karppaus.info

Käyttääkö kukaan teistä D-vitamiinia noin isoa annosta, mitä Antti Heikkilä suosittelee viimeisessä kirjassaan, elikä 2000 IU päivässä?
Se on iso annos, kun virallinen suositus on vaan 300 IU. Saa napsia pillereitä kourakaupalla.
Rasvaliukoinen vitamiini kun ei edes liiallisesti otettuna poistu elimistöstä.
Mitä vaikutuksia olette huomanneet?

Pappa on kirjoittanut jossakin ketjussa tuosta D vitamiinista ja muistaakseni taisi olla eri mieltä kuin Heikkilä. En löydä sitä nyt mutta jos Pappa kommentoisi uudelleen.

Syön D-vitskua virallissuositusta enemmän, mutta en niin paljon kuin Heikkilä ehdottaa. Vaikutuksista ei ole havaintoa, on niin uusi kokeilu vielä.

Mäkin syön enemmän kuin viralliset suositukset, mutta paljon vähemmän kuin Heikkilä. Mitään vaikutuksia en toistaiseksi ole huomannut. A-vitamiini on kai se ainoa, jota kannattaa varoa?

Atkins suositteli kirjassaan huomattavasti isompia vitamiiniannoksia kuin nuo viralliset suositukset ovat. D-vitamiinin kohdalla on tärkeää tarkistaa, että se on D3:sta.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Täällä oli jossain ketju, jossa oli linkki kanadalaisen proffan luennosta D-vitamiinista, suositteli 1000IU per päivä. Luento oli aika hyvä...

_________________
Jalokalat (karpit ) uivat vastavirtaan - roskakalat menevät virran mukana.

Muistattehan nauttia D-vitskanne Dkolmosena eikä synteettisenä Dkakkosena.

Paljonkohan tuo IU D-vitamiinin kohdalla mahtaa olla, kun purkissa on mainittu pitoisuus vain mikrogrammoina?

Edit. Löysinkin tuossa jo tiedon netistä eli 1 µg = 40 IU.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Heikkilän mukaan nuo vitamiinien suositukset ovat liian alhaalla, etteivät ihmiset nyt itse hoitaisi niillä terveyttään kuntoon ja ostaisi vähempää lääkkeitä (eivät muka lääkkeet ole ollenkaan vaarallisia) ja työllistäisi samalla muutamaa lääkäriä. Vitamiineja kun ei voi (enää) patentoida ja kääriä niillä samanlaisia voittoja kuin lääkkeillä voidaan.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Hmmm hmm, 50 µg/vrk ylittävä saantihan aiheuttaa pidemmän päälle myrkytysoireita... aika rajoilla siis tuo Heikkilän ajatus. Mietityttää vaan tarkoituksenmukaisuus, eihän mistään ravinnosta pysty tuollaisia määriä repimään kasaan. Purkkivitamiinit taas eivät oikein kuulosta luonnolliselta ravinnolta. Oletteko nyt ihan varmoja ettei tuohon aloitusviestiin ole tullut yhtä nollaa liikaa? Mitenhän Heikkilä suhtautuu ihon valmistamaan D-vitamiiniin? Kysymyksiä tuo näkemys ainakin herättää.

Heikkilän aika runsaskätisen vitamiinien annostelun taustalla lienee ajatus siitä, että nykyaikana on niin paljon haittatekijöitä joille emme voi mitään, joten esim. D-vitamiinia tarvitaan enemmän kuin sitä saa ravinnosta.

Mistäköhän tuo raja on saatu - varmaan vedetty hihasta niinkuin kaikki muutkin vitamiineihin liittyvät suositukset ja raja-arvot. Eräs tutkija nautti päivittäin jopa 6 g (6000 mg) C-vitamiinia päivittäin. Nyky suositus on C-vitamiinin kohdalla 60 mg.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Paitsi ettei ole, vaan 75 mg.

_________________
// Einomies - karppi, jo vuodesta 2004 -

Ei ole nollia liikaa, kyllä Heikkilän suositus noin iso on Ravinto & terveys - kirjassa. Itse kertoo nauttineensa jo useita vuosia ympäri vuoden tuota annosta.
Tuollaista 1000 IU/ päivässä olen itsekin ajatellut, eiköhän se riitä.
Parempi sekin kuin ei mitään.

Siis lääketehtaiden globaali salaliitto?

Mikä tahansa "vanha troppi" voidaan patentoida, jos sille kehitetään vaikka uusi formulaatio.

^Vitamiinit ei voi olla mitään muita molekyylejä. Lääkkeissä voidaan molekyyliä muuttaa ja sen jälkeen se on sitten "uusi" lääke. Ne on ihmeellisiä nuo taloudelliset intressit ja kuinka ne tätä maailmaa pyörittää. Jos esim. C-vitamiiniin lisää jonkun ylimääräisen atomin, niin se ei tasan oo enää C-vitamiiniä. Toinen on tuo ruokabisnes. Terveellistä ruokaa voidaan tehdä vain tehtaassa. Tääkin tuli esille Heikkilä - Tavi - Puska -väittelyssä taiteiden yönä.

_________________
“It's not the destination so much as the journey, they say.
~ Captain Jack Sparrow"

Nyt luin itsekin mitä Heikkilä siitä D-vitamiinista kirjoittaa. Hänhän sanoo, että aluksi voi nauttia sen 2000 IU=50 µg päivässä, myöhemmin noin 1000 IU per päivä, mutta suosittelee silloinkin mittauttamaan D-vitamiinipitoisuudet. Eli hän ei todellakaan kehota kaikkia noin vaan vetelemään 2000 tai edes 1000 IU/vrk, kuten ketjussa annetaan ymmärtää.

