karppaus.info

Konjakkilasi kädessä ja edessä tässä sulattelen eksootisoppaa. Kaksi poronpotkaa kiehuttelin ja keittelin jonkun aikaa, sitten potkat pois kattilasta, roippeet koirille, liha palasiksi ja luuytimet musteille kans, mitä tuhlausta, taikka sitten ei. Lihat takaisin kattilaan, mukaan kuivattua lihasoppavihannesta ja iso pilkottu bataatti ja maustepippureita sekä kuivattuja tatteja.
Parikymmentä minuuttia pientä kiehutusta ja lautaselle soijaa ja freessiä kreemiä, voi jessus, olipas hyvää. Päälle riputtelin vielä runsain mitoin persiljaa.
Nyt sitä sulattelen konjakkilasin ja kahvin kera.
Päivällä söin vain kaksi oikeata ruisleipää sienisalaatin ja ylikypsän sianläskin kera ja juomaksi tyrnimehua kivennäisvedellä laimennettuna, hyvää.
Aamiainenkin oli yksinkertainen: Ämpäri kahvia ja ruisjuustoleipää, kivennäisvettä litra pari.

Viikko alkaa kahviämpärin ja yhden ruisleivän voimalla. Sieniä on tullut syötyä viime viikolla vissiin joka päivä. Kanttarelleja paistettuna ja joka ruoan kanssa ja leivän päällä ja ilman leipääkin. Ei ihme kyllä yhtään kyllästytä ja tänäänkin tekee mieli sienimetsälle. Kesäkurpitsat ovat alkaneet tuottaa satoa, täytyy tänään kehitellä joku kurpitsasieniruoka ja ehkä höyrytettyä lohta kaveriksi. Viime viikko meni lihaa syöden ja nyt on vähän punkero olo.
Karhunvatut on myöskin kypsyneet, samoin kuin aroniat, olis vain vähän aikaa satamatta, että sais ne pensaista ennen rastaita.

Onpa ollut vilkasta toimintaa pari viikkoa... Ei ole ehtinyt syömisiä juuri vahtia, eikä kaikin ajoin syödäkään. Tänään sitten aletaan rauhoitella tätä menoa ja palata maan pinnalle. Aamupalana pari siivua pekonia ja yksi paistettu muna ja kahvia kans. Jotensakin täysi olo niistä tuli, täytyy varmaan tehdä lounaaksi pelkkä salaatti.
Illalla tulee viikonloppua viettämään tyttären kaveri, vähän yli kakskymppisenä kakkostyypin diabeetikko, ja ruokatoiveena oli lasagne. Hoh hoi, täytyy se illaksi tehdä ja loppu viikonloppu sitten vähän kevyemmin ja GI-juttuja ajatellen.
Tyttärellekin vaihdettiin viime viikolla lääkitys Topimaxista Deprakineen, joten on pakko alkaa miettimään taas ruokaa eri kantilta. Topimaxilla paino putosi 20 kiloa ja ruokahalu hävisi ja nyt on luvassa ruokahalun palaaminen ja hilliton kasvu, että silleen.
Taidanpa itse syödä viikon verran pelkkiä erilaisia salaatteja ja hyvin vähän lihaa. Jotenkin on sellainen tunne että lihan syönti tekee väsyneeksi ja turvonneeksi, olen tosin jo kerran sortunut pikagrillin lihis ja nakkiateriaan. En pystynyt sitä mössöä syömään kuin puoleenväliin ja jäi tosi ällö olo palkaksi siitäkin vähästä. Terveyssisaren ehdottamat puuro- ja leipäateriat saavat myös kylmät väreet kulkemaan pitkin selkärankaa, onkohan minussa jotain vikaa?

Ei yhtään pöllömpi olo, illallisella palsternakkaporkkanaomenaraastetta neitsykäisöljyviinietikkakasteella, jauhelihasienikermakastiketta ja ihan pieni peruna, jälkiruokana kahvia ja Albert Jarraud V.S.O.P. Ei ihan koko pulloa kuitenkaan, muutama lasi vain.
Aamupalana oli mustikoita ja mummoa.
Päivällinen kuitattiin mustikkakiisselillä ja mummelilla.
Kuuntelin tossa justiinsa leipämainosta; ovat kuulemma tehneet vehnäleivän joka on yhtä terveellinen kuin ruisleipä. Olikohan toinen konjakkilasillinen liikaa?

