karppaus.info :: keskustelufoorumi

Tänään New York Times kertoi uudesta lääkeongelmasta. Nyt kyseessä on skitsofrenian hoitoon tarkoitettu suosittu lääke, jonka valmistaja (Eli Lilly) on tietoisesti kymmenen vuotta vaatinut lääke-esittelijöitään peittelemään sitä,että kyseinen lääke kasvattaa painoa merkittävästi (malliin yli 10 lisäkiloa ensimmäisenä käyttövuotena yli 30% käyttäjistä). Ja koska tällä tavalla tulleisiin kiloihin liittyy paha diabetesriksi, niin ...

Linkki:
http://www.nytimes.com/2006/12/17/busin ... ref=slogin
... ja vähän alkupuolelta:
"... Lilly’s own published data, which it told its sales representatives to play down in conversations with doctors, has shown that 30 percent of patients taking Zyprexa gain 22 pounds or more after a year on the drug, and some patients have reported gaining 100 pounds or more. But Lilly was concerned that Zyprexa’s sales would be hurt if the company was more forthright about the fact that the drug might cause unmanageable weight gain or diabetes, according to the documents, which cover the period 1995 to 2004... "

*********************
Kovasti telkkarissa mainostetaan tällä hetkellä kiitoksia lääkärille ja apteekkarille, joka piti milloin kenetkin terveenä. Asiattomasta lääkemainonnasta kirjoitettiin Hesarissa alkuviikosta - ja tänään tulee lisää, mielipideartikkelissa, jonka nimenä on "Internetissä löytyvää terveystietoa on syytä arvioida kriittisesti". Kummassakin tapauksessa varoitukset nousevat Suomen lääkehuollon huipulta eli Lääkelaitoksesta. Eikä kummassakaan varoiteta karppien kaltaisesta amatööripalstasta vertaistukineen; vaan niissä ollaan akuutin huolestuneita ammattipuolen väen (lääkeyhtiöt, asiantutijat) yksipuolisesta tiedotuksesta.

Tämänpäiväisessä lehdessä (HS 17.12.2006) on silti myös hyvä ohje siitä, miten terveyteen liittyvää tietoa kannattaa voi arvioida, jos sellaista etsii vaikkapa netistä; ja tämä sopii hyvin myös näihin maallikkokirjoituksiin:
"Ensinnäkin, onko kirjoittaja alan asiantunntija, ja mihin tieto perustuu: [elikkä,]
- onko kyse yksittäisestä asiantuntijamielipiteestä (huono) vai
- voidaanko väittämiä perustella tapausselostuksilla (parempi) vai
- [voidaanko väittämiä perustella] peräti kontrolloiduilla tutkimuksilla (paras).
[Ja lopuksi:], ovatko viitteet selvästi näkyvillä ja ovatko ne helposti jäljitettävissä?"

****************

Lääkeyhtiöt olivat ovat ja tulevat olemaan erittäin tuottoisaa liiketoimintaa. Vika ei ole alan, jos tilaisuus tekee varkaan tai vinoutunutta tiedettä - sekä pienet että suuret kun haluavat sitäoman voittonsa maksimointia. Siksi meillä on kansalaisia suojeleva lainsäädäntö - ja siksi lääkepuolella on hetki hetkeltä polttavampi tarve luotettaviin ja riippumattomiin (eli siis ei-kaupallisiin periaattein rahoitettuihin) tutkimuksiin. Se on pitkän päälle jokaisen etu, vaikka näiden määrä tieteessä vähenee kuin pyy maailmanlopun edellä. Mutta ilman noita tulee lumipallosta vyörymäksi kasvaneita skandaaleja, jotka havaitaan vasta kun miljoonat on sairastutettu lääkkeilllä itsellään...

Miljoonatko? Eli Lillyn lisäksi mm. Merckin "turvalliset" koksibit ja monen eri tuottajan hormoonikorvaushoidot ovat sairastuttaneet käsittämättömän monta. Pfitzer säästyi yhdeltä huolelta, kun sen HDL'ää kohottava läkeaine vedettiin pois markkinoilta ajoissa kohonneen sydäntautiriskin takia - ja koska statiinikupla ole puhjennut ihan vielä...