C-vitamiini on siinä mielessä ihan eri asia, että sen ylimäärä erittyy nopeasti virtsaan. Siksi sitä voi kiskoa vaikka kuinka paljon ilman suurta hyötyä tai haittaa. Tosin kovin suuret määrät aiheuttaa tietysti virtsan happamoitumisen ja sitä kautta joidenkin muiden happamien aineiden erittyminen saattaa hidastua. Mutta se onkin sitten toinen juttu.

Ps. Tieto myrkytysoireista on peräisin farmakologian ja toksikologian kirjasta. Pidän kohtuullisen luotettavana opuksena. Heikkilähän pitää D-vitamiinin liikasaantia yhtälailla haitallisena.

Enpä ole ikinä syöny D-vitamiinia purkista.. Mutta nyt kaamoksen taas tullessa, sitä vois ajatella. Sain muutes eilen synttärilahjaksi kirkasvalolampun.

Mitä D-vitamiinivalmistetta te sitten syötte? Ja minkä hintaist se on apteekissa? (Vähän hintavertailua tähän samaan, jos tuotteita on useampi.)

Hei kaikki, ensimmäistä kertaa kirjoittelen
Niin, löysin haulla tämän ketjun, olen nimittäin itse syönyt d-vitskua nyt viisi kuukautta sen 50 mikrog/vrk. Ei mitään näkyviä haittavakutuksia, olo on hyvä. Kesällä ajattelin vähentää hiukan annostusta, jos aurinko paistaa. Useammasta lähteestä (en muista niitä.. ) olen lukenut, että 2000IU on täysin turvallinen vuorokausiannos, apteekin proviisorikin sanoi näin (oli juuri ollut koulutuksessa), kun kerroin annostuksestani. Hyvin hiljaa tietysti, ei kai ole lupaa suositella ylisuuria annoksia mistään. Syön Minisunia, ison purkin (300 kpl/5 mikrog) hinta oli jotain 15 euroa. Halvempaakin oli nyt joulun alla tarjolla, mutta siitä ei farmaseutti osannut sanoa, että oliko synteettistä. Ja ei lainkaan suositellut sitä!
-Lotta-

Minisunissa on D3:sta, eli luonnollista D:tä. Kyllä olisi pitänyt farmaseutin osata tuo sanoa.

Tästä D-vitamiini-asiasta on selvästikkin vähän eri käsityksiä... Minusta Heikkilällä on tässä(kin) asiassa hiukan liikaa kiihkoa ja hiukan liian vähän asioiden oikean laidan tarkistamista. Ainakin Hyvän olon keittokirja-kakkosessan hän kirjoittaa, että vitamiinipillereissä on D2:sta (joka ei siis ole yhtä hyvä imeytymään kuin D3). Kuitenkin siis löytyy sekä D2:sta että D3:sta sisältäviä vitamiinivalmistetia.

Lainaus Proviisorilehdestä 2/ 2003:

"D-vitamiinia käytetään yleisnimityksenä kolekalsiferolin (D3-vitamiini)
kaltaisille sekosteroideille. Ihossa syntyy UV-B -säteilyn vaikutuksesta
esi-D-vitamiinia ja ravinnosta D-vitamiinia saadaan D3-
ja D2-vitamiinina. Näistä D2-vitamiini imeytyy kuitenkin huonosti
ja D-vitamiinivalmisteissa pyritäänkin käyttämään D3-vitamiinia.
Myös maitotuotteisiin lisätty D-vitamiini on D3-vitamiinia."

En tiedä ottaako Heikkilä kantaa ihon valmistamaan D-vitamiiniin (mitä Kuutiojuuri pohdiskeli), mutta itse olen kyllä ymmärtänyt että se, jos mikä, on varmasti hyvä ja luonnollinen D-vitamiinin "lähde". Karu tosiasia kuitenkin on, että Suomen olosuhteissa on vaikea saada tähän vuodenaikaan 15 minuuttia keskipäivän (siis ei riitä sellainen pieni auringonpilkahdus) auringopaistetta, mikä riittäisi päivän D-vitamiinin tarpeeseen, ja useinkaan ne kesällä tankatut varastot ei riitä seuraavaan aurinkokauteen. Ihan tosiasia on, että Suomessa suuri osa ihmisistä kärsii D-vitamiinin puutteesta talvella, joten "luonnonmukaista" tai ei, niin syökää ihmiset silti sitä D:tä purkista talvella! (Ja tää oli käsky!!)

D3 (kolekalsiferolia) on nk. "eläinperäistä", kun D2 (ergokalsiferolia )on "kasviperäistä". Maidossa, kananmunissa yms. eläinperäisissä ruuissa on siis D3:sta, kun taas sienissä D2:ta (joka maksassa muuttuu D3:ksi). Vitamiinivalmisteissa käytetty D3 on (vegaani-kirjojen mukaan) eristetty lampaan villarasvasta, kun taas D2:sen sanotaan olevan "kasviperäinen". En tiedä onko tämä sama asia kuin tuo käsite "synteettinen", eli "synteesin" raakaaine olisi kasviperäinen. Anyway, D3 parempi, ja sitä saadaan eläinperäisistä ruuista ja vitamiinipurkeista kannattaa tarkistaa, että on tuota kolmosta.