karppaus.info

Kappas vaan, tuo pahamaineinen punainen liha ei olekaan yhteydessä paksusuolen syöpään tässä tutkimuksessa.

Meat, fish and fat intake in relation to subsite-specific risk of colorectal cancer: The Fukuoka Colorectal Cancer Study



Tämä ei liity aivan suoranaisesti karppaukseen. Moderaattorit siirtänevät jos katsovat tarpeelliseksi.

_________________
Ravitsemus ja terveys | Vähähiilihydraattinen ruokavalio | VHH-kirjoja

Impact of very low carbohydrate diets on
long-term gut health

http://aem.asm.org/cgi/content/abstract/73/4/1073

Scientists at Aberdeen’s Rowett Research Institute have shown that a very low carbohydrate weight-loss diet results in a four-fold reduction in the numbers of certain types of bacteria in the gut of obese men. This is a significant finding because these gut bacteria produce a substance called butyrate, which has been shown to be important for keeping the gut healthy including helping to prevent colorectal cancer. The study raises questions about the impact of the prolonged use of very low-carbohydrate weight-loss diets on gut health.

In this study, 19 healthy, obese men were given three diets containing different levels of carbohydrate (high, medium and low).

Two of the diets also contained a high proportion of protein, as this is known to help reduce appetite and is used in a number of diets that help produce weight loss. Indeed, the volunteers lost similar amounts of weight and body fat on these two diets. Stool samples were analysed for the amount and type of bacteria, and for butyrate.

“The changes in butyrate production that we observed in this study are the largest ever reported in a human dietary trial. The results provide strong evidence that butyrate production is largely determined by the content of a particular type of carbohydrate in the diet that the bacteria in our guts can utilise,” said Professor Harry Flint who led the research at the Rowett Institute.

“We can’t be sure from this study about the impact of butyrate production on gut health, but there has been quite a lot of work done which shows that butyrate stops cancer cells from growing, and so helps prevent colorectal cancer.

“If low carbohydrate diets are to be consumed for long periods of time, it may be important to ensure that there is enough of the right sort of carbohydrate in the diet which can be used by the bacteria to produce compounds such as butyrate, which are beneficial for human health. This means making sure you continue to eat plenty of sources of fibre – such as fruit and vegetables,” said Professor Harry Flint.

Butyrate is what is known as a short chain fatty acid, and is produced in the gut when the bacteria ferment the carbohydrate present in food. It can be used by the bacteria as a source of energy and also is used by the cells which line the gut wall. Studies have shown that butyrate can prevent cancer cells in the gut from continuing to grow and so reduce the risk of colorectal cancer.

The composition of the three diets was as follows:
Normal (maintenance) diet: 13% protein, 52% carbohydrate, 35% fat, as calories;
Medium carbohydrate diet: 30% protein, 35% carbohydrate, 35% fat. as calories

Low carbohydrate diet: 30% protein, 4% carbohydrate, 66% fat, as calories.

http://www.rowett.ac.uk/press/18_6_07_press_rel.htm

Joo butyraatti voisi hyvinkin olla tärkeää.
Mutta arvatkaa mitä löytyykään - voista?

************

Muoks, jatkankin tähän. Kuiduistta vain liukoinen on butyraatin lähde (ja sitä suomalaiset saavat aika vähän viljoistaan). Eikä edes liukoinen kuitu ei ole se ainoa butyraatin lähde suolessa. Mercolalta lainattua:
"...Butter has appreciable amounts of butyric acid, used by the colon as an energy source..."

Ja Encyclopædia Britannica:
Butyric acid, also called butanoic acid (CH3CH2CH2CO2H) a fatty acid occurring in the form of esters in animal fats and plant oils. As a glyceride, it makes up 3–4 percent of butter; the disagreeable odour of rancid butter is that of butyric acid resulting from hydrolysis of the glyceride. The acid is of considerable commercial importance ...

Ehkä tuon tutkimuksen VHH-ryhmä ei saanutkaan maitorasvaa (eikä vihanneksia)?

Se on karppiStiinan lainaus, joka levittää. Ja eikös siitä "tutkimuksesta" jo jossain täällä keskusteltu.

_________________
"Remember, eating fat is not what makes you fat, it’s the inability to burn fat that makes you fat." Rosedale
"I will never be hungry again"

Kavensin tuota tekstiä...
Kyllä varmasti olette voineet jo asiasta keskustella... Yritin etsiä haulla, mutten löytänyt... Eiköhän tuo jostain löydy, sillä taitaa olla vähän vanhempi tutkimus?!