Teetä on kupissa ja tuli syötyä yksi jälkiuunilohileipä, leipä oli jälkiuuni ja lohi tuoresuolattu, hyvää. Päivällä oli mimosakeittoa, vaati kyllä makuparantelua soijalla ja yrteillä, tytär söi Koskenlaskijakuutioiden kera. Aamupalana mummoa Vertillä (viherherukka) ja illan välipala mummoa pähkinä- ja mantelisekoitusrouheen kanssa. Tarttis opetella punnitsemaan valmiiksi pikkupusseihin sekoituksia ja kantaa niitä mukanaan, tosin joudun kyllä raahaamaan mukana jotain hiilarihommelia sokeritaudin takia, useimmiten näkkäriä. Tämän päiväinen metsäretki tuotti litran karpaloita, ei yhtään tuttua sientä ja yhden hirvikärpäsen. Löysin niin merkillisen vihreän sienen etten ole ikänäs nähnyt. En ensin uskonut silmiäni vaan luulin että maassa oli joku kakaroiden leikkikalu, mutta kyllä se sieni oli. Täytyy ruveta selailemaan sienikirjoja. Merisiilillä täytetyistä emakon utareista puhuvat telkassa ja täytetyistä viiriäisistä, taidankin ensin katsoa tämän ohjelman loppuun. Ties mitä virikkeitä siitä saa...

Jäipä onneksi emakonutareet tekemättä. Kanawokkia tyttären kanssa syötiin ja uunissa on sitruunalohi ukkoa varten paistumassa. Wokissa oli seesamiöljyssä paisteltua jeeraa, korianteria, cashewpähkinöitä, siinä kieriteltyjä kanankoivista leikattuja lihoja ( tarttee kyllä mennä vihdoin veitsikauppaan, kerp..., mimmosia suomalaisia huippuveitsiä, ei auta terotus, ei hiominen) parikymmentä minuuttia induktiolla alimmalla lämmöllä, sitten sekaan nauris- ja porkkanatikut, kookoskerma ja sambal oelekiä ja taas haudutusta. Olipas hyvää, vaikka itte sanonkin.Tytär noppi kaikki kananlihat, jäljelle jäi porkkananaurissekotusta, syötän sen ukolle lohen kanssa. Loppuosa koivista vielä kattilaan hautumaan huomisen sopanpohjaksi. En saanut viimeyönä millään unta ja otin , hölmö, kolmen aikaan nukahtamislääkkeen. Heräsin, tai paremminkin, minut nostettiin pystyyn puolilta päivin ja loppupäivä on mennyt haukotellessa. Eilisen ihmesienen nimi kuitenkin löytyi, oli viherkaulussieni, eikä päätynyt pataan, digikuva-arkistoon vain.
Oliskohan hyvä laihdutuskonsti nukkua iltayhdeksästä kahteentoista päivällä? Ei ainakaan ehtis kovin monta ateriaa syömään.

Tässä sitä muistellaan viikonlopun syömisiä. lauantaina kiinalaisessa restorantissa kevätkääryleitä, possua cashewpähkinöiden kera ja litra vettä.
Sunnuntaina kraavilohta, paistettua munaa ja jälkiuunileipää aamulla. Iltapäivällä ruskistin öljyssä kananrintoja, salottisipulia, valkosipulia, koriaterinsiemeniä ja inkivääriä ja lopuksi kookoskermaa ja hiljaista haudutusta, kunnes persiljanjuuribataattimuusi tuli valmiiksi. Ukko toi suppilovahveroita, niitä sitten pannulle salottisipulin ja voimöykyn kanssa. Siitä sitten kokoiltiin annoksia isolle lautaselle, minä lisäsin omalleni vielä muutaman paprikatäytteisen oliivin. Ruokajuomana oli Brut Imperial ja jälkiruokana kahvin kanssa kaksi whiskyä. Ei tällä kyllä laihdu. Oli nuorimmaisen ja keskimmäisen synttärit tässä päivän välein, niitä juhlittiin ja tuli syötyä pari palaa jumalaista sacherkakkuakin. Kuntakeskuksessa on leipuri joka ei voissakaan säästele.

