuin karppauksesta, noiden täydellisestä hyödyttömyydestä naisten elämän pidentämisessä tai parantamisessa on jopa tutkimusnäyttöä.
Ja silti niitäkin määrätään yleisesti ja jatkuvasti, edelleen.

Mikä ihme tekee koululääketieteen uskomushoidot karppausta paremmaksi,
vielä silloinkin kun ne on jo todistettu uskomushoidoiksi? "Lucrative markets" ilmiökö?

Nimmarilla "entinen kroonikko"

Uskomushoitoja todellakin markkinoidaan monelta suunnalta. Maanantaina HS Elämä & Terveys otsikoi, että lääkkeellä (asetyylisalisyylihappo) ennaltahekäisy auttoi parhaiten jo sydänkohtauksen saaneita. Kokeessa muilla ryhmillä, edes korkean riskin ryhmällä ei eroa sydänkohtausten määrässä ollut lainkaan.

Tuli vain mieleen, että olisi jutun voinut otsikoida toisinkin...