Mukavaa perjantaita kaikille! Ja aurinkoista viikonloppua!

Butyraattia tuotetaan liukoisesta kuidusta suolistobakteerien käymistuotteena. Karppi voi käyttää lähteinään papuja, marjoja ja runsaasti kasviksia.

No mitkäs ne pitoisuudet eri ruokavalioilla sitten olivat?

_________________
Karppaus kannattaa: Kymmenen vuotta virkeyttä ja painonhallintaa, ilman tarpeettomia ruokarajoitteita.

blogi: http://mirkankysymyksia.blogspot.com/

Uudenaikaisempi lähestymistapa kuituasiassa on: helposti fermentoituva ja ei fermentoituva (heikosti fermentoituva).

Suoliston mikrobit tuottavat niitä fermentoituvia kuituja (ym) ravinnokseen käyttäessään lopputuotteena muun muassa butyraattia (ja jonkin verran muita lyhyitä)josta on foorumilla lukuisia mainintoja tullut nakattua. Eli butyraatti (etc) on niiden "ulostetta" joka ei niille itselleen ole niinkään tärkeä.

Meidän ravinnosta saama butyraatti (sehän siirtyy pääasiassa muualle paljon aikaisemmin) ei palvele hyvin suolistossa sen loppuosaa, sen solukon energiatarpeita, ei oikeastaan lähes lainkaan vaan se on tuon tuotannon varassa pääosin ja päätarvitsija on suolen epiteelisolukko mm energiansa tuottamiseen. Joistain suolen sairauksista voipi sanoa jopa että ne voivat olla energian puutos sairauksia (niiden solukkojen osalta). Suoliston mikrobeista muodostuvaa symbioottista "elintä" ei ole hyvä vammauttaa.

Mikrobiaalisen tuotannon rasvan määrä voi olla jotenkin merkittäöväkin jopa koko elimistön energian tarpeisiin eikä yksinomaan suolen solujen. Sen energia (ihmislelle siis mikrobien tuottamaa rasvaa) voi olla esim jossain jopa 2kcal/g luokassa.

Joillain muilla eläimillä kuin ihmisnisäkkäällä, sen merkitys voi olla hyvinkin suuri. Eli "ruohon" puputtaja voi silti olla hyvin rasvakäyttöinen. (tietenkin pötsieläin on sitten jo ihan ihan oikea rasvakarppi.)

Luuletko noin?

Kun toisaalta tuota voihappoa on äidinmaidossa eli siellä se saattaisi olla suolistonkin turvaksi? Ja kun toisaalta ainakin meidän taloudessa nimenomaan rasva näyttää olevan se paras liukastin lopputuotteen ulosviennissä, niin että pienikin pudotus rasvan määrässä näkyy heti? Ja kun kolmanneksi, kemiallisesti voihappo on "fermentoitua voita" tai tiettyä osaa siitä - ja sitä alunperin voihapon glyseroliesteriä on Cambridgen mukaan paljon enemmän kuin mitä minä muistelin...?

Tietenkään en tiedä varmasti. Mutta toisin päin: onko sinulla perusteluja, miksei siitä osa pääsisi suoleenkin asti? Hydrolysoituneena ja vesiliukoisena se ei edes tarvitsisi rasvakantajia ruoansulatusjärjestelmän puolella - ja jo gramma, pari päivässä saattaisi riittää suolelle paremmin kuin hyvin. Kun näppituntumalla liukoisia kuitujakin tulee vain muutama gramma päivässä (oikeasti hyvällä ruokavaliolla siis) eivätkä ne suinkaan kokonaan voihapoksi purkaudu tuolla?

En minä sanonut etteikö osa voi päästä. Jos luit. Ja toisekseen tuo lyhyt on vesiliukoista. Mutta matka on pitkä ja ravinnosta tuleva butyraatti on kovin vikkelää pääsemään oikeastaan vapaamatkustajana siellä minne vaan. Ensimmäiset menevät jo mahanseinämienkin läpi. Tämän päivän vallalla oleva tieteen käsitys on se että suolen loppuosuuden osalta mikrobiaalinen rasvahappojen tuotanto on merkittävässä roolissa suolen epiteelisolujen energian tarpeisiin. Ravinnosta tuleva määrä on aika pieni ja sille on todella pitkä matka sekä aika suolessa jotta siitä vielä merkittävä määrä olisi loppuosuudella jäljell'ä. Toki ravinnon lisääntyvä butyraatti saattaa lisätä sieltäkin suunnalta sitä määrää. Tiedäthän millainen aika ja matka siellä sekä suunnileen pinta-alan.