Käsittääkseni hyvin monet psyykenlääkkeet vaikuttavat painoa nostavasti ja tätä kautta diabetesriskiä nostavasti. Monien lääkkeiden kohdalla läskistymisen mekanisimia ei edes tunneta - sivuvaikutukset vaan hyväksytään kaikessa hiljaisuudessa.

Kaipa sitä lasketaan, kumpi tulee yhteiskunnalle kalliimmaksi, "hoikat hullut" vai "yhteiskuntakelpoiset ylipainoiset".

Niinkö? Mitenkä minulla on sellainen tunne, että nimen omaan yhteiskunnan kannalta tässä(kään) ei lasketa enää yhtään mitään...

Jos laskettaisiin, niin lääkekustannukset olisivat jo aikoja sitten olleet ihan toista luokkaa. Ja ruokasuositukset...

Lasketaan sanan olisin voinut laittaa myös lainausmerkkeihin.

Yhtälössä on varmasti liian monta muuttujaa, mutta kaipa asioista päättävät tekevät omaan tietämykseensä perustuen optimoituja laskelmia.

No niin tietysti tekevät. Ja niin pitääkin. Mutta...

Mutta tässä jutussa kerrottiinkin, mitä päättäjille(kään) ei ole kerrottu.
Vaikea tehdä optimoitua laskelmaa käyttäen hyväksi piilotettuja faktoja.

Niin, mitä Eli Lilly kertoikaan näistä skitsofrenialääkkeiden sivuoireista julkisesti...?
Ilmeisestikään ei sitä, mitä kokeet olivat kertoneen, jatkotutkimusten mukaan:
http://www.nytimes.com/2006/12/21/busin ... ref=health

Eihän kaikkien läkkeiden etuja/haittoja voida suoraan korreloida rahaan ja yhteiskunnan kustannuksiin. Muutenhan uusia lääkkeitä ei pääsisi koskaan markkinoille. Kaikista halvintahan yhteiskunnan kannalta olisi antaa skitsojen seota ja juosta vapaana metsissä ja masentuneiden tappaa itsensä. Eikä se sitäpaitsi ole lääkeyritysten homma päästää yhteiskuntaa halvalla. Ei moiset firmat mitään hyväntekeväisyyslaitoksia ole. Lääkkeiden (korvattavat) myyntihinnat päättää lääkkeiden hintalautakunta
ja se perustaa hinnan + korvattavuuden myöntämisen erilaisille tekijöille. Ilman kelakorvausta lääkkeiden hinnat saavat käytännössä huidella vaikka pilvissä, mutta eipä niitä sitten kukaan ostakaan. Joten korvausjärjestyelmään pääseminen on uudelle lääkkeelle elinehto.

Tietysti on väärin, että tutkimustuloksia pimitetään. Ei siihen ole mitään oikeutta enkä puolusta Lillyn toimintaa. Mutta taas toisaalta ajateltuna: eiköhän muutamien kilojen painonnousu ole pieni haittavaikutus skitsofreenikon elämässä, jos lääkitys tehoaa ja ufo-olennot lopettavat öiset vierailunsa. =)

Lähinnä tässä mietityttää lehden sensaatiohakuisuus versus Lillyn tiedonpimityksen oikea laita.

Tuota, se muutaman kilon painnonnousu (kymmenisen kiloa) oli Lillyn väite.
Mutta oikeasti lääkkeet nostivatkin sitä painoa peräti 30 kiloa - ja melkein 20 prosentille lääkkeen nauttijoista.

Toinen kohta liittyi siihen, että Lilly alkoi mainostaa kyseistä lääkettä myös dementiaan - vaikkei sitä oltu koskaan tähän testattu eikä varsinkaan hyväksytty. Mutta joskus tuntuu että vanhuksille saa oikeasti syöttää melkein ihan mitä mömmöä hyvänsä, kunhan he sitten pysyvät laitoksissa hilljaisina ja rauhallisina. Tuollaisia tosin alkaa ajatella vasta kun on riittävän pitkään nähnyt vanhempaa väkeä erilaisissa elämäntilanteissa - ja jos sen jälkeen alkaa surukseen verrata myös lääkemääriä.

