Krikri:
En tainnut tehdä sitä noin äkkiseltään
Mutta aikoja sitten normiruoalla kokeillut mehupaastot tekivät minulle saman, eli ajattelin silloin ruokaa koko ajan - näin siitä jopa unta... Sellaista en kestäisi enkä suostuisi enää kestämään - mutta se olenkin minä.
Mutta toisaalta, eipä tarvinnutkaan:
- ensiksikin olin ollut VHH'lla jo vuosia ennen näitä karppipaaston kokeiluja. Siksi lihakseni olivat jo tottuneet rasvan polttamiseen
(mikä puolestaan helpottaa oleellisesti saatavilla olevien energiavarastojen kestoa: sokerista tulee pulaa, jos koko kroppa käyttää sitä koska kropan sokerivastot ovat aika pienet ja maksa tekee sitä vain rajallisesti. Mutta rasvaa riittää varastoissa päiväkausiksi, kunhan aivot saavat sokerinsa - ja pelkästään aivojen tarpeisiin maksan tuotantokyky jo riittää hyvin)
- toiseksi en alussa edes yrittänyt. Jos tuli nälkä, keitin teetä tai kermakahvit ja söin kourallisen suolapähkinöitä tai vähän voita (manteleilla tai ilman)
- kolmanneksi: se, kenelle tällainen harvoin syönti sopii, on silti yksilöllinen juttu. Jo opiskeluaikana rahapulassa ja kiireessä saatoin sujuvasti jättää aterioita väliin... tapa vain unohtui nopeasti, kun aikaa ja rahaa alkoi riittää kaikkiin aterioihin
- ja sivuhuomautuksena: koko ensimmäisen warrior-vuoden söin tarvittaessa vähän rasvaa ja ennen kaikkea join hulvattomasti pitkin päivää.
Ja luulen että jatkuva teen/veden litkintä vain hidasti sopeutumistani. (... muttei se jatkuva litkiminen ole mikään ihme; olen nimittäin niitä, jotka ovat aina kulkeneet kuppi tai lasi kädessä ja närppineet kaikkea tarjolla olevaa, ja maistelleet kaikkea ruokaa valmistaessaan; ja karppejahan kehotetaan aina juomaan riittävästi) Kun sitten huomaamatta vaihdoin tyyliin, jossa "juon" kaksi ateriaa ja sitten syön ja juon pitkin iltaa, mutten edes juo mitään aamu- tai iltapäivällä, homma luiskahti urilleen jokseenkin välittömästi
--> Tämä on vähän niikuin atkinssin induktio, joka sopii toisille, mutta jota tietä en itse olisi koskaan aloittanut karppausta. Voi olla että nälkä menee ohi, jos sitä vain kestää. Tai toisaalta voit totuttautua rasvapolttoon hiljalleen, 2-3 aterian avulla ja kokeilla sitten uudestaan?
Tuulimumma:
Mistäpä tuon tietää, ellei kokeile?
Kahta syömäkertaa voi ihan hyvin kokeilla, siinä missä yhtä tai kolmeakin.
Omasta kasvispuolestani näin sadonkorjuuaikaan:
- Tarvitsen pakosta päivittäin 2-3 dl tuorerehua ihon takia; onko se paljon vai vähän? Juuri nyt se on pääasiassa ituja, porkkanaa, sipulia, kaalia, puolukkasurvosta, hapankaalia, yrttejä, salaattiakin. Porkkana tai kourallinen ituja voi kulua aamulla, muu menee vain ja ainosataan iltaisin.
- Tarvitsen pakosta kypsennettyjä kasviksia, jotta saan rasvakiintiöni täyteen, niin ettei tarvitse pelkkää voita mättää suuhunsa (ainakaan kovin usein
). Ne ovat siksi kaikki joko yltiörvaisissa padoissa tai vain runsaassa rasvassa maistuviksi kuullotettuja tuorekasviksia silputtuina (kaalia, sipulia, hapankaalia, porkkanaa, selleriä, persiljaa, lanttua, punajuurta, kurpitsaa...) - joissa sitten voi olla vielä kastikkeena lisää rasvaa. Näitä syön vain ja ainoastaan illalla
- ... ja käytän hedelmiä tms (omenoita, ananasmurskaa, marjoja, taateleita...) vajaan yhden annoksen päivässä, salaatin ja ruoan mausteeksi, siinä missä salaatinkastikkeitakin. Mutta näitä vain ja ainoastaan iltaisin.
Manteleissa ja suolapähkinöissä on niin vähän sekä valkuaista että hiilihydraatteja rasvaan verrattuna, että niitä söin viime vuonna aamulla ja lounaallakin, jos siltä tuntui. Mutta "aterioiden" välille ne eivät kuulu, sen enempää kuin juominenkaan. Paitsi illalla
_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä.
Tyyli täällä, kliksEi eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)