Onhan kylmä, villasukat ja villatakki ovat jo ihan tarpeellisia sisälläkin. Leivinuunin lämmityskin on varmaan edessä viimeistään huomenna. Tartteepa katella ruokahommeleita sillä silmällä. Kylmäkomerossa(=eteisessä) on kaksi tavallista ja yksi punakaali, nauriita, punajuuria, bataatteja ja porkkanoita, jääkaapissa kanantisuja, nautasikaa ja pekonia. Jospa tekis viikoksi ruoat kerralla ja sitten vaan lämmittelis. Tälle päivälle on tulossa StGermainen-keitto, pitkänä versiona. Kiehuskellut vähän reippaammin puoli tuntia ja äsken kävin pienentämässä tehoa ja laittamassa ajastuksen kolmeen tuntiin, niin ja piippiip-toosan muistuttamaan 20 minsan päästä vedenlisäyksestä. Täällä oli aluksi suorastaan henkeä salpaava yrttien tuoksu, mutta on jo tasoittunut mukavasti. Karpit kohkaa- osiosta löytyy hyvä kaalilaatikko-ohje, punakaalin vois hauduttaa omenan ja sipulin kera, punajuuresta ja bataatista, tai bataatista ja porkkanasta tehdä sosekeiton ja punajuuresta ja possunmaksasta, pakastimessa varmaan on, tulis hyvä laatikko. Kaikki kerralla uuniin ja itte keinutuoliin istumaan ja katsomaan "Ranskalainen illallinen" nauhoitusta ja kuppi hyvää kahvia parin suklaapalan kanssa käteen.
Meillä leijuu aivan jumalainen tuoksu, kuinka ma kestän vielä 2 tuntia ja 49 minuuttia ennen kuin soppa on valmista.

Tällekin päivälle jäi hernesoppaa, varmaan syödään aamupäivällä ja illaksi kaalilaatikkoa. Leivinuuni oli ladattu jo eilen iltana ja ukko sen töistä tultuaan aamulla sytytti. Kohta voi kolata loppuhiilet alas ja laitella pellit kiinni. Täällä on jo ihanan lämmintä. Entisinä aikoina olisi jo ollut pullataikina pöhisemässä, nyt vain pilkottua kaalia ja ruskistettua jauhelihaa. Täytyy varmaan kuitenkin jotain kahvin kanssa nautittavaa kehitellä tänäänkin, ei kuitenkaan vehnäspohjaista.

Masentaa, masentaa ja masentaa, pitäis varmaan mättää jotain lohdutuspuppua, mitähän se vaan vois olla?

Lohdutuspuppua, joopa joo. Laitoinpa keittäen vanhanajan(melkein) makkarasopan. Naurista, porkkanaa, muutama peruna, purjoa, bataatti, pippuria, lipstikkaa ja persiljaa. Makkarana oli Tapolan lisä- ym aineeton lenkki. Kyllähän tämä soppa vatsan täyttää, muuta siitä ei oikein voi sanoakaan. Illaksi taidan tehdä jotain kermaista ja hyvää kalkkunasta ja uunijuureksia lisäksi. Eilisen aterian koristeena oli karamellisieniä, eli mausteliemeen säilöttyjä suppilovahveroita. Jalosti hyvän jauhelihakastikkeen ja vihannekset todella gourmet-ateriaksi.

