karppaus.info

https://youtu.be/y25aGM547Wk


AT 1:25:20 Nina Teicholz (Commenter 28)

Nina Teicholz kertoo toimikunnalle, että nykyisiä ja aikaisempia suosituksia laadittaessa on sivuutettu valtaosa kokeellisesta tutkimusnäytöstä koskien mm. vhh-ruokavaliota ja tyydyttynyttä rasvaa.

Kaikki vhh-lähestymistavan puolesta käytetyt puheenvuorot:


https://www.dietdoctor.com/physicians-m ... arb-advice

Aikaisemmille toimikunnille hylätty arvosana tieteellisten periaatteiden noudattamisessa:

https://www.nutritioncoalition.us/news/ ... on-science

”
In oral testimony recently to the Dietary Guidelines Advisory Committee (DGAC) in Washington, D.C., Nina Teicholz, Executive Director of The Nutrition Coalition, emphasized that the Guidelines have historically excluded or ignored the vast majority of clinical-trial research on nutrition and also—citing expert opinion—that the scientific methodology of the Guidelines fails to meet basic scientific standards.
”

Eikä hyvältä näytä tälläkään kertaa:

https://www.regulations.gov/document?D= ... -0001-7056

Lyhyt tiivistelmä edellisestä: paikallinen VRN eli CNPP ei ole käyttänyt yleisesti hyväksyttyjä viitekehyksiä, ei aio tarkastaa vanhoja suosituksiaan eikä myöskään aio jatkossa käyttää näitä viitekehyksiä. Lisäksi se ei aio koostaa saati julkaista paneeliin osallistuvien henkilöiden riippuvuuksia.

Toisin sanoen CNPP tekee todeksi tätä loistavasti muotoiltua kuvausta ravitsemuksesta tieteenalana: ’Nutrition’ is now a degenerating research paradigm in which scientifically illiterate methods, meaningless data, and consensus-driven censorship dominate the empirical landscape. Lihavointi minun.

En tosin uskonutkaan, että vielä 2020 suositukset tulisivat perustumaan tieteeseen, koska prosessi on niin järjettömän hidas. 2025 on jo jotain toivoa, ja 2030 muutoksen pitäisi olla jo tapahtunut.

Se on raha kun puhuu. Tiede tuottaisi suositukset, jotka eivät olisi Big Agron, Big Foodin ja Big Pharman mieleen.

Pelkkää teatteriahan nämä kuulemiset ovat.

No ei se ihan niinkään mene, kuten vaikka ADA:n* tapauksesta on nähty. Teollisuus kyllä kykenee hidastamaan ja puliveivaamaan, mutta ei se kokonaan suositusten kehitystä voi estää. Akatemia lienee vielä teollisuuttakin suurempi uhka, toki tietysti teollisuuden avulla, mutta ennen kaikkea omassa hitaudessaan ja sisäänpäinkääntyneisyydessään: vanhan paradigman kannattajat pysyvät viroissa vuosikymmeniä ja palkitsevat toisia paradigman kannattajia valitsemalla heitä virkoihin, joista seuraavat professorit voidaan taas valita. Vapaa tiedonvälitys on kuitenkin johtanut siihen, että täysin nämä norsunluutornit eivät voi itseensä sulkeutua.

Niin tai näin, iso laiva kääntyy hitaasti monista syistä, mutta kyllähän ne kääntyvät.

*: En tiedä, miten pitkälle Yhdysvaltain diabetesliitto on teollisuuden talutusnuorassa, mutta jos Suomen vastaavaa katsoo ja miettii, että yleisesti Jenkeissä on vahvempi teollisuus, niin tuskin sitä hyvällä tahdollakaan voi potilasjärjestöksi tms. väittää.

Se on juurikin noin, heittoni oli osatotuus. Sanotaan, että vanhat uskomukset muuttuvat hautajaiset kerrallaan, mutta sekin on turhan optimistinen näkemys - vanhan paradigman kannattajat kun usein vaikuttavat ratkaisevasti seuraajiensa valintaan.

Niinpä, ja ainakin Suomessa tuo menee vielä niin, että kun on ollut jokseenkin vahva yksimielisyys pari vuosikymmentä, niin ei edes ole ketään, joka voisi olla eri mieltä ja silti olla millään tavalla kelpo mihinkään mahdolliseen positioon, jossa voisi vaikuttaa sisältä käsin. Suomessa on vain viisi yliopistoa, joissa opetetaan lääketiedettä tai ravitsemusta, joten kilpailua käydään nimenomaan nykyisten vallanpitäjien suosiosta, eikä niinkään havitella merkittäviä akateemisia tai kliinisiä saavutuksia. Toisaalta niitäkin moderoidaan tehokkaasti, esimerkiksi Suomessa tuskin nähdään ikinä vakavasti otettavaa tutkimusta VHH:n käytöstä diabeteksen hoidossa, vaikka tämä olisi aivan mahdollista toteuttaa pelkällä ravintovalmennuksella ja muutamalla nettikyselyllä - resurssien ei pitäisi olla ongelma.

Tuo on todellinen syy siihen, ettei vhh:n käyttöä diabeteksen hoidossa tutkita meilläkään, vaikka meillä tutkimusta rahoitetaan melko tuntuvasti myös julkisin varoin. Se, ettei asiaa ole esimerkiksi Yhdysvalloissa kunnolla tutkittu enempää ennen Virtaa johtuu tietenkin siitä, että valtaosa ravitsemuksen ja lääketieteen tutkimuksen rahoituksesta tulee siellä yrityksiltä, joiden taloudelliset edut kärsisivät vhh:n yleistymisestä. Erilaisiin vinoutuneisiin, enimmäkseen heikkolaatuisiin epidemiogisiin vedätyksiin, jotka ovat lähtökohtaisesti tähdänneet vhh:n leimaamiseen epäterveelliseksi, on siellä kyllä rahoitus järjestynyt. Puhumattakaan siitä mikä medianäkyvyys niille on järjestynyt - teollisuuden viestintätoimistojen avustuksella.