Verkkolaskuna ja sähköpostilla mullakin tulee kaikki laskut, mitkä voi saada, mutta yksi materiaalitoimittaja laittaa laskun aina pakettiin. Kyllä se jostain löytyy ja viime kädessä soitan ja saan laskun taas sähköpostiin.
Tavaroiden etsimiseen olen minäkin käyttänyt leijonan osan elämästäni. Nyttemmin olen karsinut niitä aikas lailla ja muutenkin yritän olla järjestelmällisempi. Mutta sotkuisuus on helmasyntini, enkäpä siitä nauti.
Kesälampaat on laiduntaneet ja vähentäneet miehen rantapusikkoa. Minä tykkään mausta, mutta hän ei. Ollaan opeteltu teurastamaankin, mutta nyt syksyllä ajateltiin, että oliskohan tämä tässä. Voisi siitä teurastamisesta vaikka maksaa jollekin. Mieskin sanoi, että jotenkin mieluummin metsästää mettän eläimiä. Suunnitelmissa onkin haaskoja jäniksille (ja ehkä bambeille
).
Luin eilen ketoosista ja bipolaarisuudesta lisää, mikä lisäsi motivaatiotani. Kokeilemisen arvoinen juttu. Lääkitystä en ole koskaan halunnut, vaikka olen kyntänyt elämäni aikana useita kertoja todella syvällä. Oikeastaan vasta pari vuotta sitten kunnolla ymmärsin, kuinka paljon tämän pääni kanssa eläminen on vienyt multa voimia. Kuitenkin ajattelen, että ymmärrys itsestäni ja sitä kautta elämänlaatuni paranee koko ajan, vaikka tässä kippuroinkin. Verrattuna viime vuoteen nyt on asiat paremmin, puhumattakaan 5 tai 10 vuotta sitten!
Nyt sitten todennäköisesti olen ketoosissa, koska paino putosi eilisestä puoli kiloa ja heräsin spontaanisti seitsemältä. Keittelen munia evääksi, kun tänään mennään miehen kans joogakurssille. Haluttaa maustepippurilla maustettuja lihapullia..