Eilen oli ties kuinka mones- hääpäivä ja juhlistettiin sitä lähikaupungin kiinalaisessa tosi hyvällä Pekingin ankalla. Liha oli mureaa ja vihannekset maukkaita. Riisikulhon jätin rauhaan, annos oli ilman sitäkin niin suuri etten tahtonut jaksaa kaikkea syödä. Iltapalaksi oli vain kaksi lasia brandyä, yksin nautittuna, ukko meni yöksi töihin. Tänään taidan tehdä uunissa munahyydykettä ja sulatella kuorimattomia katkarapuja ja graavilohta hyydykkeen seuraksi. Ensin täytyy käydä kilometrin päässä postilaatikolla koirien kanssa, tulee lisää ruokahalua tai sulaa pari sataa grammaa läskiä?
Ruoan hintaan povataan kovaa nousua, 141- tuet pienenevät ja kotimaisen sian saanti kuulemma vaikeutuu, jokohan täytyy taas alkaa kasvatella kaikki syötävänsä itse. Vuohen maito oli hyvää, siitä saatu juusto vielä parempaa, oma possu oli sikahyvää, lampaanliha ei ikinä maistunut virttyneelle villasukalle, kalkkunat , ankat, hanhet, myskisorsat ym. jäivät upeina makumuistoina mieleen( ja läskeinä luitten ympärille), mutta kyllä niiden gourmet- aterioiden eteen joutui tekemään töitä. Hanhenmaksasta ja ankanmaksasta sai aivan upeaa pateeta, ilman maissipakkoruokintaakin, mutta kahlatessaan navetalla nilkkoja myöten ankanpaskassa ja siivotessaan joka paikkaan roiskuteltuja vesiä, oli aika kypsä ostamaan tuotteet purkissa kaupan hyllyltä- maksoi mitä maksoi!

Ei kyllä jaksa edes sitäkään. Muutama lihapulla täytettynä, puolukkasurvosta ja parsakaalinaurisperunamuusi saivat aikaan ihanan euforisen olon. Vatsa on täynnä, mieli on kevyt ja leivinuunin lämmityksen ansiosta kaikkialla leijailee unettava lämpö. Ehkä jälkiruoallakin oli vaikutusta asiaan: Veuve Cliequot Ponsardin Brut. Aaaahhh!

Tai siis syön, mutta en muuta kuin salaattia. Tonnikalasalaattia aamulla ja kanasalaattia illalla. Välipalaksi uppomunia ja pari palaa lohta. Päivällä tehdään pitkä lenkki koirien kanssa ihanan sumuisessa ja sateisessa syysilmassa.

Leivinuunissa on tulet ja aurinko paistaa saaden lumihanget, hädin tuskin puolen sentin vahvuiset, kimaltelemaan houkuttelevasti. Jokohan hakis sukset tai lumikengät. No jaa, tarttee paremminkin miettiä uuniin laitettavaa ruokaa tälle päivälle. Pakkasesta kanaa tai kalaa ja kellarista fenkolia, porkkanaa, punajuurta, bataattia ja naurista. Siinähän sitä. Jostain vois kyllä tehdä raakaraastettakin. Jääkaapissa on vielä köntsä savustettua konisaurusta, siitä ja punajuuresta piparjuurikastikkeen kanssa salaattia? Musteille raakaa possunsydäntä, uunitattaria ja porkkanaraastetta. Kissoille silakkaa ja kanoille juuresten kuoret uunissa haudutettuina. A'vot, niin on Nooakin arkki ruokittu ja talo lämmitetty samalla halkokottikärrykuormalla.

Aamupäivällä syötiin eilen uunissa muhinutta salviatinjamihernekeittoa, sitä kreivinkin aina syömää... Illalla , kello kuusi, jatkui sama potenssiruokailu, savustettuja kampasimpukoita, upean makuisia sardiineja, ja savustettuja ostereita, sitruuna ja oliiveja. Olenkohan vähän omituinen? Parhaimmalta maistui sardiini, seuraavaksi osteri , mutta kampasimpukka oli ihan omituisen makuinen. Koirat jodlas kyllä vieressä että mulle kans, mulle kans. Nyt pari tuntia myöhemmin jälkiruokana on kuppi kahvia ja kaksi kuppia "elämän vettä" Kohta vetäydyn levolle tietoisena siitä että suomalainen savumuikku on parempaa kuin ranskalainen savuosteri.