Toki voit kumota jos sinulla on asiasta parempaa tietoa.

Opettamaan en näillä liksoilla enää ala silloin kun jokainen sinulle uusi asia johtaa näihin "luuletko" juttuihin. Olen sinulle joskus sanonut että on tapana varmistaa selusta ennenkuin lauon asioita. Toki joskus jossain numeroarvossa voi ola virhe mutta se on eri asia.

Eipä tarvitse opettaa, mutta kun minusta väitit että se loppuu aikoja sitten, sanoessasi näin "... Meidän ravinnosta saama butyraatti (sehän siirtyy pääasiassa muualle paljon aikaisemmin) ei palvele hyvin suolistossa sen loppuosaa, sen solukon energiatarpeita, ei oikeastaan lähes lainkaan ..." . Mutta juuri tuosta "osa voi mennäkin" - syystä en jättäisi maitorasvoja tässä ihan huomiotta. Etenkin kun pienempikin määrä sitä saattaisi vaikka riittää ... Siis ollaan tästä nyt suunnilleen samaa mieltä?

Ja b.t.w. semmoisena logistisena pikkujuttuna muistuttelen että vaikka voihappo onkin vesiliukoinen, niin se triglyseroli, jollaisena se meihin tulee kimpassa kahden muun rasvahapon kanssa ei yleensä vesiliukoinen ole... Niin että ruoansulatuksen puolella tuon täytyy joko hajota (hydrolysoitua) tai se kulkee eteenpäin rasvana

Opiskelua aiheesta voit alkaa vaikkapa tästä. Tämä on tämän seikan historiaa noin 10v takaa. Sattumalta valitsin tämän koska tässä on aika selkokielistä tekstiä ja josta löydät hyviä hakusanoja mikäli et halua investoida kirjallisuuteen. Toinen sikka on se jännä asia että tästä jutusta taaksepäin asiassa mentiin aika "hämäräää" alkua ihmisen osalta. Nyt aikaa on tänä päivänä kulunut toinen mokoma lisää.

Eivät nämä, els, mitään aivan uskon asioita ja tuhannen sekä yhden yön tarinoita ole.

Voin vakuutaa että tuolta kymmenen vuoden takaa tässä aihepiirissä on askarrellut valtava joukko ympäri maailmaa. Tietoa on kertunyt tutkimusten murusista ja sitten niitä on joku jopa varmimpien osalta sisällyttänyt nykyajan tasalla olevaan alan tieteelliseen peruskirjallisuuteen jotka siis ovat aivan muuta kuin jodenkin dieettikirjailijoiden tarinat vaikka niihin jotain näsitä sitten eksyykin.

Lue tuo, sen avulla jo pääset mukavasti asiassa eteenpäin.

Tiesithän miksi hiilarista tehdään näitä ja miksi ne pöpöt ei näitä itse juuri käytä..

Lainaus vuodelta 1996:

"Scand J Gastroenterol Suppl. 1996;216:132-48.


Short-chain fatty acids in the human colon: relation to gastrointestinal health and disease.


Fermentation, the process whereby anaerobic bacteria break down carbohydrates to short-chain (C2-C6) fatty acids (SCFAs), is an important function of the large bowel. SCFAs constitute approximately two-thirds of the colonic anion concentration (70-130 mmol/l), mainly as acetate, propionate, and butyrate. Gastroenterologists have, in spite of these facts, addressed this scientific field surprisingly late, in contrast to veterinarians, for whom the fermentative production of SCFAs has been acknowledged as a principal mechanism of intestinal digestion in plant-eating animals for decades. Interest in the effects of SCFA production on the human organism has been growing rapidly in the last 10 years, because gastrointestinal functions and beneficial effects are associated with these acids. SCFAs are of major importance in the understanding of the physiological function of dietary fibre and their possible role for colonic neoplasia. SCFA production and absorption are closely related to the nourishment of the colonic mucosa and sodium and water absorption, and mechanisms of diarrhoea. Patients with severe malabsorption compensate by the fermentation of otherwise osmotic active saccharides to SCFAs, which are readily absorbed and used as energy fuels in the organism. SCFA production from dietary carbohydrates is a mechanism whereby considerable amounts of calories can be salvaged in short-bowel patients with remaining colonic function if dietary treatment is adjusted. SCFA enemas are a new and promising treatment modality for patients with ulcerative colitis. The effect has been attributed to the oxidation of SCFAs in the colonocytes. An impressive number of papers have described the effects of butyrate on various cell functions, the significance of which is still unknown. Up until now, attention has been related especially to cancer prophylaxis and treatment. Diminished production of SCFAs appears to be involved in antibiotic-associated diarrhoea, diversion colitis, and possibly in pouchitis. The interaction between bacterial fermentation, ammonia metabolism, and bacterial growth and protein synthesis appears to be the main mechanism of action of lactulose treatment in hepatic coma. Pathological and extremely high rates of saccharide fermentation explain the severe deterioration in patients with D-lactate acidosis. Hence, this scientific field has come late to clinical working gastroenterologists, but as work is progressing the production of SCFAs in the large bowel becomes involved in several well-known intestinal disorders.