Jokainen nuorena (työkykyisenä) kuollut tai työkyvyttömäksi sairastunut on yhteiskunnalle miinusta. Suomalainen yhteiskunta panostaa jäseneensä eri keinoin koko sen syntymän, lapsuuden ja nuoruuden, sen jälkeen tuon yksilön pitäisi tehdä töitä, jotta yhteiskunta saisi veroina tuon panostuksensa takaisin

Kertakäyttöisyys tulee ihmisissäkin kalliiksi, kyllä rikkinäistä kannattaa ennemmin korjata, kuin mennä hankkimaan uusi.

mä oon monesti siteerannu http://www.fi:stä tri Arno Forsiuksen teesejä liittyen ylipainoon: no 22 menee jokseenkin näin:

Mielialalääkkeet eivät lihota, mutta ne voivat lisätä ruokahalua ja vähentää syömisen kontrollia.

nimmarilla mielialalääkkeillä lihonut

Mulla on välillä ollut Mirtazapin (meniköhän tuo oikein) lääkettä ajoittaiseen unettomuuteen. Se on oikeastaan mielialalääke, jonka sattumalta keksittiin auttavan unettomuudessa. Mä huomaan, että tuo aiheuttaa jumia painonpudotuksessa ja joku muukin mainitsi samaa tuon lääkkeen kohdalla.

Tämä sopinee samaan ketjuun, koska kyseessä on edelleenkin mielen lääkkeet, vaikka firma ja sivuvaikutukset ovat toisia.

BBC'n tässä uutisessa
http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/6308871.stm
on puhe lääkejätistä GlaxoSmithKline ja siitä miten lääkekokeista tiedejulkaisuihin kirjoittaville ammattitutkijoille voi syöttää hyvinkin valikoitua tietoa koetuloksista. Tässä masennuslääke Seroxat ei lihottanut mutta lisäsi kokeiden mukaan selvästi alaikäisten käyttäjien itsemurhariskiä. Ja silti tämä koetulos jätettiin tietoisesti kokonaan kertomatta...

Lääkemarkkinoinnissa on kysymys siitä, että kehutaan tuotetta: Korostetaan myönteisiä tutkimustuloksia ja vähätellään sivuvaikutuksia.
Eihän autojakaan mainosteta televisiossa niin, että näytetään kuinka raajat irtoilevat onnettomuudessa.
Valheellista markkinointi ei tietenkään saa olla!!!

Tuon kyseisen Eli Lillyn psykoosilääkkeen lihottava vaikutus on ollut myös psykiatrien, potilaiden ja maallikoidenkin tiedossa. Lillyn markkinoinnissa käyttämien tutkimusjulkaisujen mukaan lihavuus on ollut vähäisempää kilpailijoihin verrattuna, mikä saattaa olla tottakin.

Mutta jos nyt on käytännössä havaittu ylipainon olevan pahempi ongelma kuin ollaan kuviteltu, tulisi ko. lääkettä verrata muihin hoitomuotoihin haittoineen/etuineen UUDELLEEN, ja hinnoitella lääke UUDELLEEN. Tuo lääke on nimittäin psykoosilääkkeiden kalleimmasta päästä. Jos lääkettä ei enää kannata pitää markkinoilla, voidaan se vetää myös sieltä pois. Katsotaan mitä tapahtuu. Ei tässä sen kummempaa hätää.

Kyllä itseasiassa voidaan. Ja uudet lääkkeet pääsevät markkinoille nimenomaan silloin, kun ne ovat tai näyttävät olevan kustannus-vaikuttavuudeltaan edeltäjiään edullisempia. Cost-effectiveness. Paremmuus kilpaileviin lääkkeisiin tai hoitomuotoihin voidaan osoittaa muillakin tavoin. Tuo jälkimmäinen esittämäsi ratkaisuehdotus on kustannusten minimointi, jota jossain määrin tulisi suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä toteuttaakin, mutta ei kuitenkaan ko. potilaiden lääkehoidon kohdalla. Lukemista: Sintonen H: Terveystaloustiede



Totta. Usein lääkeyritykset mielletään virheellisesti osaksi terveydenhuoltoa, vaikka oikeasti lääkeyritykset ja apteekit ovat liiketoimintaa. Tälläkin palstalla näkee lääkeyritysten moralisointia, joka kumpuaa juuri tästä harhakäsityksestä. Lääkäri määrää lääkkeet, firma valmistaa.


Potenssilääke