Aamupäiväruokana oli leipäpala ja kolme ämpäriä kahvia. Jokelan tapahtumat nostivat ikävästi mieleen melkein kymmenen vuoden takaiset tapahtumat oman pojan koulussa. Silloin saadut haavat eivät parane koskaan, luulen ma. Opettajien ja ammattiauttajien typerät tempaukset jättivät jälkeensä suoranaisen vihan minunkin mieleeni. Jos en olisi niin perin pohjin pohjalainen, olisin varmaan tullut tallotuksi, eikä poika olisi saanut ikinä oikeanlaista apua, niin epätavallisia kuin ratkaisumme sitten olivatkin. Onneksi kuuntelin omaa poikaani ja tiesin hänet tarpeeksi älykkääksi toden puhumiseen vaikeissakin asioissa. Vieläkin tiettyjen ihmisten näkeminen nostaa verenpainetta. Meidän perheellemme apu löytyi, toivottavasti sitä löytyy tämän jälkeen muillekin. Ei vain pilleriä huuleen, vaan oikeata kuuntelemista ja rahaa ja resursseja nuorten kunnolliseen auttamiseen.
Tämä nyt poikkesi ruokavaliosta, mutta poikkeava päivä tämä on muutenkin.
Leivinuunissa paistuu kaksi kanaa, ei broileria, ensin paistelen ne ruskeiksi ja sitten irrottelen lihat luista, kanaa kastikkeessa ja kanakeittoa on tulossa lopputulokseksi. Bataattimuusi ja soppaan kaikkia kotoa löytyviä vihanneksia ja se on siinä.

Mustikkaa ja partaäijää aamupalana, hyvää ja auttaa hämäränäön paranemiseen. Eilisen luomupossuhaun jälkeen sen huomasi, ei ole ukollakaan näkö entisensä. Takaisintulomatka sumuisessa, hämärässä ja sateisessa ilmassa ei ollut ihan helppoa. Iltapalalla possunkyljyksiä oluessa haudutettuna, oli niin kova nälkä että en hauduttanut ihan tarpeeksi.Tänään leivinuunissa paistettua possua ja juureksia, punaviiniä ja pari ämpäriä kahvia. Ulkotyöt eivät ole tässä säässä maalla asumisen paras puoli.

Tänään piti tyttären ja ystävänsä mieliksi tehdä vanhanajan nakkikastiketta ja keitettyjä perunoita. Kylläpä maistui hyvälle, pitkästä aikaa kun sitä söin. Sipuli on meillä aina välillä vaikea asia, tytär pitää kyllä mausta muttei halua sipulinpalasten näkyvän. Ratkaisu on siivilä. Siivilöin ruskistetun kastikkeen ja hankaan lusikalla sipulit hienoksi mössöksi joka saostaa kastiketta mukavasti, ei tarvitse niin paljon jauhoakaan. Speltistä tulee ihan hyvä kastike, mutta vehnää se on sekin. Huomenna taas takaisin ruotuun ja savustettua lohta salaatin kera on listalla ja kala-allergiselle vieraalle possua ja perunaa. Sunnuntaina kalasoppa ja allergiselle kanakeittoa.

Laittaiskohan lauantain kunniaksi keitettyä lehmänkieltä? Kermakastiketta ja sulatettua homesjuustoa soosiin mukaan, pinaattiruusukaaliparsakaali höyräytys perunamuusin sijasta. Kieli on keitetty jo eilen ja oli niin iso että riittää useammalle aterialle. Leivän päällä sinapilla siveltynä ja keitetyn punajuuren ja hillosipulin kanssa se on myös erinomaista, leipä on pelkkää ruista ja juurella leivottua. Bataattilanttumuusia ja paistettua luomusikaa, puolukoiden kera, olisi sunnuntailounaalle ja kalakeittoa jossain välissä. Tai katkarapukeittoa se paremminkin on, kermaista ja hyvää joka tapauksessa.
Ajattelin kokeilla "Kelluvia saaria" jälkiruoaksi nyt kun muutama munakin on tullut. Keväällä haudotut kanat pitivät sulkasatoa aina pääsiäisen aikoihin, nyt nämä syksyhautomukset sulkasatoilee joulun tienoilla. Ei tule kuin muna tai pari per päivä ja yksi menee aina sulkajalkakääpiön yllätyshautomalle pikkutirpalle. Kymmenen munan pannarit ja muut ihanuudet saa vähäksi aikaa unohtaa.