karppaus.info

karppininjat
Tänään on 2024-03-29 07:01:09

Kaikki ajat ovat UTC+02:00




Aloita uusi ketju  Vastaa viestiin  [ 174 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen 15 6 7 8 9
Julkaisija Viesti
ViestiLähetetty: 2018-04-07 23:19:07 
Poissa
Leijona
Leijona
Avatar

Liittynyt: 2007-04-11 20:57:52
Viestit: 5885
Hitto. Nythän mä tajusin, että tää on mun alottama ketju. Vanha toki, mutta renesanssi kukoistaa karppilassa muutenkin. Kompastumisista tai oikeammin niistä oppimisesta voisin nostaa yhen pointin. Mitä tarkoittaa "repsu". Se on tapahtuma, joka liittyy menneeseen. Se ei kuvaa tätä hetkeä, ei huomista, ei ihmistä. Se on vaan mennyttä. Eli jatkossa meillä ei ole "repsuja", meillä on vaan uusia kokemuksia, joista on opittu. Nyt on ihan hyvä hetki karpata. Joku tapahtuma sun menneisyydessä ei määrittele sitä mitä olet nyt, joten jos joskus vähän lipsahtaa, niin se on vain kokemusten keräämistä. Sitä kompastuu yhä uudelleen, jos ei keräämästään kokemuksesta opi.

_________________
Cats are carnivores.


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-04-08 00:49:51 
Poissa
tagerhaverkarppi
tagerhaverkarppi

Liittynyt: 2010-05-12 18:58:50
Viestit: 93462
Sä oot oikein positiivisella tuulella. Ilahduttavaa!

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-04-08 01:40:49 
Poissa
Leijona
Leijona
Avatar

Liittynyt: 2007-04-11 20:57:52
Viestit: 5885
Olen antanu itseni olla enempi analyyttinen. Mun analyysit tahtoo nykyään olla positiivisia. Asenne, jota levität kerää ympärilleen samankaltaisuutta. Haluanko ympärilleni positiivisia ihmisiä...joo. Montako kertaa mainitsen kirjoituksissani sanoja kuten, positiivinen, iloinen, onnistunut, ystävä, siedettävä, nautinto, mukana. Olen antanut itselleni mahdollisuuden olla se ystävä, jota kaverit on kaivannu. Mä näen ympärilläni asioita, jotka auttaa mua olemaan parempi ystävä, kaveri. Mitä olisin yksin. No hetken pärjäisin, mutta jos kukaan ei ostaisi mun tuotoksia, niin kohta se loppuisi. Vaikka kuinka unelmoin täydellisen hiljaisesta työpäivästä, jota kukaan ei häiritse, niin alle 2 viikkoa, niin kysyisin, että kuka mun tuotosta kaipaa. Sama pätee forumi kirjoitukseen. Kavereitten kans hauskempaa.

Lisään vielä kompastumiseen yhden opin tältä vuodelta. Syö silloin kun on tarve. Jonain päivinä voit kohdata tilanteen, että eka kerran päivässä tulee nälkä vasta illan suussa tai illalla. Mietipä miksi söit ennen kuin nälkä ilmoitti. Toisaalta voi olla hyvä opettaa kroppa vastaanottamaan ravinto säännöllisesti. Mun allekirjoituksessa on lukenut jo vuosia "cats are carnivores". Se tuli siitä kuin luin kirjoituksen kissoista, jotka syö lihaa silloin tällöin ja nautiskelevat lopun aikaa, joskus paastoavat monta päivää, jos ei satu olemaan antilooppia tyrkyllä. Moni asia pätee suomalaiseen maatiaskissaan. Tunnen olevani kissa, vaikka olenkin enempi koiran kans tekemisis.

_________________
Cats are carnivores.


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-04-08 07:43:23 
Poissa
kukkahattukarppi
kukkahattukarppi
Avatar

Liittynyt: 2008-10-30 22:39:49
Viestit: 18408
Paikkakunta: Jämtland
Minä meinasin alkuun kompastua siihen että Atkinsin mukaan uskotaan että niitä hiilareita pitää nostaa sieltä paristakymmenestä grammasta ylöspäin viikottain. Kun on yhtä hiilariherkkä kuin minä niin kokeilu loppui lyhyeen ja LCHF ruokavaliohan sallii sen tarpeeksi alhaisen saannin ilman naputusta. Tottakai jos kroppa kestää voi ihan hyväkarppaus olla ok, parempi ainakin kuin viralliserheellinen!