PMID: 8726286 [PubMed - indexed for MEDLINE]
"

Mutta tuo oli tuolta ajalta sitä kaikkein kevyintä...

Mitäs luulet tämän päivän raskaan sarjan materialain olevan. Tämä kun nimittäin on sattunut aikalailla kiinnostaa muista syistä tutkijoita. Mutta kun ne höpinät eivät ole olleet muodikkaita. Muodikasta on ollut vain sitten se karkeaakin karkeampi osin pöllöilykin siinä kaiken yli käyvässä kuituhypetyksessä. Vaikka sille löytyykin moni perusteita. paljonkin. Hypetys sensijaan valjastettiin markkinoiden vapaaseen temmellykseen.

Mikrobit vovat energiantuotannossaan käyttää muutakin materiaalia kuin fermentoituvaa kuitua... ja taaskin eräiden osalta --> bytyraatti etc ulos -> ihmiselle.

Enkä piruuttanikaan laita sitä jonkin sopivan mikrobin metaboliakarttaa tähän.

Missäs siinä puhutaan maitorasvoista?
Vai oliko ne tuohon aikaan niin kiellettyjä vielä?

... ja määräkin täsmää hehtaarihaarukalla (siis kertalukuna) tuohon arvioimaani grammaan plus miinus x.
Aika hyvä gestimaatti oli tuo siis

No tässä puhutaan.
Laitan tähän samalata aikakaudelta tällaisen taas helppoluettavan "selkokielisen".

"The Journal of Nutrition Vol. 127 No. 6 June 1997, pp. 1055-1060

Cows' Milk Fat Components as Potential Anticarcinogenic Agents


The optimum approach to conquering cancer is prevention. Although the human diet contains components which promote cancer, it also contains components with the potential to prevent it. Recent research shows that milk fat contains a number of potential anticarcinogenic components including conjugated linoleic acid, sphingomyelin, butyric acid and ether lipids. Conjugated linoleic acid inhibited proliferation of human malignant melanoma, colorectal, breast and lung cancer cell lines. In animals, it reduced the incidence of chemically induced mouse epidermal tumors, mouse forestomach neoplasia and aberrant crypt foci in the rat colon. In a number of studies, conjugated linoleic acid, at near-physiological concentrations, inhibited mammary tumorigenesis independently of the amount and type of fat in the diet. In vitro studies showed that the milk phospholipid, sphingomyelin, through its biologically active metabolites ceramide and sphingosine, participates in three major antiproliferative pathways influencing oncogenesis, namely, inhibition of cell growth, and induction of differentiation and apoptosis. Mice fed sphingomyelin had fewer colon tumors and aberrant crypt foci than control animals.

About one third of all milk triacylglycerols contain one molecule of butyric acid, a potent inhibitor of proliferation and inducer of differentiation and apoptosis in a wide range of neoplastic cell lines. Although butyrate produced by colonic fermentation is considered important for colon cancer protection, an animal study suggests dietary butyrate may inhibit mammary tumorigenesis. The dairy cow also has the ability to extract other potential anticarcinogenic agents such as -carotene, -ionone and gossypol from its feed and transfer them to milk. Animal studies comparing the tumorigenic potential of milk fat or butter with linoleic acid-rich vegetable oils or margarines are reviewed. They clearly show less tumor development with dairy products."



Etkö sinä jo usko että kokonaisuuksien hahmottaminen vaatii lukemaan valtavan joukon materiaalia. Myös tällaisen tauhkan, joita on tuhansia, koostamista sitten aina kirjallisuuden sisällöksi. Niihin kannatta perehtyä mieluummin kuin ravintoromaaneihin. Mikäli haluaa ettei seiso huuöli pyöreänä joka käänteessä.

