Maanantai 25.3.-19Aurinkoisen päivän pieniä päivityksiä tähän vähäsen.
Mlv, Geri, huiskutuksia. Pöllöllä on ainakin kaksi munaa. Peurat ovat aktiivisia lähteellä.
Yksi merikotkan pesäkamerakin on auki, mutta en ole siellä ketään nähnyt.
Mlv, kiva kun olet avannut sen linkin, käväisin äsken kurkkimassa.
Viime viikolla oli pienet sisustussulkeiset, ei, ei voi oikein hurrikaaniksi luonnehtia.
Makuuhuoneeseen ja Salonkiin ostin ja laitoin paikalleen uudet verhot. Valkoiset,
kevyet, ilmavat. Kauniit. Uudet päiväpeitot (2 kpl, molempiin sängyn puoliskoihin
omansa) pääsivät kanssa paikoilleen. Ostettu kylläkin jo talvella, oottamaan aikaa
sopivaa. Vähän tyynynpäällisiäkin vaihetin. Makuuhuoneen matot kanssa. Olin kyllä
päättänyt, että en, mutta sitte kuitenkin...semmoista se aina on.
Ei malta
olla laittelematta.
Äsken tuli textari, että pyörän saa hakea huollosta. Hmm, 68 euroo se kustantaa,
mutta onhan sitten kunnossa kesän ajella. Joku osa/kumi lie pitänyt vaihtaa, kun
perushuolto maksaa vain 62 €. Pitää huomenna salireissulla hakea, tänään onkin munakeikka
ja samalla piipahdus kirjastossa.
Siirryin viikko sitten vhh:lta ketogeeniselle ruokavaliolle. Nyt on mennyt viikko säätäissä makroja,
alkaa vähitellen olla hanskassa. Jotain on viikon aikana tapahtunutkin: paikalleen
jämähtänyt paino on tippunut kilon ja
vuosikausia palelleet yöjalkani ovat lakanneet
melkein kokonaan palelemasta. Jos kehitys vielä jatkuu, viikon päästä saa yösukat
jättää pois - jos niin haluaa. Siis
josjos! Nyt on jo voinut vaihtaa polvipituiset
villasukat ohuempiin nilkkasukkiin. Ihmeellistä, sanoisin!
Tosissa hieno aurinkoinen päivä, lämmintä näkyi olevan +4 astetta. Yöllä oli kyllä usseempi
aste pakkasta. Ei paljoo edisty kevään tulo, kun pitää noita yöpakkasia. Tämän talon
piha on jäinen ja vaarallinen ja ympäristökin vielä ihan talvinen. Tää on tämmöistä katve-
aluetta. Nimikkopolkuni, tuo ohikulkeva kevytliikennetie alkaa kuitenkin olla jo sula, pääsee
siinä jo ilman piikkikenkiä lenkille.
Facesta osui silmiini muisto vuoden takaa, silloin olin edelleen influenssassa tai sen jälki-
mainingeissa, se kammotustautihan kesti mulla 6 viikkoa ja toipuminen toisen mokoman.
Muistan hyvin sen helmikuun 13. päivän illan, kun kuume parissa tunnissa nousi yli 39.
Tasan vuosi sitten tänä päivänä yksi naislääkäri tk:ssa sanoi, että touko-kesäkuun vaihteen tienoilla
alkaisin olla jotenkin kunnossa. Ja niin kävi, hyvin hän osasi paranemisen ja toipumisen määritellä.
Onneksi tänä vuonna olen - ainaki tähän asti -säästynyt, en ikinä haluaisi enää niin
kamalaa tautia sairastaa.
*koputtaa päätään*
Olisiko muuta kummempaa muistiin merkittävää?
Eipä tule ainakaan äkkiä mieleen joten mennään sitten näillä viikkoa etennpäin ja nyt ulos aurinkoon!