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-04-08 13:46:51 
Poissa
aktiivikarppi
aktiivikarppi

Liittynyt: 2016-04-13 18:39:22
Viestit: 634
En nyt järin kokeneeksi karpiksi voi kuitenkaan itseäni sanoa, sellainen keskivaiheen takoja, mutta riittävän suuri päivittäinen kalorimäärä varsinkin kilpirauhassairaana on taattava. Joinakin touhukkaampina päivinä voi aamiaisen ja illallisen välillä välipala olla paikallaan.

_________________
Voi, keltuaiset, eläinrasva, lähiluonnosta bakteerit.


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-05-12 10:37:32 
Poissa
sintti
sintti

Liittynyt: 2018-05-06 15:25:20
Viestit: 6
Tuota olen miettinyt vuosia, välillä yrittänyt aloittaa uudestaan ja huomannut epäonnistuvani, kokeillut erilaisia dieettejä ja kerännyt siten lisää massaa. Lopulta annoin periksi ja hyväksyin sen, että paino vain nousee ja melko nopeastikin. Lopulat pelko terveyden menettämisestä sai ottamaan Varpun kirjat luettavaksi ja rekisteröitymään tänne uudestaan. Mihin aikanaan kompastuin? Minusta tuntuu etten rakastanut itseäni. Mies jäi kiinni sivusuhteesta ja vaikka sen jälkeen olisi olettanut, että näytän sille paskiaiselle, tulikin tunne, että aivan sama mitä syön. Ja monta vuotta olin syönyt hyvin ja todella nauttinut ruuasta! Pitkän aikaa meni ennenkuin paino alkoi nousta enemmän, jotenkin siihen tuudittautui, että muka voi syödä mitä vain. Kun kymmenisen kiloa oli tullut takaisin, alkoi jo harmittaa. Jossain vaiheessa aloin karpata uudestaan, mutta en jaksanut juurikaan perehtyä kirjoihin uudestaan, kilpirauhasen vajaatoiminta tai se muutaman vuoden sekasyönti esti painonlaskun ja annoin periksi. Sitten löysin elämäni miehen, tutun vuosikymmenten ajalta, joka palvoi minua sellaisenaan kuin olin. Luotin ja uskoin mieheen enemmän kuin kehenkään miehenpuoleen aiemmin. Yllättäviä piirteitä alkoi tulla esiin suhteen vakiintuessa. Ikäviä heittoja riidan aikana, jotka toivatkin esiin hänestä ihan eri tavalla ajattelevan ihmisen. Aloin varomaan käytöstäni ettei tule sanomista. Hyvinä hetkinä olin maailman ihanin ja kaunein, kanssani kujettiin käsi kädessä, nukuttiinkin lähes käsi kädessä. Sitten juuri parhaimmassa olotilassa, ihan puskista, tulikin hänelle hirveän loukkaantunut olo jostain tekemisestäni tai tekemättä jättämisestäni. Sitten olin kuin ilmaa monta päivää. Yllättäen paino alkoi nousta Kun hän ei välittänyt minusta, niin en itsekään. Ja hyvänä hetkenä söin niin kuin hänen mielestään oli järkevää, myös ne kaikki jäätelöt joilla hän halusi ilahduttaa rakastaan..
Vieläkin elän hänen kanssaan, mutta nyt on suomut jo tippuneet silmiltäni. Olen tehnyt työtä sen kanssa, että oppisin rakastamaan itseäni. Tämän vuoden on ollut sellainen olo, että olen oppinutkin. Liikun paljon pyöräillen ja hiihtäen, kävelenkin. Käyn jumpassa, venyttelen ja joogaan. Nautin itsestäni ihan tämänkin kokoisena. Tämän suhteen aikan kertyi 25kiloa massaa suojaamaan minua. Nyt kun olen henkisesti irti tämän ihmisen vaikutuspiiristä, enkä enää uskokaan häneen kuin Jumalaan, olen taas valmis syömään oikein ja nautin siitä suunnattomasti. Hän voi syödä samaa ruokaa kuin minä, jos haluaa tai sitten sitä mitä haluaa. Minä syön näin ja nautin selkeästä olosta sekä kipujen ja vaivojen häviämisen tuomasta riemusta. Varmaan ei kiloja ole juurikaan viikossa lähtenyt, mutta ketoosissa olen ja liikkuminen on jo ihanaa. Nyt tuntuu tärkeältä itsensä rakastaminen ja hoitaminen. Siihen minä kompastuin, tai sen puutteeseen.


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-05-12 10:45:48 
Poissa
tagerhaverkarppi
tagerhaverkarppi

Liittynyt: 2010-05-12 18:58:50
Viestit: 93462
Hyvä sinä!

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-05-12 17:48:56 
Poissa
aktiivikarppi
aktiivikarppi
Avatar

Liittynyt: 2007-08-05 17:08:09
Viestit: 17931
Hyvä hyvä, mutta miten jaksat tuota nykyistä miestä? Onko hän Sinun arvoisesi?