Annan nyt neuvon. Käytä intensiivisesti aikaa vaikkapa seuraavat 6 tuntia etsimällä perusmateriaalia ja lukemalla tämän aiheen tiimoilta. Älä tee tuona aikana muuta. Lue siihen niskaan myös (ja kierrä mahdollisimman tarkkaan oma bias (älä lähde biasin ohjailemaan valintaketjuun), laita esimerkiksi vaikka nopalla se mitkä luet kun ensin keräät edustatavahkon nivaskan materiaalia ja senkin hivenen sokkopoimimalla (tarkemmin valikoimatta kuin että on aiheesta). Lukiessa mieti ja yhdista tietoa. Jos törmäät kohtaan jossa jokin ruuansulatuksen kohta arveluttaa, selvitä se.

Siis lähinnä siksi että vältytään turhalta vänkäykseltä ja voidaan paremmin keskittya itse asiaan. Se voisi säätää moenlta aivan tarpeettomalta. Voi olla että olen väärässä mutta näin minun mielestä.

Ehkä me vain hahmotamme niitä kokonaisuuksia eri tavalla?

Tuo viimeinen linkkisi (ja se täällä jos aiemmin esitetty ruotsalainen tutkimus**, jossa nimenomaan maitorasva vähensi merkittävästi suolisyöpää, mutta rasvattomat maitotuotteet eivät) antoi nimittäin vahvistusta juuri tästä samasta kokonaisuutta: siis sitä ettei suolen terveys riipukaan aina ja vain kuiduista - edes liukoisista.

Mutta kun kerran maitorasvaa pidetään edelleenkin niin hirmuisena kovarasvapeikkona, niin se helposti unohtuu listoilta, oli kyse sitten D-vitamiinista tai butyraatista. Ja se tapaa jäädä pois ulkomaisista VHH-vertailukokeiluista että suositusteksteistä.

Siksi otin asian esiin, taas kerran.

** Tässä karppikeskustelulinkki tuohon ruotsalaistutkimukseen:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?t=19947

Mitenkähän se vaikuttas suolen ravinnonsaantiin, suolentoimintaan ja miksei muihinkin juttuihin, jos rupeis rutiinisti syömään puoli pakettia voita päivässä?

Eikö meidän olisi syytä jo jättää teineille sellainen mustavalkoajattelu.

Ja kun mainitsin aikanaan jo kauan sitten ja taas yhä uudelleen ja nyt taas suolensisäisen mikrobien fermentaation tuloksena syntyvän butyraatin yhtenä merkittävänä tekijänä en kai minä voi samalla luetella tuhat muuta asiaa vain siksi että et nyt ajattelisi että esitän sitä ainoaksi seikaksi. Se ettei samaan hengenvetoon kun yhdestä seikasta puhutaan lausuta kaikkia muitakin asiaan liittyvää ei tarkoita sitä etteikö niitä olisi.

No onhan niistä keskusteltu täällä jo pari vuotta; jopa jo ennen sinua (silloin se taisi olla Wi?).

Mutta huomasit varmaan, että aloin maitorasvakeskustelun jo ennen kuin tulit mukaan. En siis huomauttanut siitä sinulle vaan kommentti liittyi ketjun aloittaneeseen tuoreeseen artikkeliin. Eikä siinä maitorasvaa mainittu lainkaan - mutta nimenomaan VHH'n yhteydessä se voi olla tärkeäkin tekijä.

Oletetaan, että maidon butyraatti, asetaatti ja propionaatti riittävät suoliston energialähteeksi. Mitä aineenvaihduntatuotteita bakteerit alkavat tuottamaan mikäli ne eivät saa liukoisia kuituja ravinnokseen? Kuolevatko nämä suolistobakteerit? Syntyykö mahdollisesti dysbioosi?


MUTU-ALERT!
Itse epäilisin, että maitorasvan butyraatilla on jonkinlaista merkitystä senkin vuoksi, että maitorasvan on havaittu ehkäisevän metabolista oireyhtymää ja parantavan sokerinsietoa, jota tapahtuu silloinkin kun nämä suolistobakteerit saavat kuitunsa ja tuottavat butyraattia.

MUTU-ALERT-2!

Ne perspakteerit syä ohutsuolen ohikiitävät sokerit.