Minä olen ollut parissakin kasvissyöjien d-vitamiinitutkimuksessa aikoinaan kun olin kasvissyöjä. Siinä pidettiin ruokapäiväkirjaa aina muutama päivä parin kuukauden välein ja huomasin, että minun on kyllä tosi helppoa muistaa jotakuinkin jokainen eilinenkin suupala vielä tänään. Se voi kyllä johtua myös siitä, että vaikka silloin söin varmaan viisikin kertaa päivässä, sokeripolttoinen kun olin, niin ne olivat kuitenkin selkeitä erillisiä tilanteita, eli jatkuvaa närppimistä en juuri harrastanut. Sellaista olisikin varmaan vaikeampi muistaa ja kaikki pitäisi kirjata aina saman tien kun syö. Minä pärjäilin niin, että merkkailin usein illalla päivän syömiset, tai sitten heti aterian jälkeen joka aterian.
Eikä tullut kusetettua: Kerrankin kysyttiin "onko paino ongelmia, syöt 3000 kaloria päivässä?"
Oli sattunut juuri silloin päiväkirjan kohdalle runsaskalorisemmat päivät, minulla on aina vaihdellut ruokahalu, esim vuodenajan ja lämpötilojen mukaan. En nyt muista tarkkaan, mutta tuo 3000 päivässä kuulostaa keskitalven pakkaspäivän syömisiltä. Mutta alussa se ruokapäiväkirjan pitäminen vaati vähän totuttelua ja opettelua, eikä se varmaan edes sovi ihan kaikille, millä tarkoitan että osalla ihmisistä voi olla totisia vaikeuksia sekä arvioida oikein sitä syömisten määrää, että myös muistaa mitä söi - ellei laita kaikkea välittömästi muistiin - varsinkin jos harrastaa jatkuvaa laiduntamista.