_________________
Paluu Luontoon! Kuva


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-05-13 06:22:04 
Poissa
vaelluskarppi
vaelluskarppi

Liittynyt: 2006-03-18 07:35:32
Viestit: 55976
Paikkakunta: Kerava
Samaa mietin kuin Weera. Jos arvostaa itseään on mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-05-14 08:53:48 
Poissa
aktiivikarppi
aktiivikarppi

Liittynyt: 2011-05-12 11:15:38
Viestit: 5346
Paikkakunta: Pääkaupunkiseutu
Olemattaomasta suuttuminen ja sitten mykkäkoulu täyttävät kirkkaasti henkisen väkivallan tunnusmerkistön ja henkinen väkivalta edeltää yleensä aina ns. grooming-vaiheessa fyysistä väkivaltaa.

Elät siis jo väkivaltaisessa parisuhteeessa, se vain ei ole vielä edennyt fyysiselle asteelle... jos olet riittävän nöyrä - vallankäytöstähän tuossa nimenomaan on kyse - voi olla että säästytkin siltä, mutta samalla annat itsellesi koko ajan "en ole rakkauden arvoinen" signaalia, mikä ei ole kovinkaan terveellistä.

Ihminen joka kohtelee sinua noin, ei rakasta sinua. Hän ehkä TARVITSEE sinua, mikä sulkee pois todellisen rakkauden ja näyttäytyy sinulle rakkautena, vaikka taustalla on pelkoon perustuvat kontrollintarve.

_________________
Lipidaari, laktovoori, lähiruoka

Jos kerron tekeväni jotain itse, se ei tarkoita että suosittelen muita tekemään samoin.
Kaikki sanottava sanottu tismalleen kuten tarkoitan, tulkinnat & rivienväliinluvut täysin omalla vastuulla.


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2018-05-14 11:52:39 
Poissa
aktiivikarppi
aktiivikarppi

Liittynyt: 2007-11-01 15:25:41
Viestit: 578
Voi kun tutun kuuloisia tarinoita. Mulla myös hankala parisuhde, josta vaan niin hiton vaikea irrottautuakin, koska mm taloudelliset syyt, yksin sitä olis entistäkin köyhempi. Eletyssä elämässä ollut jonkinasteista masennusta jo kauan, joka aiheuttanut myös tuota em. terveen itserakkauden "puutosta" joka sitten näkyy huonona syömisenä. Tuntuu että on helpompi mennä virranmukana vaikka kroppa sitten alkoikin protestoida, kuin että on se porukan hankala tapaus, vaikei ne syömisineen. Alkon ylikäyttökin ollut ajoittain herkässä. Terapiaa onnekseni saanut ja siellä monta palikkaa alkanut loksahdella paikoilleen. Ehkä tämä vielä hyväksi muuttuu, nyt mun motivaatio on alkanut kohdistua oman kropan terveyteen ja hiljakseen sen parantamiseen, opettelen sanomaan ei, silloin kun siltä tuntuu, mikä sekin on kyllä vaikeeta kun on lapsesta asti ollut se kiltti tyttö joka ei halua missään tilanteessa venettä keikuttaa. Kun vielä sitä kuuluisaa itsetuntoaan saa vahvstettua, voi usko omien siipien kanta uuteenkin joskus palautua.. Nimimerkillä unelma lottovoitosta
:lol:


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2020-02-19 07:38:33 
Poissa
landekarppi
landekarppi

Liittynyt: 2005-04-12 07:05:10
Viestit: 14387
Paikkakunta: Imatra
No ainaki tunnesyömisee... mitä olin ja olen joskus vieläkin... nyt vaan harvemmin. Johtuen työstä kotihoidossa ja uudesta, no sanotaa näi, terveestä ihmissuhteesta, missä saan vihdoin olla oma itseni, samoin kuin mieskin.

Ei enää suhdetta alkoholistin kanssa, joka huiteli omilla teillään ja joo...(mutta kyllä nykyinenkin joskua juo, vaan osaa lopettaa ajoissa, eikä jatka mitään ns. "korjaussarjoja"... vaan potee krapulansa ilman niitä) viimenen pisara miule oli, kun olin ollut töissä, oli mennyt pettämään. Se oli lopun alkua kaikin puolin... ja johti miun lähtemiseen teinin kanssa ja tyhjään hyppäämistä... taas kerran.

