Mustajoen opettavainen joulusatu. Varokoon nahkaansa, kun menee elinkeinoa tölvimään. Mutta kalori on edelleen kalori.
Lainaa:
Olipa kerran maa, jossa elintarvikkeet alkoivat muuttua lihottaviksi. Osalle ihmisiä alkoi kertyä ylipainoa.
Vuosien mittaan lihottavia ja houkuttelevia elintarvikkeita ilmaantui yhä enemmän. Lihavien ihmisten määrä kasvoi, kunnes suurin osa valtakunnan asukkaista oli ylipainoisia.
Lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi terveyskeskukset ja sairaalat kuormittuivat. Ylipainoisia syytettiin itse aiheutetuista sairauksista ja sairaanhoitokulujen huimasta noususta. Mikseivät he viitsineet ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä syömään terveellisemmin! Heidän tulisi itse maksaa ylipainosta johtuvat hoitokustannukset.
Maassa järjestettiin valistuskampanjoita, joissa ihmisiä neuvottiin muuttamaan ruokatottumuksiaan. Osalle tarjottiin painonhallinnan ohjausta. Näistä huolimatta lihavien ihmisten määrä jatkoi kasvuaan. Kukaan ei halunnut olla ylipainoinen, mutta ylitankkaukseen virittäyneet geenit ja ympärillä houkuttevevat kalorit saivat yliotteen.
Yleinen käsitys oli, että ylipainoisilta puuttui itsekuria ja että heidän tahdonvoimansa oli luvattoman heikko.
Jotkut intellektuellit toivat esille, ettei lihominen voinut johtua itsekurin vähenemisestä. Ihmiset ovat nyt aivan samanlaisia kuin ennen lihavuusepidemian käynnistymistä. Lihominen ei johtunut ihmisistä vaan liian lihottavista ruoista.
Nämä valtavirrasta poikkeavat näkemykset eivät saaneet yleistä kannatusta. Maan eduskunta ei säätänyt lakeja, jotka olisivat suojelleet liiallisilta kaloreilta. Ylipainosta selviytyminen jätettiin yksittäisten kansalaisten huoleksi.
Lihavia alettiin pitää tahdonvoimattomina luusereina. He alkoivat uskoa, että ovat itse syypäitä lihomiseensa. Näillä kyykytetyillä ihmisillä ei tähän päivään mennessä ole ollut rohkeutta vaatia ruokamaailman muuttamista takaisin vähemmän lihottavaksi.