Ja niin siinä kävi että kyllästyinkin kesken kaiken, lopetin reilussa viikossa. Liekö iskenyt ketoflunssa, kuten eräällä verkkokurssilla sanotaan. Enivei, rasva rupesi ällöttään, pekoni jne. yök yök...en keksinyt enää mitään hyvää syötävää tai reseptiä. Mutta olisihan niitä, jos jaksaisin etsiä!
joten...no, näine läskeineni eteenpäin elelin ja viimeinen ravitsemusterapeutin käynti. Plus miinus nolla, ei mitään hyötyä. Syö margariinia, vältä voita. Syö leipää, perunaa, jatka samaan malliin vain. Plääh. Olin edelleen armottomassa hiilarikoukussakin et teki jo mieli niitä viikon jälkeen ja ällötti rasva.
Hanskat tiskiin vain ja takaisin taas vanhaan.
Sit tuli flunssakierrekin taas. Tuntui, ettei tää leidi oikein terve ole. Liityin toisenlaiseen valmennukseen 8 viikoksi, josta myöskään en paljon irti saanut.
Siinäkin kyllä kehotus oli että meikäläinen voisi karsia hiilareita pois, muttei mitään tilalle tietenkään. :-/
Huoh!
No, nyt kaverin vanavedessä kiinnostuin paljon facebookissa mainostetusta Ketokickstartissa.
TIlasin sen kun hinta oli alle 100€, onpahan se kurssi aina sitten käytettävissä ettei ole määräaikaa. Ehkä mä vielä sittenkin onnistun.
Tuon Nanan lifefitin aikana sairastin about 2 flunssaa, mutta enpä ehtinyt juuri kovin paljoa siihen perehtymäänkään. Sen, että salilla kävin treenin tekemässä ja se oli liian rankka mulle, vaikka olinkin salille palaaja mutta rapakunnossa. Tyydyin tässä sittemmin tekemään vanhoja tekemättömiä treenejä Optimal performancen verkkokursseilta tallentamiltani ohjelmilta.
Se meni jo paremmin. Meikä on tottunut punttia kyllä nostamaan, mutta joku 7 liikkeen rankka ohjelma ei kyllä nyt mene, varsinkin kun haluaisin lopettaa kesken harjoituksen. Opinpahan että Nanalla on oma tyylinsä noissa, kun vertaa Optimal performanceen, ei voi puhua samana päivänäkään heidän treeneistään.
Päädyin, että hiljaa hyvä tulee nyt. Edelleen nousee suht samat painot kuin silloin reilu vuosi sitten.
Mulla tuo lonkka vaivansa tähden kyllä aina ärtyy päiväksi sen jälkeen mutta rauhoittuu sitten.
Oon pelännyt, koska se kipu taas jää päälle. Ensimmäisen kerran lekuri tuossa sanoi tai tuumasi, et kipu on hermoperäistä.
Oikein korvani ottivat tuon lauseen talteen. Ei pidä silti pelätä sitä kipua, päätin. Mä en halua rapakunnossa jatkaa elämää.
Mä menen siinä läpi harmaan kiven.
En anna periksi.
Yks keino myöskin on muuttaa ruokailun suuntaa, tällä kertaa pysyvästi. Ei paluuta vanhaan, koska se ei toimi, se vaan lihottaa.
Huom, mä syön säännöllisesti yleensä, ei ole vaihtoehtoja edes muuhun. Mun ongelma vapaapäivänä on ollut oikeastaan aterioiden sekava rytmi ja se, että venytän taukoja älyttömästi.
Sit saatan sortua just herkkuihin.
Mut mulla ei toimi se idea, lautasmalli, se on niin nähty.
Pärjäisin ilman perunaa ja leipää mainiosti, jopa ilman riisiäkin vaikka siitä tykkään.
Mä pärjäisin ilmankin noita hiilareita. Ja laihduin v. 2008 parisenkymmentä kiloa, kunnes v.2009 taisin väsyä karppaukseen taas.
Sit taas lihoin...muistan et aika tanakka olin v. 2010 taas.
2013 se Cambridge-dieetti. Sain jopa solisluukuopan näkyviin. Kun olisin tiennyt siitä trendistä jossain idässä et selfie tyyliin kala vedessä siinä kuopassa. Olisin ollut ainakin tyytyväinen siihen et mullakin on se kuoppa!
Valitettavasti se dieetti kävi terveyden päälle vaan, vatsa ei sietänyt pirtelöitä selvästi enää. Söin oikeatakin ruokaa kyllä, mutta hyvin vähän.
Mut määrättiin lopettamaan pirtelöt ja samalla se merkitsi dieetin loppua. Jäin yhtäkkiä tyhjän päälle, kun Cambridge-valmentajanikin tylysti hyvästeli mut.
Palautin pirtelöt ja sain rahat takaisin, mutta valmentaja oli että ole sitten jos et enää kerran tätä voi jatkaa.
Semmoista...no...
Katsellaan nyt uudestaan, kuinka tässä pärjään. Voisi ainakin olla tervetullut tähän kohtaan, jos voin ketoosilla taas laihdutella.
En vielä ihan ole aloittanut, mutta valmistaudun nyt koitokseen.