Mutta elämä kantoi... hänellä ei... kuoli muutama kk miun lähdön jälkeen. Oli ajanut kännissä autolla puuta päin, mein omalla pihalla... lähtenyt vihapäissään riideltyä sen harakan kanssa, jonka kanssa oli pettänyt. Eikä kukaan estänyt lähtöä... antoi hypätä auton rattiin... ja lopputulos oli... mitä oli...ja kaikkein ironista oli, että minuu syytettiin tapahtuneesta ja kuolemasta.

Miten olisin voinut olla syyllinen kun olin lähtenyt aiemmin jo, enkä ollut edes paikalla kun se tapahtui? Appivanhemmat lopettivat syyttämisen vasta sitten, kun näkivät ja näyttivät miule ruumiinavauspäiväkirjan...( ja tosiasia oli myös se, ettei hänellä enää muutenkaan olisi ollut enää paljon elinaikaa jäljellä...maksa oli pettämässä) ja... no nykyinen miesystävä oli hänenkin kavereitaan ja olisi halunnut soittaa miule jo silloin, kun sai tietää tapahtuneesta, mutta päätti antaa vielä ajan kulua... ennen kuin uskalsi ottaa yhteyttä...

Kun ajattelee, mitä kaikkea olen joutunu kokemaa lyhyen ajan sisällä, olisin voinut lihoa entisii mittoihin, mitä olin ennen karppiaikaa... vaan en... ohjeet sisäistetty niin hyvin, että tiedän, mitä voin syödä ja mitä en, mitä kroppa kestää ja mitä ei.
Osin myös refluksi tekee myös omat esteensä, mutta niistäkin selviytyny.

_________________
Karppi, since 2005 :)


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2020-02-20 18:30:31 
Poissa
aktiivikarppi
aktiivikarppi
Avatar

Liittynyt: 2012-05-21 17:19:17
Viestit: 6864
Voimia ja jaksamista sinulle :hug: :hug: kaiken jälkeen,
elämä voittaa, kuten itsekin totesit

_________________
Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista ja niiden voittaminen
tekee elämästä tarkoituksellista :smt049 :smt049


Ylös
   
ViestiLähetetty: 2020-02-23 21:01:48 
Poissa
juniorikarppi
juniorikarppi

Liittynyt: 2019-07-14 23:07:05
Viestit: 59
Vanha ketju, mutta lukaisinpa läpi. Minullahan varsinaista ketokarppausta ei ole takana kuin 9 kk, mutta vhh-elämää fodmapeineen jne kauankin. Laihdutin vhh:lla onnistuneesti 10 kg kolme vuotta sitten ja täytyy myöntää, että välillä on hetkiä kun tekee todella tiukkaa pysyä ruodussa sen suhteen, että menee säännöllisesti vaa’alle ja kyseenalaistaa ruokavalionsa fiksuuden.. esim. kuin paljon kermaa voi käyttää lihomatta. (Enkä ole toistaiseksi keksinyt keinoa, joka laihduttaisi mut tällä ketolla. Mutta enpä ole kovin pitkäjänteisesti yrittänytkään.)

Mutta oli ruokavalio sitten keto tai vhh, niin mulla suurin sudenkuoppa on aina nälkä, sen signaalien ohittaminen ja ulkopuolisten sääntöjen mukaan syöminen (kalorirajoitus/aikarajoitus). Nälän kertyminen —> nälkävelka —> ylisyöminen —> mikään määrä ei tuo kestävää kylläisyyssignaalia, vaikka vatsakaan ei enää vetäisi.

Toinen sudenkuoppa on liikkumattomuus ja sen aiheuttamat muutokset mielialassa, jolloin tekee mieli syödä enemmän kuin keho oikeasti tarvitsisi. Kun liikun säännöllisesti, vaikka vaan kevyestikin, niin ruokahalu pysyy aisoissa ja nälkä & kylläisyys molemmat selkeämpiä.

Kolmas voisi olla tuohon sääntöihin liittyen se, että yrittää liikaa. Jonkin aikaa voi suorittaa, mutta väsyneenä sieltä kaupasta voisi valita hyvällä omallatunnolla jotain puolivalmistetta ja lisuketta, että menisi edes sinne päin. Syyllisyys ja epäonnistumisen tunne lienevät omiaan ruokkimaan repsahtamisen kierrettä. Mitä joustavampi suhtautuminen ruokaan ja elämään yleensä, sitä suuremmat mahdollisuudet on saavuttaa tavoitteensa. Näin uskon.


Ylös
   
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju  Vastaa viestiin  [ 174 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen 15 6 7 8 9

Kaikki ajat ovat UTC+02:00


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 20 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi
Et voi lähettää liitetiedostoja

Etsi tätä:
Hyppää:  
Keskustelufoorumin ohjelmisto phpBB® Forum Software © phpBB Limited
Käännös: phpBB Suomi (lurttinen, harritapio, Pettis)